IRC-Galleria

Pinsetti

Pinsetti

::Mukava ta-va-ta::

Selaa blogimerkintöjä

Blogi

- Vanhemmat »

On hetkiä kun tajuaa ettei joulupallot autaKeskiviikko 07.12.2005 04:07

Kun on suru niin huomaa että normaalisti sitä stressaa ihan turhista asioista. Ketä kiinnostaa jos sängyn alla on villakoiria? Tai ettei oo hitto soikoon ostanu glögiä? Saatikka ainootakaan joululahjaa.

Ketä se oikeesti liikuttaa? Ei ketään.

Turhat asiat jää pois.

Kävin tänään teholla. Paikka jossa en oo koskaan ollu, paikka johon en halua koskaan enää mennä. En halua joutua ite, enkä halua näin, että siellä on joku toinen.

Mä en halua käydä yhdessäkään sairaalassa enää koskaan muuten kun että ite synnytän tai joku muu tekee uuden elämän. Muutoin niissä ei oo ikinä mitään hyvää.

Koulujuttuja on vaikka miten paljon tekemättä. Oon liian levoton keskittymään.

Voi HELVETTI. Huominen tulee vasta joskus, en varmaan saa unta. Ja kun se tulee ni tiedän että saattaa tulla myöski tieto että hengityskone on sammutettu.

Ei nyt mä en jaksa. Kai mä yritän hukuttautua lämpimään maitoon ja muihin järjettömiin poppakonsteihin.

NumbTorstai 01.12.2005 21:08

On jotenkin hajanainen ja vähän kalvava olo.. Odotusta. Pelkään puhelinta, en tiedä miten reagoin jos se soi. Kun.
Tää tuli vaan yhtäkkiä, jotenki järjenvastasesti.

Mä kun luulin että joulukuussa saa levätä. Mä odotin sitä hiluineen, palloineen, hiutaleineen, valoineen, nauhoineen ja väreineen paratiisina, ei hirveesti koulua, ei ahdistavaa työtä. Kaikki vaan tiptap, ja sit kävi näin.

Onko ihmisellä joku mistä saada voimia? Musiikki. Se kai se on.

Suurimmat kyyneleet mä vuodatin eilen autiossa pakkasyössä ajaessani ja kävellessäni töistä kotiin.

Nyt pitää ymmärtää ja muistaa hymyillä välillä vähän.

Mut ensin mä lähden kotiin äidin luo. Ja vien mummille joulukortteja.

ULOS!Keskiviikko 30.11.2005 00:42

Päivän sana. Niin tässä aikasemmin illalla yhdelle asiakkaalle kun nyt mun kohdalla kun lähdetään itse vähän ulos.

Ja johan näköjään toimii päiväkirjajututkin, tekstit on omilla paikoillaan eikä suinkaan häviksissä.

Toistan tosin itseäni niissä vähän.

Sama se.

Ampukaa joku mut, kiitos.Tiistai 29.11.2005 17:05

Vittu jee jee, mulla hajoo pää.

Jos joku herättää mut huomenna ni mä istun sen päälle (hyvin kivulias toimenpide uhrille).

Joudun taas duuniin tunnin päästä ja oon niin skitso että puran mieltäni johonki IRC-GALLERIAN PÄIVÄKIRJAAN, että mä osaan olla säälittävä. Yks hailee.

Mä tiedän että mulla pärähtää töissä tänään kiinni ihan täysillä, pesismaila vaan takahuoneesta sitte ja juopot aikuislapset järjestykseen. Ehkä huuto riittää.

Mut miten ne osaa olla niin säälittäviä, päivästä toiseen siellä naama tenussa ja turvoksissa ja sössötisössöti. Eilenkään ei antanu yks pitkätukka verhoasentaja hetken rauhaa.

Siinä oli taas tätä suomalaista iskumentaliteettia parhaimmillaan.. Alkuillasta verhomiehet jutteli mukavia, yhdellä homoruma pilleripipo päässä. Loppuillasta en saanu sitä pitkätukkaa tiskiltä en millään. Se vaan mussutti jostain suvunjatkamisesta tuoppi kallellaan. Ei kristus..

Onneks ei tarvii kestää niitä tällä erää ku tää viikko. Eikä tänäänkään ku kymmeneen ku menee mesta kiinni aikasin. Duunista ku pääsen ni lähden Annan kanssa hilipatihippan. Bling bling -huivi vaan kaulaan ja huulikiiltoa ja suti suti Onnelaan, Forteen tai Giggliniin. Suomenna saanki roikkua Cantinassa puol kolmeen yöllä. Can't wait. Karaokeilta vielä. Miks mä jatkan tossa duunissa, mä en käsitä..

Niin joo ja eilen, ei riitä että ne juopot idiootit oli häirinny mua yhteen asti ja olin jo valmiiks skitso.. Auton tuuletus oli ihan mykkä. Siinä sitte lasit huurussa jostain ihan muusta ku Titanic-kiihkosta Koulukadun nesteelle väsäämään jotain sulaketta joka oli sulanu ja levinny ja ihan päin persettä.
Ja minä tietysti kätevänä naisena hajotin koko hässäkän. Tosin hyvin se tuntuu nyt pysyvän ilmastointiteipillä. Kaunis se liitos ei kyllä ole.

