IRC-Galleria

Miten tän saa loppumaan, miten pysäyttää kelaaminen, muistot, ajatukset, kaikki tää levottomuus, ärsyyntyneisyys, viha, kipuilu.

Jatkuvasti ajatukset palaa vuoden päähän. Missä olin silloin, missä nyt. Päivi, 24,99 vuotta. Kahden päivän päästä 25. Miten paljon muuttui taas vuodessa? Miten erilaista oli, miten erilainen mä olin, Päivi 23,99 vuotta..

Miten kukaan voi ikinä suunnitella mitään? Se on niin turhaa. Miks suunnitella, asiat menee kuitenkin ihan just miten menee, eikä kaikki riipu itsestä vaikka paljon riippuukin. Mut jos itse ensin suunnittelee, sitten muut vaikuttaa niihin suunnitelmiin sillä tavalla, että on itse myöskin pakko muuttaa niitä suunnitelmia, niin voiko silloin syyttää levottomuudesta a) itseään, b) muita vai c) ylipäätänsä elämää ja sen sekopäisyyttä? Ja täytyykö syyttää, kiittää, vai mitä?

On ihan helvetin kamalaa kyseenalaistaa kaikki. Kun ajatukset palaa koko ajan taaksepäin, ja olo on kummallinen. Levoton. Kun kysyy itseltään, että onko elämä parempaa nyt kuin silloin ja jos on tai ei niin miks. Teinkö oikeita valintoja? Entä jos en tehnytkään? Ja mitä valintoja pitäis tulevana vuotena tehdä, ettei taas kaikki menis uusiks. Onhan se joo rikasta ja värikästä ja vaikka mitä, että koko ajan tapahtuu, muuttuu, on elämänmakuista elämää, tunnetta ja tekemistä.

Mut sekoaa siihen saatana kuka tahansa jossain kohtaa.

Lahjoitetaan aivot, loppuunkulutetut mutta silti käyttämättömät.

Kai tää on vaan taas joku hajoiluviikko oikein virallisesti ja kohta olo tasottuu, kevät tulee, lumi suli, puli puli ja niin edelleen.

Tää litsläts -fiilis sopii hyvin tähän keliin.