IRC-Galleria

Minäpä join juuri kupillisen vahvaa kahvia kauluspaidassani toimistolla niinkuin aikuinen ihminen ainakin. Nyt olen siis viisas, tasapainoinen, vastuullinen ja looginen. Kaikki yhden kahvikupillisen myötä. En kyllä oo nyt ihan varma siitä oliko se kahvi vahvaa vai ei, kun ei ole hirveän montaa kuppia vertailukohteena. Renton mokkalattea ei lasketa, eikä niitä muutamia hassuja kupillisia joita elämäni aikana oon sosiaalisissa pakkotilanteissa hörpännyt. Mutta oon vakaasti sitä mieltä, että se oli vahvaa. Laihan kahvin juominen ei kuulosta askeleelta aikuisuuteen.

Erilaiset ikään ja olemiseen liitettävät rituaalit on jokseenkin mielenkiintosia. Lapsenomaisuus ja aikuisuus määritellään osittain täysin epäolennaisten pienten tekemisten kautta. Se oleminen ja tekeminen, mikä mihinkin ikään hyväksyttävästi liitetään on kulttuurisidonnaista ja syntyy ihan meidän omissa päissämme, paljolti kasvatuksen ja ympäristön myötä. On tiettyjä biologisia ja fyysisiä juttuja, jotka määrittää lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta (vanhuuteen en vielä siirry, bloggaan siitä sit joskus 50 vuoden päästä). Mut miks mä olen 'lapsenomainen' jos isken saparot päähän ja meen hyppimään pomppulinnaan? Miten se tekee musta vähemmän aikuisen? Käytännössähän mulla on vaan yhdenlainen kampaus ja hypin kumipatjalla.

Yks mitä oon monesti kelannut on meidän suomalaisten tarve päästä takas lapsiksi. Suomalainen mentaliteetti on melko vaativa, töitä töitä töitä, kouluja kouluja kouluja, ei mitään siestaa tai taiteilua. Sisulla perkele ja niin edelleen. Niin sitten vastapainoks tää pimeen maan pimee kansa juo. "Nautiskelee" alkoholia tavoitteenaan olla taas lapsi. Ei tietenkään aina, eikä kaikkien kohdalla. Mut monesti baariduunia tehdessä sitä mietti et on tääkin yks lastentarha. Kiellät, komennat, pyydät, käsket. Katsot kun aikuiset ihmiset leikkii. K-18 playground.

Mä en ole yhtään aikuisempi kahvikupin myötä. Enkä yhtään sen enempää lapsi hypätessäni riemusta nauraen keinusta (tosin fyysiset rajat tässä määrittää ikää, kymmenen vuotta sitten luut vielä jousti, nyt napsahtais varmaan jotain poikki). Ikä on numero. Pukeutuminen, teot, tavat, rituaalit kulttuurisidonnaisia. Se on se mieli mikä määrittelee, ajatukset. Ja siihen jos syventyisin niin menis koko päivä, mut töitäkin pitäis tehdä. Sehän kuuluu siihen aikuisuuteen. Ei enää pelkkää leikkiä. Eipä sillä ettenkö sitäki edelleen tekis. Enkä ikinä lopeta.

PMMP - Lapsuus loppui

Tänään tämän suoritan
saan taas uuden ohjelman
Ylle paljon painavaa
raskaat saappaat jalkaan laitetaan

Huonommin jo paranee
nyt jos polven kolhaisee
Kirkkaat hauskat vaihdetaan
laastariin valkoisenruskeaan

Ja miten kävikään
että lapsuus, se vain loppui
Se mihin häviää
minkä hetken jälkeen hukkui

Kun ainoastaan ajatellaan
voiko ukkosella uidakaan
Ja sitten ollaan huolissaan
mistä kuollut hiiri haudan saa

Tällaiseksi luullut en
arkipäivää aikuisen
Peilin pelle vanhenee
varpaita hirvittää sirpaleet

Ja miten kävikään
että nuoruus, se vain loppui
Se mihin menikään
minkä huolen alle taipui

Kun ylipäätään ajatellaan
aina kahta poikaa kerrallaan
Aamulla ensimmäisen kaa
toisen kanssa ollaan illalla

Aika pakenee (niin monta on aukeavaa)
Päivä lyhenee (ovea houkuttavaa)
Päivä pitenee (ja sitten toista muistuttaa)
Aika matelee (päivä päivää seuraa)

Valo vähenee, ilta on

Vaikka on tähtiä tuhansittain
(vaikka on tähtiä tuhansittain)
minulle on niistä yksi vain
Se mihin kerrot minun menneen
vihonviimeisen laulun kun teen