IRC-Galleria

Rahalla saa ja hevosella pääsee.

Eiköhän mulla oo lupa nauttia omista rahoistani.. :)

OSTIN MEKON JA MATON JA RUUVEJA JA PAIDAN JA PUMPULIA JA VAIKKA MITÄ WUUHUU!!

Ja olin Santsin kanssa Ricossa syömässä grillipihvit.
I love life. Materialistinen päivä mut välillä näinki.

Ai niin, Paris Hilton kuulemma laulaa. Surullista.

Chech out my Marilyn.

Miksei aikaa oo koskaan tarpeeks? On niin mielettömän paljon asioita mitä haluisin tehdä, ihmisiä ku haluisin nähdä, ja juttuja joita haluisin kokea, nähdä, kuulla.

Mä haluisin olla tähti. Jos en muuten ni omassa elämässäni. Pikkuhiljaa se alkaa ehkä muotoutuakki. Sis mun elämä. Tai oikeestaan ei. Siinä ei oo mitään sen suurempaa selkeetä pysyvyyttä, tasasta ja helppoo ku kaikki muuttuu koko ajan, itseni mukaan lukien.
Jos jotkut mun frendit on muodostanu musta käsityksen vaikka vuos sitte, saatikka vaikka viis vuotta sitte, ni ne ei enää tavallaan tunne mua.
Pään sisällä on muuttunu niin paljon niin lyhyessä ajassa.

Mut toisaalta onhan ihmisellä peruspersoona, joka mun mielestä on jostain tietystä pisteestä asti melko muuttumaton jos ei jotain traumaattista tapahdu. Tuskin mä tuun koskaan olemaan ujo ja hiljanen. Ajatusmaailmat vaan muuttuu, identiteettiään kelaa eteen ja taakse ja ettii sitä. Sehän tähän ikään kuuluu. Olis joskus mielenkiintosta nähdä ja tietää millanen sitä on muiden silmin.
Ehkä ei olis terveellistä tietää.. :)

Kyl mä taas jaksan analysoida.

Äiti teki rusettimakaronia. Mä yritän keksiä keinon päästä Turkuun.
Marilynhyllylle pitäs löytää lopullinen asuinpaikka kämpiltä ja pitäs päättää et meenkö ruissiin sunnuntaina. Helvetisti kyllä houkuttelis...

Helvetin hyvä mieli ja olo vaan koko ajan :)
Ihme euforiaa. Kaikki on niin hemmetin hyvin.

On niin kivaa kaikki.

Kirjoissa on jotain kummallista. Toisille ne on tietty ihan vaan sitä pakollista, pelkkiä kirjaimia ja sanoja toisensa perään mut ei sen suurempia merkityksiä.
Mulle ne on aina maailmoja, oikeestaan kirjan luonteesta huolimatta.
Aina ku oon lukenu jonkun kirjan ni tarkastelen silmät tuikkien ihmisiä ympärilläni eri tavalla. Peilaan. Kelaan ihmisiä ja kaikkee ympärillä eri tavalla. Jotenkin niinkun omakseuen sen kirjottajan ajatustyyliä. Miten se rakentaa ympäristönsä ja ihmiset. Lainaan sen mieltä.
Ja palaan taas omaan mieleeni kunnes luen seuraavan kirjan jonka jälkeen on jännä olo.
Esimerkiks Deborah Spungenin Nancy (Sid Viciousin tyttö, groupie, huora, nisti ja punkrakkauden-legenda) sai mut kelaamaan ihan vallattomasti.
Nyt luen proosaa. Liza Marklundin Prime timea. Kevyttä.

Painin äsken Akin netin ja herran itsensä kanssa. Ihmissuhteet on hölmöjä. Ihania, hankalia, piristäviä, tappavia. Mun kesä oikeestaan alko vasta nyt. Ku työharjottelu loppu.
Odotan loppukesää. En tiedä millä tavalla odotan, odotan vaan.
Kaikki on hirveen hyvin. Oon onnellinen, vaikka välillä tuskastunu. Ihmissuhteet on niitä mihin ei löydä selkeyttä. Duunit ja raha-asiat, niille on päätepisteet ja ratkasut. Mä en tiedä mitä mä haluan tai ketä mä etsin. Tai etsinkö. Viime aikoina tietyt vanhat ystävyydet on vahvistunu, jotenki helpottunu.
Mä en tiedä enää mihin yks ajatus loppuu ja mistä toinen alkaa. Onneks nyt alkaa ajanjakso joka antaa tilaa selvitellä ajatuksiaan.

Sen mä tiedän että mun huoneessa oli yöllä lepakko.
Yritin häätää sen hosumalla tekoruusulla.
Jätin partsin oven auki ja nukuin takkahuoneessa. Aamulla bat had left the building.

Ei o joka tytöllä lepakkoa ikkunassa.

Mään.

Siitä Marilynistähän tuli hieno. Olin jo melko varma että reisille se menee, ja aika apätoivosta mun pahvinleikkaus puukolla olikin.

Innostuin sit kuitenki vähä ja sprayasin farkkuihinki vähä tähtiä ja yhden paidanki etumukseen Marilynin. Tosi luonteenomasta mulle. Teki mieli vetää sitä mustaa sprayta joka paikkaan.
Haluisin osata tehdä ite kuteita ja kaikkee. Sit oli ainaki ihan omia ja omanlaisia, eikä sitä samaa vitun Hennes&Mauritz -kamaa mitä kaikilla köyhillä. Persoonatonta.
Nyt on yks ongelma; millä hitolla saan ton ison oranssinmustan taideteokseni ehjänä Turkuun...? Mun ajotaidoilla vielä? Tälläsissa tilanteissa se kundikaveri ei olis pahitteeks. Tosin pakettiautokin auttais ihan yhtälailla eikä tois mukanaan ihmissuhdeongelmia.
Yhteenveto; pakettiauto on parempi ku mies.


