IRC-Galleria

Tätä mä just tarkotin. Kävin tsekkaa mailit.
For the first time there was a sweet mail from the one I need the most.

Ja nyt mulla on taas pehmee olo, on ikävä mut ei liikaa, ei niin että sattuis. Helvetin Amir, se on niin.. noh, kuulostan pissikseltä mut ihana. Oikeesti tosi mahtava, hullu ja sulonen. Mun batman.

No meneepä nyt siirappiseks. Meen halaa tyynyä.


Tunteiden vuoristorata kautta naisen logiikka piste org

Duunista taas. Batterya. Se aiheuttaa keskivartalolihavuutta mut tuskin mä voin energiajuomaa muodoistani syyttää..

Ihme nistejä, saatananpalvojanarkkareita pyöri siinä tänään. Silmistä näki että muutakin on nautittu ku bisseä. Hevimiehiä. Että mua ottaa päähän tollanen helvetin päteminen. Saatikka ku mulle tullaan selittämään että olis jeesusbussi pysähtyny torille ni oli pitäny yrittää mennä hihhuleita potkimaan. Ei mulla siihen ollu muuta sanottavaa ku että miks? Eihän ne siihen osannu vastata. Samalla tavalla ku nää uusnatsit joita siellä on tullu vastaan ei tiedä hevonhelvettiäkään koko aatteesta tai sen taustoista.

Oikeesti sieppaa ylipäätäs kaikenlainen päteminen, yritetään olla jotain mitä ei olla sit kuitenkaan. Yritetään olla isompaa, pahempaa, rumempaa, viisaampaa. Kyllä sen ihmisestä loppuenlopuks melko nopeesti huomaa et liikkuuks siellä päässä yhtään mikään.

En mä sitä sano, kyllä tyhmä saa olla. Kaikkee ei tarvii tietää. Mut aina on niitä ihmisiä jotka ei pysty myöntämään jos ei tiedä, ymmärrä tai osaa. Ei kaikkee voi osata tai tietää! En mäkään oo alunperin mistään mitään tienny tai osannu, ei kukaan oo. Mut en mä myöskään yritä olla fiksumpi ku oon, oon ihan just niin puupää ku olen.

Ei mua tollaset nistit pelota vaikka niistä ei ikinä tiedä et mitä ne keksii. Lähinnä säälittää ja ärsyttää. Ja satanismi, no just joo. Mun puolesta ihmiset saa uskoo vaikka maahisiin ja kottikärryihin, ei oo mun asiani. Mut satanismi on kyllä sit jo mulle vähän.. liikaa. Vitun hullut.

Ai niin, ja vaikka mäki kiroilen ni ei joka toisen sanan tarvii olla vittu tai saatana tai vittusaatana. Ei sillä että tässä yrittäisin mitään lähtee sievistelemään, mut sitä on rasittava kuunnella ku joku ei osaa sanoo lausetta ilman et siihen mahtuu vähintään kolme vittua.

Joo.. rasittavaa. Jätin vaikka mitä aamuks, en jaksanu pestä lattioita enkä pestä kaikkia laseja. En mä niitä jättäis jos joku muu tulis aamuun though.

En mä oikeesti oo kiinni missään. On jotenki pettyny ja irtonainen olo, ihan ku olis jossain välitilassa ja odottais jotain mut en tiedä mitä se jotain on. Ei oo ketään ketä varsinaisesti kaipaisin, Amiria nyt joo, mut siihenki oon pettyny. Tunteeton olo. Ei mua jotenki jaksa kiinnostaa enää/nyt mikään. Numb. Olkoon kaikki, mä en jaksa välittää. Välitin liikaaki Bosniassa. Siel se oli helppoo. Suomalaiset kundit, ei sillä että mä nyt jaksaisin oikeestaan niistäkään välittää tällä hetkellä, on just niin sitä mitä mä muistinki. Ne on äijiä. Väsyttävän äijiä. Ja Amir on saamaton. En mä jaksa nyt ketään enkä mitään.

