IRC-Galleria

Ihmissuhteet.

On siinäki aihe. Siitä vois kirjottaa loputtomiin, ja niinhän kirjotetaanki; kaiken aikaa, biiseissä, kirjoissa, tutkimuksissa, päiväkirjoissa, runoissa, artikkeleissa.

Elämän vaikein aihealue. Raha-, työ-, ja terveysasioihin on aina joku selkeehkö ratkaisu. Jotain töitä saa aina, rahaa tulee ku hoitaa asiansa oikein eikä istu vaan perseellään, terveyteen vaikuttaa ihan yhtälailla toi perseensä nostaminen penkistä.
Mut ihmiset... Sä et sen toisen pään sisälle pääse vaika miten yrittäisit. Ja jos konkreettisesti yrität ni siinä ollaan jo sitten tekemässä raakaa murhaa. Mut siis oikeesti; kun ei tiedä mitä toinen ajattelee, ei tiedä miks se tekee asioita niinku tekee, mitä tuntee. Eikä pysty vaikuttamaan siihen, mitä se ajattelee, tekee tai tuntee. Aina voi yrittää mut tässä asiassa se ei oo kokonaan itestä kiinni miten homma menee. Melkeen jokasessa muussa asiassa on. Itestä kiinni tää elämä on. Mut ne ihmiset siinä elämässä..

Tajusin tänään että pitäs ostaa kunnon osoitekirja kalenterin ja iänikuisen perusvihon seuraks, joita aina kannan mukanani siinä missä piilarikoteloa ja kännykkääkin. Alkaa olla niitä ihmisiä ja yhteystietoja niin paljon että pitäs saada ne johonki kondikseen. Ehkä siinä tulis sitte samalla kartotettua, että ketä mun elämään nyt tai enää kuuluu, ja mitkä on ne verkostot joita oon tehny projektien ja duunien kautta.

On jotenki junttimaistaki tai lapsellista lopettaa ystävyys sanomatta mitään. Ja ihan ku seinään. Voi jeesus sentään. Enhän mä varmaan muuten asiaa edes ajattelis mut olis joskus kiva kuulla et mitä kuuluu. Oonhan mä herran tähden vähemmänki tärkeisiin ihmisiin edelleen satunnaisen harvoin yhteydessä. Toivon vaan hartaasti että nää tän hetkiset tärkeet ihmiset pysyy. Pitää tehdä kaikkensa sen eteen.. Mut mitäpä sitä ei frendien ja rakkaiden vuoks tekis :)

Duunissa perus, melko kiire. Tapsa tarjos vielä pilkun jälkeen laivatuliaisista mullekkin kermalikööriä ja Ovipalvelun toimitusjohtaja oli kiltti ja jätti reilun tipin. Se nyt oli muutenki fiksu ihminen ja asiakas. Suomalaiset ei oo oikein sisäistäny tätä tippikulttuuria. Palvelua on niin monenlaista, jos se on hyvää ni kymmenen senttiäki on jees.

Öitä maailma.