IRC-Galleria

Viime lauantaina Börsin tupakkakoppihelvetissä vaihdoin pari sanaa yhden kundin kanssa (röökaaminen on sosiaalista!) ja se sano jossain kohtaa että "ooks sä vähän rokkari ku sulla on noi?" (sellaset rannejutut). Voihan jumaliste oikeesti. Menköön kristallikorviksissaan, jalkapallotukassaan ja bleiserissään ettimään jonkun blondin suomenruotsalaisen tytön jolla on lahkeet sukissa jos tässä nyt aletaan ihmisiä tyypitellä.

Ei, mä en oo rokkari. En punkkari, en hevari, en poppari. Oon musiikin orja, en minkään yhden genren. Kuuntelen ilosesti yhtäaikaa Elvistä, Justinia, Lily Allenia, Herbieta, Beatlesia, Zeppeliniä, Koivuniemee, Guanosii, Donnasii, Shakiraa, Maidenia, Hellacoptersii, Sinatraa, Vilkkumaata ja mitä vaan jos siltä tuntuu. Fiiliksellä mä musaa kuuntelen, en siks että yrittäsin omistautua yhelle genrelle, vaikka kyllä mä omimmat genreni tunnistanki. Musiikkimakuaan ei saa koskaan hävetä ja piste.


Ja mitä tyyliin ja pukeutumiseen tulee ni diivailen ja rokkaan sulosesti sekasin mut en yritä OLLA mitään tiettyä. Ehkä ne rannehässäkät on rock, mut tarvi silti kenenkään niiden perusteella luokitella mua mikskään tai jonkun jalkapallotukan kattoo sillee et "ooks vähä rokkari" ikään ku mul olis rutto. Saatana.

Raivostuttavaa tollanen vitun lokerointi.