Johtuiskohan siitä et on vähän väsyny? Huomen uus päivä, uudet fiilikset, at least I truly hope so. Tired of being disappointed. Ei sinällään oo surullinen olo mitenkään, tai vihanen. Omituisen mitäänsanomaton.

Noh, tunnen itteni, fiilikset menee ihan laidasta laitaan ja niitä myös riittää. Eipä voi ketään sanoo ettenkö elämässäni olis kolunnu koko tunneskaalaa.

Lässynlää, nyt unta oikeesti.

Vituttaa muuten ihan aidosti maksaa 436 euroo puhelinlaskua.

Ei se sauna oo vielä tarpeeks kuuma. Selitän hirveesti vanhuksille täällä landelan keittiössä siitä kansalaissodasta ja bosnian sodasta ja historiasta ylipäätäs suhteessa nykyiseen. Uutisissa tuli pätkä Suomen sisällissodasta tekeillä olevista (vai jo tehdyistä?) leffoista Raja 1918 ja Käsky. Ne on nähtävä.
En oo ikinä ollu yksin leffassa, joku päivä voisin kokeilla jos vaan ehtisin.

Nyt jotain lässynläätä.

Montako viestiä puhelimessasi on?
- Ei tää puhelin kerro enkä jaksa etsiä

Seuraavat kysymykset koskevat kolmannen viestin lähettäjää.
1. Onko hän tyttö vai poika? - Oiski, eli kundi
2. Nuorempi vai vanhempi kuin sinä? - muutamaa kuukautta nuorempi
3. Rakastatko häntä? - frendinä ihan ykkönen, yks luotettavimmista meiän pojista
4. Asuuko hän samalla paikkakunnalla kun sinä? - Ei
5. Omistaako hän jonkin lemmikkieläimen? - Ei

Onko ensimmäisen viestin lähettäjä hyvä ystäväsi?
- Meidän mutsi? Onhan se :D

Onko viidennen viestin lähettäjä sinulle tärkeä ja rakas?
- No pakko sanoo et ei. Mukava kaveri, ei muuta

Onko viimeisen saapuneen viestin lähettäjä tyttö vai poika?
- Mutsi on ilmeisesti nainen

Luotatko viimeisen viestin lähettäjään?
- Annaan? No kyllä luotan.

Oletko ihastunut kahdeksannen viestin lähettäjään?
- En, Iivari on menneen talven lumia ja tulevan syksyn kavereita, ei muuta.

--> MENE PUHELUIDEN TIETOIHIN JA SIELTÄ VASTATTUIHIN PUHELUIHIN.

Onko kolmas soittaja sinulle tärkeä?
- Heidi, on. Äärettömän, uskomattoman tärkee.

Missä ja milloin olet tutustunut viidenteen soittajaan?
- Mikkeen? Siellä se istu pulpetissa seiskaluokalla kun menin tukarituntia vetämään niiden 7D -luokalle joskus vuonna jeesus :)

Vihaatko vai pidätkö viimeisen puhelun soittajasta?
- Sofia, ykköstyttöjä. Rakastan

--> MENE OSOITEKIRJAN NIMILISTOILLE.

Seuraavat kysymykset koskevat 31:tä henkilöä.

1. Onko hän tyttö vai poika? - Kundi, Jasmin, mun Karhu :)
2. Onko hän mielestäsi nätti/komea/hyvännäköinen? - Hmm.. en mä osaa sanoo ku se on niin rakas. IHan fine, sillä on mukavat, hauskat silmät, mut tää on vähä niinku luokittelis broidinsa ulkonäköö
3. Onko hän brune vai blondi? - Vaaleet pitkät, paksut hiukset. Maailma on epäreilu paikka.
4. Montako kirjainta hänen nimessään on? -6
5. Mikä on hänen nimensä kolmas kirjain? - No s, kuka näitä tekee?
6. Missä olet tutustunut kyseiseen henkilöön? - Bosniassa, työoppimisohjaajasta yhdeks tärkeimmistä ihmisistä ikinä
7. Onko hän sinulle jotain sukua? - Sielun..veli.
8. Oletko seurustellu kyseisen henkilön kanssa? - En
9. Haluaisitko pussata häntä tai tehdä jotai hänen kanssaan? - No mä haluun nähdä sen! Ens viikonloppua odotellessa, kyllä mä sitä halaan ja pussaan samalla tavalla ku näitä Suomenkin poikia ku takasin tulin
10. Onko hän tällä hetkellä varattu? - Se rakastu Majaan sillä aikaa ku oltiin reissussa. Lovebirds.

