IRC-Galleria

No nii, kaikenmaailman epämääräset pehmeet olot on kadonnu ja oon palannu todellisuuteen itseni kanssa.

Näissä rafladuuneissa on välillä liikaa aikaa jos on hiljasta eikä ihmiset lähde kallistelee tuoppia. Sit sitä on keskenään ajatustensa kanssa joku rätti kädessä kylmiössä. Tulee mietittyy laidasta laitaan elämän pieniä ja suuria asioita. Niinku sitä että jääköhän juusto seinään kiinni jos se on ollu lämpimässä ja heittää tosi kovaa, tai sitä kuka on patentoinu ketsupin korkin, puhumattakaan siitä vittumaisesta kalvohässäkästä joka on avaamattoman ketsuppiputelin korkin alla.

Ja sit taas tulee kelattua että mites tää syksy nyt oikeen menee, mitä ja ketä siihen kuuluu, ja mitä haluun tehdä ennen jouluu ennen ku ens vuosi nielasee mut ku musta aukko. Oon tainnu olla jotenki veemäinen mun frendeille viime aikoina. Jotenki poissaoleva ja keskittymätön. En mä tiedä miks. En mä tiedä miks mun tekis mieli yhtä aikaa sekä naulata huoneen ovi kiinni ja rikkoo kännykkä että olla menossa, maailmalla, kokee kaikki mahdollinen.

Ja sit mä mietin sitä että miks mietin yhtä ihmissuhdettani tai.. jotain suhdetta niin paljon vaikka käytännössä siinä ei oo mitään mietittävää tai epäselvää. Vitsi mulla on paljon ihmisiä mun elämässä. Huhhuh.. huimaa. Ihmiset kai elämästä tekee niin mahtavan mut samalla ihmiset on kaikkein vaikein tekijä, koska sä et voi ikinä tietää varmaks mitään muuta ku omat ajatukses ja tekos, jos niitäkään (vrt. humalatila). Mun kannattais noin niinku yleisesti lopettaa ajatteleminen täysin.

Jotenki junnaa paikallaan, tätä samaa ku ennenki. Rapsoja, baariduunia, frendien kanssa hengailua (aina pieni hetki jokaselle). Ja miten mä oon kaivannu sitä, et kaikki on just näin tasasesti? Ambivalentti. Sen takia mä siinä yhteisössä oon. Kahtiajakautunut. Noh, sellasta se on nyt hetken ku oon tässä välitilassa, reissannu ja remunnu kesän ja nyt yhtäkkii rauhottunu kunnon kansalaisen ikeeseen.

Olin saanu hyvää palautetta asiakkailta, jes! Ne tykkäs musta, JES. Onneks. Uudessa paikassa on aina vähä se pelko, että mitä jos noi kelaa että mikä toi tollanen mukula tuolla tiskin takana on. Ja kun duunissa ei oikeen oo sitä vaihtoehtoa että jos ei kelpaa ni olkoon kelpaamatta. Vapaalla voi aina lähtee kävelemään jos ei miellytä.

Rikoin lasin paskaks käteeni (oon hirmu vahva) ja nyt on sitte pieniä haavoja sormet täynnä. Näytti rivolta ku monesta eri kohtaa alko vuotaa ja kädet oli märät ni näytti siltä että vuodan kuiviin noin viidessätoista sekunnissa.

Tulin hirveetä munaravia duunista himaan ollakseni reipas ja liikunnallinen. Jalat laulaa hoosiannaa ku on ensin seissy 10 tuntia ja sit jolkuttanu niinku joku helvetin poni buutseissa pari kilsaa.

Herkkusienimunakasta.