IRC-Galleria

Joskus on näitä hetkiä kun kaikki vaan tuntuu paskalta. Märältä pahvilta, laimeelta, tylsältä, inhottavalta.

Torstain Marilynin tappelukaksikko olis kiva tavata. Eilen oli jo olkapää ja kyynärvarsi mustelmilla, tänään huomasin että kainalon alta taitaa olla kylkiluu rikki. Ensin luulin että se on vaan normaalia selkäkipua vähän oudossa kohdassa, mut mustahan sekin näyttää olevan. No, se nyt on vaan kipua. Paskamaista silti.

Tekemistä on niin homona ettei tiedä mihin yks ajatus loppuu ja mistä toinen alkaa ja mistä päästä kaikkea tätä alkais purkaa. Koulutehtäviä varmaan toistakymmentä, myöhässä niistäkin osa. Aikaavievää esite- ym. duunihässäkkää, joilla dedikset ens viikolla ja marraskuukin loppuu just eli tiliöinnit ja muut kuun vaihteeseen liittyvät hommat odottaa tekijäänsä. Ja mitä mä saan aikaseks? En mitään. Keskittymiskyky nolla, olo niin sininen että luovuus ei hirveesti kukoista. Ja kun musiikki ei edes auta niin se kertoo jo miten paha tilanne on..

Ja siihen vielä päälle kaikki elämään liittyvät ajatukset, jotka oon yrittänyt lukita jonnekkin takaraivoon jotten joutuis ajattelemaan, tuntemaan mitään koska ei riitä voimat. Ja nyt ne yrittää puskea sieltä takaraivosta väkisin vaikka miten yrittäis tiskata ja lähetellä kuitteja ja lukea commercial lawn tehtävää. Voi helvetin helvetin helvetti.

Joskus on näitä hetkiä. Joskus on vaan pakko itkeä, ja jatkaa vasta sitten.