IRC-Galleria

Oon tulossa pikkuhiljaa siihen tulokseen, että kouluttaudun ehkä jotenkin ihan väärin. Tai sitten en. Mut toimistoduuni ei sovi mulle, se nyt ainakin on varmaa. Pelkkää kasista neljään koneella istumista en kyllä tule loppuikääni harrastamaan, se on varma. Eipä sillä, että muutenkaan oikein tietäisin mitä tuun tekemään. Sellasta se on kun haluu kaiken eikä tiedä mitä haluaa. Jotain suuntaa-antavaa pientä fiilistä tietysti on. Edelleen ne festarit kiehtoo, pääsis tekee vähän kaikkea. Ja kun musiikki on elämä, vaikka en ikinä tuukkaan olemaan lavalla. Noh, sinne suuntaan mennään, mahdollisesti jotain kiertoteitä, mut kuitenkin. Ja tärkeintä kai on ettei polje paikallaan, vaan tuntuu et on menossa johonkin suuntaan.

Joskus pikkulikkana mietittiin serkkutytsien kanssa et mitä tehtäis jos saatais vaikka viis miljoonaa tai ne kolme toivetta. Raha nyt yksinään tee ketään onnelliseks, mut helpottaa kummasti elämää. Vois tehdä mitä haluaa ilman sitä huolta et on PAKKO. Etenkin kun on näin itsepäinen et kaikki 'pakot' ottaa pahasti vastaan. Mut ne kolme toivetta... Kolme unelmaa? Mä en oikein tiedä mitä ne olis. Kun ehkä mulla on jo jotakuinkin kaikkea, ja sitä mitä ei vielä ole niin haluan itse yrittää saavuttaa. En hieroo jotain kämästä taikalamppua ja napsauttaa sormia ja sit ihmetellä, et nyt ne unelmat sit toteutu, mitäs seuraavaks.

Just parhaillaan unelmoin lähinnä chilisuklaasta. Ja lempparijogurtista.. *huoh*

Rokkenroll, toimistohommat jatkuu PLÄÄÄH. Onneks on kuitenki jo tiistai eikä esimerkiks eilinen.

"Occasionally in life there are those moments of unutterable fulfillment which cannot be completely explained by those symbols called words. Their meanings can only be articulated by the inaudible language of the heart."

- Martin Luther King, Jr