Maailma on muuten edelleen pieni, todistin sitä taas tänään.

Joskus tossa toukokuun alussa mietiskelin keskenäni että jos selviin hengissä juhannuksen yli kaikelta duunilta ja muulta ni sit menee lujaa.
Mä selvisin. Lintuparvi on auki. Taidepajat vedetty. Työharjottelu loppu. Nuorisotiimissä yli 20 uutta jäsentä. Kaikki muukin siinä sivussa hoidettu. Selkä ei pystyny hidastamaan.
Vaikka miten paljon (paperi)duunia rästissä mut hälläväli, puran niitä tässä pikkuhiljaa.

Viimestään huomenna maalaan Marilynin kaappiin.

VAPAAPÄIVÄJEEJEE! Vähänkö mageeta ku saa rauhassa järjestää asioitaan.
Keskiviikkona "muutan" takas Turkuun. Parin kuukauden landeilu oli kivaa mut saa nyt riittää.

Ainoo mitä nyt tarviin oikeesti (siis haluun) on rahaa ja kunnon kesäihastus.
Perjantaina tulee rahaa. Ihastus tulee jos on tullakseen. En stressaa mistään.

Alanis Morrisette soi,ei helvetti, mä oon rehellisen onnellinen :)

Ei pysty puhuu. Ääni lähti. Viina ja keikat. Huutoo, lauluu, nauruu, juomista, aurinkoa.

Rintsikoiden olkaimet runtelee palanutta selkää. Oma sänky houkuttelee nyt enemmän ku ykskään mies tai suklaa.

Nähtiin Henry Saari. Mun mielestä sinälään ristiriitasta että kundi joka on heilunu pornoleffoissa öljytyt pakarat loistaen ei suostunu kuvaan kännisen Panun kanssa ku Heidi kaivo kertakäyttökameran esiin. Ei sillä, mä olin siinä kohtaa niin kännissä että takerruin vesipulloon ja just noteerasin pitkätukka-Henryn.

Pasi heilu alasti, ei siis mitään uutta. Hessu oli fyysisesti kipee. Sofian känny tippu mereen. Mä pokasin manselaisen ja tein sille katoamistempun. Humalassa löydän itseltäni maagisia kykyjä.
Pyttipannu oli kylmää ja kovaa. Oiski uskaltautu syömään friteerattua kanaa (LINTUINFLUENSSA!!). Vanhat miehet (sillon on vanha jos ikä alkaa numerolla kolme. Saatikka neljä) nappas mut heppakyytiin, kopsoteltiin Jeesusbussin ohi ja juotiin batteryvodkaa suhteessa viiskyt kuuskyt. Aki oli mustavalkonen ja kahden naaraan välissä. Heidillä, mulla ja Lauralla on hileiset perhoset tississä. Ne kyllä lähtee lentämään parin suihkukerran jälkeen.

Vielä ennen luovuttamista paistoin vieraiden miesten kanssa sipulia, Autoni oli linnani, sinne en päästäny ketään. Ei sinne olis mahtunukkaa.
Selvinpäin en kyllä tainnu olla ku aamulla lähdin. Huomasin sen puolvälissä matkaa. Onneks ei tullu puhallutusta vastaan, olis käyny kylmät.


Kaikki paikat täynnä rantahiekkaa, tukka ja silmät ja suu. Vaatteet pölyssä, varpaisiin sattuu. Puhumaan ei pysty. Kaikki neste maistuu viinalta. Vesikin. Väsyttää, oksettaa, naurattaa ja väsyttää enemmän. Kamera täynnä fiilistä.

---

RMJ 2oo6

---

Ei tästä kirjottamisestakaan tuu hevonhelvettiäkään. Syytän sinua Raumanmeren juhannus ihmisten ylimalkaisesta rampauttamisesta ja invalidisoimisesta (osasyyllisenä alkoholin määrätön nauttiminen ja iso aurinko). Ja silti sinne on päästävä. Joka vuosi.
Bileisiin enää jotain 360 päivää.

Öit.

Hot.
hothothot. Haluun hengitää, jessus mikä ilma.
Autolla ajaminen on rangaistus jota joudun kärsimään syystä jota en tiedä.
Pullauuni.

Tukka värjäyty ihan päin persettä.

Joo hengissä ollaan.
Mut piti sit mennä nukahtamaan aurinkoon voi perse.
Hitto mikä viikko takana, ihan heti en tähän lähde uudestaan, en varmasti.
Nyt joku tulee sanomaan et "joo mäki oon tehny vaan duunia ja vielä näin ja näin paljon rankempaa"
.Joo joo, kyllä mä sen tiedän et kaikki tekee duunia ja monet tekee sitä paljon mut mä en pysty tekemään 18 tuntia töitä päivässä viikkoo kauempaa, kiitos vaan.

Tää päivä oli vapaa. Nyt meen nukkuu. Yhdeksältä. Niinku lapsi.
Oon väsyny ja huomenna alkaa toinen taidepaja.

Juhannus. Olis jo.
kiittimoi.

joo tosiaan toi oraakkeli. Kysyin että kestääkö mulla pää?

"Totta mooses, kuinkas muuten?"
no selvä.