Lähetätkö enemmän viestejä vai soittelet?
- Humalassa ainaki lähtee viestejä, muuten asiat sujuu vähä sekä että, riippuen asiasta.

Oliskohan se sauna jo..

Oon syöny tänä viikonloppuna enemmän ku koko viime viikolla yhteensä. Tulipahan juhlittua serkkujen naimaluvat.

Tosin eihän se naimalupa vielä mitään meinaa, ei sitä autoakaan kortilla ajeta :D

Eilen meni helvetin myöhään, en juonu ku ihan pari. Heidin kans jammattiin Grease lightningia, Jaakon kans juotiin yhdet tequilat ja näin enemmän tai vähemmän tuttuja. Sit mentiin Heidin kans kämpille tsekkaa vanhoja videoita, katottiin Rukan reissua 2005.. :) Sweet memories.

Oon ihmetelly ja ajatellu viimesen parin päivän aikana niin paljon kaikkee et nyt oon ihan poikki. Tai ehkä se johtuu siitä et oon syöny ihan hulluna.
Huomenna taas ruotuun, duuniin illalla, ja ti aamulla. Tiistai-iltana meen puol kympistä puol kahteen VEGASIIN myymään lippuja. Viime vuonna se oli vielä Haarikka, saa nähdä minkälainen ilta tulee. Sama se mulle, keskiviikko on vapaa ja vie mut, Sinin ja Sofian jokirantaan. Pullo vinkkua ja viiniräpylöitä messiin.

Saunaan, kunnon kuumuus ajaa mut siihen tilaan että nukahdan pystyyn ja oon huomenna ku uus tyttö.

Johan on lettu.

Meni viihteelle, ei muuten mitää mut piilarit on ihan viturallaan. Voi ku pääsis jo nukkuu, mutta kun Sofia kullanmuru on ahkera tyttö, Onnelassa töissä ja edelleenki siellä jos ei oo jääny suustaan kiinni johonkin (!).

Sen pitäs viedä mut sillä automaatilla himaan. Huomenna taas rippiäiset, sen jälkeen vedän (unta) palloon.

Suomalaisissa miehissä ei oo munaa edes sen vertaa että niistä olis sanomaan miten asiat on ja miten maailma makaa. Helvetin jee jee. Ihme säveltämistä. Ja suomalaiset naiset on hirveitä haaskoja, ottavat humalaan asti, itseni mukaanlukien (onneks en tänään kuitenkaan, tää myöhänen uniajankohta hirvittää jo ihan tarpeeks).

Ikävä on kasvanu isoks ja lujaks, painaa tuolla jossain takaraivossa ja häiritsee ennen unta. Voisin oikeestaan jo varata ne lentolippuset lokakuulle, haluun takas Amirin syliin ihan kaikessa yksinkertasessa täydellisyydessään.

Ei muuta, Päivi kuittaa.

Ihmeen levoton oon ollu. Oon nytki. Piti vielä rippijuhlinnan jälkeen lähtee Turkuun vailla tietookaan seurasta, Sofian kanssa yhessä tultiin, ajoin ekaa kertaa automaatilla. Seki meni töihin (Sofia, ei automaatti).

Mut nyt siis radalle taas, Kiitoradalle noin niinku tarkennettuna. Heidi on menossa sinne Bauhausin porukalla ja sovin kuulemma uimaan mukaan. Jee jee rok rok, taas mennään.

