IRC-Galleria

Mä aion olla nyt rohkea tyttö ja mennä kattoo pankkitilini tilanteen.

Pelottaa enemmän ku Red light districtillä ku kolme mustaa miestä tuli värväämään meit mitä ilmeisemmin huoriks.

Tai ku eksyttiin Damin keskustas (tai siel me luultiin olevamme) ja käveltiin kuus kilsaa keskellä yötä hotellille ties mitä hämäräkujia.

Tai ku mentiin baariin ostaa tupakkaa ja se oliki täynnä partasia motoristinahkamiehiä jotka mulkoili meitä ku avointa riistaa (sillon olin tosin sen verran viinissä et hymyilin vaan höhlän näkösenä)

Pelottaa.

En tiedä yhtään mistä alottaisin. En minkään suhteen. Suoraan reissusta nuorisotiimin megazone-reissua vetämään, nyt tulin kotiin, matkalaukut (joita oli yks ku lähdin ja ne on paritellu ja lisääntyny matkalla yhdellä... täynnäki vielä. Jösses) on jotakuinki pitkin seiniä eikä tääl mahdu kävelemään.

Mä en kaivannu Hollannissa ketään enkä mitään. En hetkeekään, en pätkääkään.
Kai mä kerron et mitä siellä tuli tehtyä, nähtyä, koettua, kuultua ja tunnettua, mut en nyt, en jaksa, en pysty, enkä halua.

Kirjotin matkapäiväkirjaa keskiviikkoaamupäivään asti mut sen jälkeen ei paljon kirjottaminen houkutellu. Tällaset tytöt ei tollasilla reissuilla ehdi paljon kirjata tekemisiään ylös.
Mut memories never die, ja muistan senki miltä tuntu olla pilvessä. Joka hetken ja olon.

Gauchosin vessapaperissa oli vaaleensinisiä koiria ja Nikolas kusetti meitä ihan villisti. Se oli kyllä söpö.

Ja Australian Daniel tarjos kokaiinia. Sanoin että thanks but no thanks babe. Oon utelias mutten niin utelias. Seki oli kyllä söpö.

Eksyin. Kaks kertaa.
Oltiin Spanish-bileissä, merirosvobileissä, Oktoberfestissa, muuten vaan ulkona, terasseilla, kommuunissa, siellä täällä, jokapaikassa.

En mä jaksa selittää.
Aivan vitun mahtava, upee, ihana reissu, niin täysillä vedetyt viis päivää ettei kellään. Järki juoksi vähän törkeen hitaasti, mut englanti suju. Ja viini virtas, siis litroittain, jos ei tynnyreittäin. Satamiljoonaa kokemusta.

Dutch Boten Anna oli kyllä kokemus seki. Eiks sitäkään pääse missään karkuun. Eikä koivuja.

No joo, joskus sit enemmän. Voisin vaikka pestä pyykit ja lilluu reissusfääreissäni.

Sofia "Do you know where the trains leave?"
Hodarimyyjä "Umm... the station maybe?"
(yeah, maybe..)
Minä "You lil' bitch, the TRAMS!"
Naurua ja juoksua ratikka kuudentoista perässä.

Neuken in de keuken.
Voi äiti maaria et väsyttää.

En mä muuten missään irc-gallerias aikaani kuluttanu Hollannissa, no fuckin' way!
Näytin Sebastianille ja Ingalle kavereiden kuvia suomesta.

Ja kirjotin kännipäissäni kaks riviä. Wild.

Nyt pitäs sit tajuta jostain jotain tääl Suomes ku olis noit töitäki tehtävänä. Pitäs varmaa ottaa aivot takas käyttöön.

Hyi vittu mun huonees haisee pahalta. Helvetin hiiret.

Paluu Suomeen: ensimmäiseks pääsee siivoo Mikin ja Minnin häkkiä. Such a pleasure.

Viini on ihan laittoman halpaa ja näil on tääl kissa nimeltä Saatana.
Saksalainen makkara on pahaa ja kana on hollanniks kip.

Nyt lisää valkkaria. Sitä halpaa.

Kiukuttaa kaikki.
Mä en tee mitään, alan kohta kitistä ja heittäydyn mahalleni lattialle ja hakkaan nyrkeillä lattiaa.

Täytyy nyt psyykata itteensä. Vielä pari tuntia duunia ni SITTE.
Vielä vähän. Melkeen maalissa. Ja muuta tosi kannustavaa.

Plääplääplää.

En oo pakannu.
Pitää vielä huomenna soittaa 4 puhelua ja lähettää 3 sähköpostia ennen ku on kaikki fine. Tänään täytyy viel puhtaakskirjottaa kokouspöytäkirja ja sata muuta asiaa.
Niin kauan kunnes kaikki on tehty...

Yritän päästä ennen neljää nukkuu. Mut voin sit ainaki ihan luvan kanssa olla pois ees viis päivää.. Voi ku mun tekis nyt jo mieli jäädä sinne. Minne vaan. Forever.