Nuudelit on mun elämän valopilkku. Meen nyt vetään niitä (siis kirjaimellisesti VETÄÄN, ne on tajuttoman hankalia syödä. Imutusta kehiin).

Ja sitte tuottajakansio ja populaarin lumo -kirja kainaloon ja Cantinaan juottamaan laumaa säälittäviä sorsia. Jos ehtis siinä välillä tehdä kouluhommia.
Saa nähdä.

Tää viikko on tosi loistava.

PMMP - Synestesia

Patrick Park // Something prettyMaanantai 28.11.2005 17:19

Uskomaton biisi. Mä saan tästä virtaa.. jostain syystä. Vaikka rauhallinenhan se on.
No, saan kuitenki, that's the point.

Saatiin Annan kanssa tuottajakansio valmiiks, vaikka täydennystä se vielä vaatii. Mut ihanaa, on seki asia pois päiväjärjestyksestä. Pari viikkoo ollu sellasta hyppimistä ja velvollisuuksia ja tekemistä, että oon sinällään aika turhautunut ja jotenki väsy. Niskani viiltelee taas oikein kivasti all the time. Tää viikko täytyy jaksaa vielä tehdä tehtäviä ja käydä duunissa ja koulussa ja lässytilässyti.

Onneks alkaa mediakulttuurin teema, itsenäistä vaikka miten paljon. Saa pään taas selväks ja tehtyä ihan sellasiaki juttuja mitä itse haluaa. Ettei koko ajan oo ihan no-life, kaveria lainatakseni :)

Tunnin päästä taas duuniin. En kyllä aio jatkaa sitä enää ens kesänä. Baarityö.. tai mikä vitun baari, kapakkatyö on kuitenki niin rassaavaa välillä. Humalaiset keski-ikäset ei oo niitä kaikkein helpoimpia. Eikä noissa pienissä mestoissa mitään portsareita koskaan oo, siellä saa sitten käyttää aika terävää kieltä ja ääntä. Joskus voimaakin.
Mut kehittyypä ainakin luonne, tän kesän ja duunin jälkeen ei pelota tai hätkähdytä enää mikään. Että aikuiset ihmiset osaa olla naurettavia. Välillä on ku lastentarhaa pitäis ku KYPSÄT ihmiset juo päänsä täyteen päivä toisensa jälkeen ja tilittää mulle ja riehuu.
Eilen ei onneks tarvinnu korottaa ääntä sen enempää kun yhdelle pöhöttyneelle kovaäänisesti laulamaan ryhtyneelle kiljasta että suus kiinni sorsa, mulla särkee pää. Ja särkikin. Mut laulu loppus, thank God. Mitäköhän siellä tänään tapahtuu...
Vet inte. Enkä halua ajatella. Mentävä on kun mentävä on (PMMP).

Pitäs syödä jotain. Oliskohan meillä munia..

Dios Malos // You got me all wrongSunnuntai 27.11.2005 21:13

Jotain hämärää tässä viikonlopussa oli. Enkä mä edes tiedä miks.

Jonkunasteista kaipausta vanhaan, uuteen, ja asioihin joita mä en ees osaa nimetä.

Joulukuussa mä lepään vähän.

Norah Jones // Shoot the moonPerjantai 25.11.2005 13:56

No voi jee, enpä oo päiväkirjaa pitäny pitkään aikaan.

Perjantai, tulin just projektinhallinnan tentistä, ei mitään velvotteita tälle illalle enkä mä jaksa edes innostua. Hullu nainen.
Mutta nyt mua ei auta se että kuolema kuittaa univelat, tai sitte sen kuoleman pitää tulla nyt. Mä inhoon aamuja. Kuka ne on keksiny?? Kännykän liitinjuttutakakuorenosa meni halki ku herätyskello aamulla soi. Voi paska.

Hmph, meen kohta tyynyn alle ni elämä taas voittaa.

Mä olen melkein valmis järjestyksenvalvoja, tittidii tättärää! :) Eilen oli koe siitä, ja läpi meni niin että sukat pyöri jaloissa. Sen lisäks mulla oli eilen stiletti rintsikoissa ja perhosveitsi bootsinvarressa. Jokseenkin kyseenalaista, mutta minkäs teet kun ylikonstaapeli käskee. Mut eipä löytäny mun veitsiäni, pelottaa oikein että mitä kaikkea hullut tuolla kaduilla voi kuteissaan kantaa.

Eilen olin lisäks duunissa Pirate Cantinassa kolmen kuukauden jälkeen. Hauskahan sinne oli tehdä comeback, tosin olin vasta puol kahdelta himassa ja tentti alko ysiltä. Hetken mä seisoin ja poltin tupakkaa ja ihmettelin ennen ku aloin tehdä töitä. Mulle kun on kolmessa kuukaudessa tapahtunu hallelujaa ties mitä, mut se paikka ei ollu muuttunu yhtään. Ei YHTÄÄN. Freaky. Mä päätin etten ikinä jumitu niinku se mesta.

Mä voisin satuilla vaikka miten paljon, ei oo juttu loppunu tähänkään asti, ei lopu vieläkään. ;ut nyt mä meen metsästämään nuudeleita keittiön kaapeista. Nudskut rokkaa. Vähän ne on hyviä.
Ja sit meen kyllä absolutely tyynyn alle ja peitonki, ei tästä tuu muuten yhtikäs mitään.

Autoki jäi sakkopaikalle.
- Vanhemmat »