Pari vodkapunssia naamaan et saa kevyen hiprakan. Humalatilaa en tänään kyllä hae. En mä tiedä mitä mä muutenkaan haen, en osaa rauhottua piste com nyt mennään.

Suu täynnä broileripullia, bosniasta tuodut korvikset kilisee ja kiharat kutittaa niskaa. Ylppärikenkien ohuet narut tuntuu nyt jo ilkeiltä, housut on liian löysät ilman vyötä, en löytäny lakkapulloa mistään.

Katoin dokumentin ajasta samalla ku meikkasin. AJASTA. Siitä, miten ihminen fyysisenä olentona aikaa käsittelee. Miten aivoissa on joku tumake, joka biittaa koko ajan aikaa, siten, että meillä on periaatteessa sisäinen sekuntikello päässä (siis se on se joka siellä hissukseen raksuttaa, selkispä sekin..). Tekivät tutkimuksia siitä, miten ajan käsitys hidastuu ku adrenaliini nousee, ku on hengenvaarassa. Antoivat rotille pilvee, kokaa ja suolaliuosta ja tsekkasivat miten ne tajuaa aikaa. Mua niin nauratti se valkonen pieni olento joka yritti huanapäissään ymmärtää mistään pelleteistä mitään. Puhuivat siitä, voisko aikaa olla mahdollista kääntää taaksepäin testasivat ihmisen kropan toimintoja, elimistön aikaansaamaa omaa kahvikuppia aamulla ku kortisoli on korkeella.

Mä jäin lähinnä ajattelemaan sitä, mikä on nykyhetki. Miten se käsitetään? Miten voi lokeroida menneisyyden, nykyisyyden ja tulevan? Koska kun mä alotan tän lauseen ni se on nykyisyyttä, mut jo tässä vaiheessa lauseen ensimmäinen sana kuuluu menneisyyteen ja piste jonka isken lauseen perään on tulevaisuutta. Nyt, nykyhetki. Ainahan sanotaan että elä tässä hetkessä. Käytännössä, jos sen ajatuksen perimmäinen tarkotus on, että älä jää odottamaan vaan tee se, mitä siirrät tai suunnittelet tulevaisuuteen heti, niin se sanontaki jo suunnittelee tulevaisuutta, lähinnä sitä siirtää vaan lähemmäs. Vai miten se kehotus pitäis käsittää? Elä tässä hetkessä? Tarkottaako se sit kuitenkin sitä, että älä takerru menneeseen? Siihen mitä on jo ollu, ja jonka muistijälkeä ei voi enää poistaa? Ja miten pitkä on menneisyyttä? Menneisyyttä on yhtälailla mun syntymä ku bosnian reissu. Se ku rääkäsin ekan kerran ja lujaa siihen ku tuuletin festariklubilla. Jos nyt isken varpaani penkinkulmaan ni kohta se on menneisyyttä.

Yhtälailla jäin miettimään sitä, miten ajan käsittää. Maitopurkki tossa pöydällä ei tiedä ajasta mitään, se ei TUNNE sitä. Maito kyllä vanhenee, ajan myötä, mut se ei tunne sitä miten nopeesti tai hitaasti puolituntinen kuluu. Ihminen sit taas muuttaa ajan kulua, aika on jokaselle henkilökohtasta. Stressaantuneiden ihmisten aika tuntuu menevän liian nopeesti eteenpäin, koska ne sykkii niin helvetin lujaa, niiden sekuntikello juoksee. Jokaselle ihmiselle puol tuntia on ajassa puol tuntia, mut miten se voi tuntua välillä pitkältä, välillä salamannopeelta?

Aika on henkilökohtasta, se on toisaalta asetettua ja määrättyä, mut toisaalta se on omaa ja sitä voi ite säädellä, sitä miten nopeesti se kulkee. Mä voin nyt päättää, että mulla ei ookkaan kiire vaikka onkin, ja päättää, että tuleva puoltuntinen riittää hyvin vaikka mihin.

