IRC-Galleria

Miksei aikaa oo koskaan tarpeeks? On niin mielettömän paljon asioita mitä haluisin tehdä, ihmisiä ku haluisin nähdä, ja juttuja joita haluisin kokea, nähdä, kuulla.

Mä haluisin olla tähti. Jos en muuten ni omassa elämässäni. Pikkuhiljaa se alkaa ehkä muotoutuakki. Sis mun elämä. Tai oikeestaan ei. Siinä ei oo mitään sen suurempaa selkeetä pysyvyyttä, tasasta ja helppoo ku kaikki muuttuu koko ajan, itseni mukaan lukien.
Jos jotkut mun frendit on muodostanu musta käsityksen vaikka vuos sitte, saatikka vaikka viis vuotta sitte, ni ne ei enää tavallaan tunne mua.
Pään sisällä on muuttunu niin paljon niin lyhyessä ajassa.

Mut toisaalta onhan ihmisellä peruspersoona, joka mun mielestä on jostain tietystä pisteestä asti melko muuttumaton jos ei jotain traumaattista tapahdu. Tuskin mä tuun koskaan olemaan ujo ja hiljanen. Ajatusmaailmat vaan muuttuu, identiteettiään kelaa eteen ja taakse ja ettii sitä. Sehän tähän ikään kuuluu. Olis joskus mielenkiintosta nähdä ja tietää millanen sitä on muiden silmin.
Ehkä ei olis terveellistä tietää.. :)

Kyl mä taas jaksan analysoida.

Äiti teki rusettimakaronia. Mä yritän keksiä keinon päästä Turkuun.
Marilynhyllylle pitäs löytää lopullinen asuinpaikka kämpiltä ja pitäs päättää et meenkö ruissiin sunnuntaina. Helvetisti kyllä houkuttelis...