IRC-Galleria

En tiedä yhtään mistä alottaisin. En minkään suhteen. Suoraan reissusta nuorisotiimin megazone-reissua vetämään, nyt tulin kotiin, matkalaukut (joita oli yks ku lähdin ja ne on paritellu ja lisääntyny matkalla yhdellä... täynnäki vielä. Jösses) on jotakuinki pitkin seiniä eikä tääl mahdu kävelemään.

Mä en kaivannu Hollannissa ketään enkä mitään. En hetkeekään, en pätkääkään.
Kai mä kerron et mitä siellä tuli tehtyä, nähtyä, koettua, kuultua ja tunnettua, mut en nyt, en jaksa, en pysty, enkä halua.

Kirjotin matkapäiväkirjaa keskiviikkoaamupäivään asti mut sen jälkeen ei paljon kirjottaminen houkutellu. Tällaset tytöt ei tollasilla reissuilla ehdi paljon kirjata tekemisiään ylös.
Mut memories never die, ja muistan senki miltä tuntu olla pilvessä. Joka hetken ja olon.

Gauchosin vessapaperissa oli vaaleensinisiä koiria ja Nikolas kusetti meitä ihan villisti. Se oli kyllä söpö.

Ja Australian Daniel tarjos kokaiinia. Sanoin että thanks but no thanks babe. Oon utelias mutten niin utelias. Seki oli kyllä söpö.

Eksyin. Kaks kertaa.
Oltiin Spanish-bileissä, merirosvobileissä, Oktoberfestissa, muuten vaan ulkona, terasseilla, kommuunissa, siellä täällä, jokapaikassa.

En mä jaksa selittää.
Aivan vitun mahtava, upee, ihana reissu, niin täysillä vedetyt viis päivää ettei kellään. Järki juoksi vähän törkeen hitaasti, mut englanti suju. Ja viini virtas, siis litroittain, jos ei tynnyreittäin. Satamiljoonaa kokemusta.

Dutch Boten Anna oli kyllä kokemus seki. Eiks sitäkään pääse missään karkuun. Eikä koivuja.

No joo, joskus sit enemmän. Voisin vaikka pestä pyykit ja lilluu reissusfääreissäni.

Sofia "Do you know where the trains leave?"
Hodarimyyjä "Umm... the station maybe?"
(yeah, maybe..)
Minä "You lil' bitch, the TRAMS!"
Naurua ja juoksua ratikka kuudentoista perässä.