Mä aion siis opetella säätämään aikaa. Oon neiti Aika.

Mielenkiintonen dokkari.
Ja ruotsinkieliset uutiset sen jälkeen sai mut tajuamaan että kaipa sekin kielitaito tuolla jossain takaraivossa on.

Nyt ne rippijuhlat haltuun.

Mä en oo kiinni missään. Ihme hattaraa kaikki. Jotenki..

Miten ketään voi ihmissuhdeviidakossakaan selviytyä? Frendit haluis nähdä, mä niitä, ei oo aikaa. Jotkut väittää että on ollu ikävä, on muka kiinnostuneita, ihastuneita, kaipailee. Jos mikään siitä olis totta niin jotain elonmerkkejä olis varmaan niistäkin ilmenny reissun aikana.. Että sellasta. Sosiaalinen elämä lähes pelkästään duunissa, välillä Turussa, välillä landella, siellä täällä. Helvetti ku aika ei riitä ikinä kaikkeen mitä haluais. Tietäis vielä mitä haluais.

Uus kämppis pitäs saada. Pitäs etsii duuni Turusta. Saada rapsat velmiiks ennen kuun loppua. Nähdä Jasmin. Kerätä rahaa että pääsee Bosniaan.

Kelailin tossa tiskatessani sitä miltä se tulee tuntumaan ku meen takas Bosniaan, ku hyppään bussista Banovicin asemalla, kiipeen ylös CaffeBar N:ään ja nään Amirin taas. Se fiilis tulee olemaan mieletön. On niin helvetin luja ikävä, satunnaisista ja kallissta lyhyistä puheluista ei paljon kostu, ikävä vaan kasvaa. Oo siellä jossain mun.. Ja kyllä mä tiedän että se on, kukaan muu ei sitä voi tietää mitä meillä oli. Ei kenenkään muun tarviikkaan tietää, se riittää että mä ja Amir tiedetään, muistetaan.

Luin Pirjo Tuomisen Itkevät syvät vedet töissä, luin sen viime kesänäkin mutta kun mua nyt sattuu kiinnostamaan toi historia ja poliittinen historia. Suomen historiaahan toi on, kansalaissodasta, itsenäistymisen ajasta, veljesvihasta. Mielenkiintosta huomata miten ajattelu kehittyy, mullakin, vaikkei aina uskois. Ennen reissua luin Bosnian sodasta, etnisistä puhdistuksista, niistä raakuuksista ja siitä verisestä historiasta jota se maa kantaa. Mut on Suomessaki osattu vuosisadan alkumetreillä. On todellakin. Ja tietysti samaan aikaan kaikkialla Euroopassa. Ei mun ikäluokka, eikä edes mun ikästen vanhemmat enää tiedä tai muista sitä kuilua joka tässä maassa on kahden suomalaisen välillä voinu olla. Näin kauas sellanen ei kanna, punasen, valkosen, lahtarin, porvarin, torpanpojan leima. Onneks ei, tietysti.

Mut kyllä tänkin pullamössömussukka -sukupolven, johon itekki kuulun, pitäs tietää taustansa. Helvetti ku meidän ikäset ei tiedä vaikeuksista yhtään mitään, ja silti jokasella on niin prkleen PAHA OLLA ja käydään hakemassa jotain nappia polilta. Sairas, ihan paska yhteiskunta ja heikko, mentaalisesti niin kovin muka pahoinvoiva kansa. Nuoret varsinki. Länsimaalainen ku ei osaa olla tyytyväinen, aina on jonkun asian oltava päin helvettiä. Jos ongelmia ei oo, niin niitä on kehiteltävä. Draamaa.