Onpas paljon juttuja ennen ku pääsee lähtee.
En oo viel edes ajatellu pakkaamist. Prkl.
Tiimin kokous alkaa puolen tunnin pääst. Auts auts auts... Rauhotun vasta ku oon junassa kohti Helsinkii. Sit pitäs kaiken olla suht kondikses ja Hollannis en muuten sit vastaa puhelimeen. Taidan laittaa koko kapineen kiinni. En haluu kuulla mitään koko Suomest vähään aikaan..

Aivan mieletön matkakuume!!! :D

Voih. Etin äsken netistä Amsterdamin coffee shoppeja, että kyllä sen sit tietää mitä siellä tulee tehtyä.. :) The Doorsis käyn ainaki, samaten Bulldogis, punasten lyhtyjen kadulla, Grasshopperis, Hard Rock Cafes ja tsekkaa kanaalit.

Ja sit on ne pirate-bileet. Voi JEE mul on hirvee halu ottaa jo suunta sinne. Melkeen otanki, nenä on johonki tiä-pohjois-luoteeseen ja odottaa lähtöö kentältä mut sitä ennen pitää viel vetää tiimin kokous huomenna ja pakata sun muuta pientä.

Eilen oli fine päivä, tänään on vielä parempi ja laulan ja hypin yksinään pitkin kämppää.
Feeling so fuckin' grrrreat!! :)

Tiedän muuten mitä pannukakku on hollanniks. Se on pannekoek. Ja eksyksissä on verdwaald, sitä tuun ainaki tarvitsemaan heti tiistai-illal ku yritän päästä Damist Bredaan mis Sofia onki sit mua vastas. Mitäköhän siel maksaa junat....?
Paljonkohan mul ylipäätäs on rahaa ku en just oo mitään tarkkaa budjettia tehny. Ehkä pitäs.

Tsuidaduida.
Ai nii ja lisäsin ton portrait -kuvan tänne, koskas oon mahtanu senki ottaa.. Varmaan joskus keväällä. Joo sillon ku hain Nuorten Akatemialle töihin huhtikuussa.
Mut tää kuva ISIC-kortissa ja sit mun 18-vee kulmakarvaton narkkarikuva passissa todistaa mun olevan mä.
rillumarei, nyt sekoon muuten päästäni.

En haluu tulla sielt ikinä takas. En IKINÄ. Katoin jo jotain duunipaikkailmotuksii sielt mut kyllä mä sen tiedän etten sinne jää (vielä).

S Club 7: Bring it all back (tää biisi on ku muromainoksesta. Saa mut aina hyppii pitkin seiniä ja pomppii ku kani ja siivoomaan. Dibbadabbadui)

"Let the world see what you have got... NANNANNANNAAA"

Ei enää. Se oli hetki.

Mun elämä on kaikkein kivointa. Ja parhainta. Ja värikkäintä. Ja sulosinta.

Ookei. En oo saanu tänään mitään aikaan. Ostin mä sukkia hennesistä.
Olo on ku omenalla.

Tiistaina lähen sinne Hollantiin viideks päiväks syömään hitto sieniä ja muita kivoja. Äsken kehitettiin hytillinen sinkkukimmoja 5.-7.11 risteilylle.. Mikä se oli.. PORAUSLAUTTARISTEILY wuptiduu peipit!!
Täytyyki käydä googlettaa. Ei mulla sillon enää mitään rahaa oo mut hälläväli, ei sitä oo koskaan ja silti kaikki aina onnistuu eikä tarvi edes lainata.

Oon säälittävä. Juon "Schwaben Bräu Pilsneriä", Lidlin kaljaa ku serkulta jäi jääskobeen. Oon yksin himassa ja kirjotan noh, tätä. En jaksa lähtee mihinkään, mul on tukka ku Kike Elomaalla, mikkihiiri-college päällä josta joku on syöny toisen hihan ja metsänvihreet olohousut jotka näyttää siltä ku ne olis tehty vanhasta sohvasta.

Säälittävää ja silti niin kivaa. Puhun hölmöjä puhelimessa, suunnittelen elämää räiskyvimpiä reissuja itsekkäästi itelleni ja kerään voimia siihen et teen huomenna kaikki loput duunit.
Ostan miljoona kenkää muuten hollannista.
Ja mitä pitäs laittaa merirosvobileisiin päälle?

Aretha Franklin: Respect.

Ulkona sataa ihan homona. Meen roikkuu parvekkeelle.

Avril Lavigne: WHO KNOWS!!!! :D

Voih...

Elämä on välillä hirveen epäreiluu.
On jotenki tosi bittersweet fiilis.. Katkeransulonen.

Kaipa yks aikakausi yhden kanssa on nyt sit osaltaan loppu.
Ei oo surullinen fiilis, elämä on tällasta. Mut jotenki pitäs nyt vaan halata jotain tyynyä ja kuunnella Natalie MacMasterin Get me trough Decemberiä repeatilla.
Taidanpa tehdä sen..