IRC-Galleria

Pakkopaitaa vailla, olo flunssan myötä ihan sekopäinen. Molemmissa silmissä elohiiri, onpas muuten tosi terveen näköstä menoa kun vilkuttelen silmiä vastaantulijoille. Pää ihan tukossa, joku jättäny nenähanan auki ja olo vaaleenpunakirjava ja lievän lämpönen.

Onko pakko jos on näin vammanen olo, ONKO? On perkele. Tän lyhyen jumitushetken jälkeen toimistolle, ASP -laskut ei odota sitä et mä oon freesimmässä kunnossa. Huoh..

Kevät tuonu taas mukanaan motivaation puutteen KAIKKEA kohtaan, enkä ilmeisesti oo ainut. Tuntuu ettei mikään kiinnosta. Siis ei MIKÄÄN. Ei jaksais puhua, ei ajatella, ei tehdä, ei mitään. Jotta en kadota järkeäni ni laitan kyllä osan tästä olosta flunssan piikkiin.

Mut mikä siinä on et keväällä ei oikein enää jaksais vääntää kouluhommia tai keskittyä duuneihin? Mitä sitä sit haluis tehdä? Kun ei vielä oo kuitenkaan se kukkamekkoaika, et vois painella pitkin jokirantoja filetsolla ja istahtaa piknikille. Eiks nyt vois vaan yrittää löytää jostain sen powerin että jaksais vielä tän huhtikuun sykkiä ja sit kääntää kasvot aurinkoon ja kirmailla ihan rauhassa?

Ku ei tässä nyt pidä jaksaa ku kolme viikkoa ni poksautellaan vappu/kevätkuohareita ja siitäki ajasta viikon oon Budapestissa.

Eli läpälässynlää ja loppuu valitus. Typerä flunssa saa koko pään tuntumaan märältä lapaselta. Meen vaihtaa piilarit jos tää naurettava nykiminen silmissä loppuis ja vedän pari appelsiinia niiskutukseen.

Mission accomplished; kadonnut motivaatio löytyi kun vähän jaksoi kaivaa pintaa syvemmälle.