Ja mä en oo mikään asiasta saarnaamaan, oon ite ihan samanlainen, draamakuningatar ja länsimaalaisen omahyväsen typerä ja sokee. Minkä takia mäkin kelaan jotain niin olemattoman turhia juttuja enkä keskity siihen, että mulla menee, on menny ja tulee menemään lujaa jos vaan ite niin haluan? Turha valittaa, kun kaiken pitäs olla paremmin ku hyvin. Frendejä on enemmän ku uskaltaisin ymmärtää, on töitä, koulua, onnistumisia, mahtava perhe, kunnon kämppä, pakopaikka landella, bileitä, hauskaa, reissaamista, rakastumistakin (pitkästä aikaa), kunnon meininkiä ja tunteita.

Säälittäviä ihmisiä ollaan kaikki. Valittavia luusereita, aina eletään että "sitten kun" sitä ja tätä niin ollaan onnellisia. Mä haluun takas sinne Balkanille missä ne ei valita vaikka asiat on oikeestikin päin vittua. Tai sit mä haluan vaan tajuta miten kuuluu elää.

Jaaha, jos vetäis röökin ja ottais paplarit päästä tän kaiken ihmettelyn päätteeks.
Jos aattelee että tässä koneella höpöttää kymmenen minsaa tällasta, niin miten paljon niitä ajatuksia kokonaiseen päivään mahtuu? Pelottavaa.

Kiharoita niskaan, punanen marilynmekko päälle. Vähän kevyemmät mietteet kehiin :)
Saturday night fever.

Hitto ku on aina duunin jälkeen ihan energiajuomissa. Pakko juoda vielä ennen lähtöö etten nukahda rattiin tai aja peuraa päin (no niihin peuroihin se tuskin paljoo vaikuttaa, jos hyppää eteen ni se on menoo vaikka jois mitä).

Oli aivan käsittämättömän ihana nähdä noita meidän kundeja tänään, oltiin Panun luona talonmaalaustalkoissa, tai minä mitää maalannu ku olin lähdössä töihin. Housujani vähän sottasin. En ollu edes tajunnu miten sitä porukkaa on ikävä. Niiden läppää, helppoo, tuttuu, kivaa, rentoo. Melko vekkuleita ne pojat. Enkä oo Heidiäkään ehtiny näkee tarpeeks, siellä se suti sööttinä ja maalisena aitaa.

Duunissa... noh.. mä en oikeen tiedä että miten suhtautua mihinkään. Oon reissun jälkeen jotenki tullu tutummaks ihmisten kanssa, sellasten joita oon sataan kertaan nähny. Kai mä oon muutenki pitäny jonkunlaista etäisyyttä kaikkiin muihin paitsi noihin tärkeimpiin. Mä en tiedä miks oon niin tehny enkä tiedä miks en enää tee. Maailmassa on niin paljon kivoja ihmisiä joita en tunne tarpeeks hyvin vaikka olisinki tuntenu jo kauan aikaa. Ihme hippi.

Edelleenkin taas vahvistu se, miten epäviehättäviks ihmiset voi muuttua siinä illan mittaan drinkki toisensa jälkeen. Bosniassa kyllä juodaan, mut tosi harvoin känniin asti. Olin koko reissun aikana ihan jokusen harvan kerran oikeesti humalassa, sit taas sellasta tissuttelua siellä harrastetaan kyllä (ei ihme jos tuli 5 kiloo lisää, sitä bissee siellä juotiin. Kahen desin mehu makso euron, puolikkaan bisse 75 senttiä). Eikä missään päin maailmaa muidut sillee juo ku suomalaiset, siihen kondikseen ku kundit. Tasavertasuuden edelläkävijämaa tosiaanki, hyvässä ja pahassa kai sitte.

Jos söis banaanin ja yrittäs nukkuu. Heitin yhden kaverin kotiin, se on pidemmän aikaa ollu ihastunu. Se on kiva mut kuiteski vaan kaveri. Miten siinäki pitäs sit osata olla, kaipa mun pitää sanoo sille suoraan että ei tuu kesää ku ei se mun vihjailuista oo tainnu ymmärtää. Reilu peli, ärsyttävää sellanen vitun jahkailu jos ei pysty suoraan sanomaan. Pitää sen verran naista olla.