IRC-Galleria

Kerranki sitä on, tosin kummallisessa tilanteessa sinänsä, että yläselkä vaan jatkaa vihlomista vaikka normaalisti se rauhottuu parissa päivässä sellaseks normaaliks kivuks.

Sain talouden esseen tehtyä, JES.
Ja tiistain poissaolon korvaavan asiakalähtösen markkinoinnin esseen, JES.
Ja työhakemuksen Nuorten Akatemiaan, JES. (tosin se on ihan kepillä jäätä -tyyppinen työnhakukokeilu).

Kipu on tosi turhauttavaa. Tai siis jatkuva kipu. Tai siis melkeen kolme vuotta putkeen jatkuva kipu.
Ja sitte ku se hajoo tällee, vihloo vaan ku joku pistäis puukkoa lavan alta sisään, ja vähän jokapaikkaan ja säteilee kyynärpäähän ja ranteeseen ja teki vielä eilen illalla migreenin ni se alkaa pikkuhiljaa piinata hermoja.

Mut saan ens viikolla mun tiedot ja kuvat Tyksistä ja painelen nyt sitte tässä vaiheessa yksityiselle. Jos ne löytää syövän tai kasvaimen tai mitä vaan hirveetä mun selästä ni mä itken. Onnesta.
Olispahan syy sille miks on sattunu ja sattuu jatkuvasti. Ja ehkä sen sais pois.
Oon parikymppinen, en haluu kipua koko elämälle.

Jauts. Noh, oon ehkä pyöritelly viimeset kolme päivää tätä mielessä vähän liikaa.
Ja jotenki nyt on hirveen hyvä olo, ihan noin niinku fiilis, sattuu mut sattukoon. En mä siihen varmaan kuole.

Laihtua pitäs. Kirjotin tänne joskus että jos oon 21-vuotiaana saman näkönen ku sillon ni mut saa ampua. Okei no tulkaa ampumaan, oon vieläkin masummassa kunnossa ku sillon. Voihan perse.

Mut kaikki on masusta ja kivusta huolimatta hyvin ni hitot. Älkää kysykö mikä on elämän tarkotus kun se on onnellisuus. Ei toi kysymys oo edes vaikee.
Vaikeita kysymyksiä on esimerkiks se, että onks rakastumista enää? Tai miksei omia virheitään ja ärsyttäviä piirteitä näe? Tai että voiko ihminen muuttua ja jos ei voi ni mitä sit pitäs tehdä?
Ja sillee.

Nyt meen tupakalle ja nautin elämästä sen pari tuntia jonka jälkeen luultavasti tapahtuu taas jotain ärsyttävää, koska ei hyvä olla saa mulla kestää hirveen kauaa.
Sen on joku määritelly.
Nyt ku kaikki olis muuten ihan muchobueno, mummi pääs kotiin sairaalasta, pappa nukkuu pilvien päällä ja sen asian on hyväksyny, porukat tippu mutta parantu, koulumotivaatio on yhtä iso ku mun perse eli iso, oon ihastunu, on kavereita, happeningia ja kaikkee ni eih, ku yläselkä sanoo sopimuksensa irti. Vitun osa-aikanen.

No jaa. Me mennään Kaisan kanssa rentoileen eli Rentoon juomaan karpalomehuu ja puhumaan asioita, joita miehet ei ymmärrä tai uskalla edes ajatella.
Ja puhutaan me varmaan kaikkee muutakin.