IRC-Galleria

24 jo takana. Tänään oli kahdennenkymmenennenviidennen syksyn ensimmäinen aamu, ainakin mulle, ei ehkä muille. Nyt ei tosin siltä tunnu kun partsilla istuessa saa vieläkin pelätä että ylätissit palaa (eli rintakehä. Tai vaikka poskipäät). Mut aamu oli kirpee, piti oikein miettiä että tarkeneeko polkea töihin lyhyissä lahkeissa, kun viime viikkoina on pitänyt miettiä et katoaako höyrynä ilmaan tai valuuko sulana maahan jos laittaa yhdenkään vaatekappaleen päälle (en siis oo ollut alasti liikkeellä siltikään, vaan lähinnä kuulunut tähän sulamisosastoon).

Syksyissä on aina jotain haikeeta, ikään ku joutuis luopumaan jostain. Taas täytyy päästää irti taas yhdestä kesästä jolloin taaskaan ei tullu tehtyä kaikkee sitä mitä alunperin kuvitteli. Sen sijaan tuli tehtyä kaikenlaista mitä ei olis edes osannu kuvitella. Ihan älytöntä miten nopeesti elämä muuttuu. Koulujaan alottavat taas kirjottaa näitä pakollisia "Minä 10 vuoden päästä" -esseitä. Mitähän järkeä niissäkin on.. Kuka hitto sen muka osaa sanoa mitä tapahtuu 10 vuoden päästä tai edes 10 kuukauden? 10 viikon?! Mä en ainakaan, enkä enää edes yritä. Jotain suuntaviivoja on kai tuleville vuosille. Tarkemmin sanottuna yks; käyn tämänkin koulun loppuun. Muusta ei tietoa enkä edes halua tietää. On niin paljon itsestä riippuvaisia ja varsinkin riippumattomia asioita, joita väkisinkin matkan varrella tulee vastaan. Pysy siinä sitte jossain suunnitelmassa, ..kele.

Sillon ku koulut loppu huhtikuun lopulla ni asiat oli toisin ku nyt. Sillon ku koulut alko vuos sitte ni asiat oli toisin ku huhtikuussa tai nyt. Että sillattis. Punasen tukan alla raksuttaa melkonen ajatusten ja fiilisten sekamelska, asiat hakee taas uusia uomiaan voidakseen taas jossain kohtaa muuttua ja muuntautua. Kaipa sitä kutsutaan kehitykseks. Tai ehkä elämäks.

No jee, nyt mulla alko soida päässä "mannapuuroa ja mansikkaa, juuri oikeenlaista kemiaa WOUWOU". Hiphei. Välillä kyllä tuntuu etten itekkään tiedä mitä täällä punasessa päässä tapahtuu (punaisena sekä tukka että auringon myötä pikkuhiljaa myös naama).

Maanantaina business financen uusintatentti. Sen lisäks et pitäis opetella sata typerää matikan kaavaa (pää hajos kun pelkästään tulostin matskuja, lukemisesta puhumattakaan) niin pitäis varmaan opetella käyttämään eilen saatua laskinta. Se kertoo jo paljon teknisistä taidoista, että pikkubroidin piti näyttää mistä se helvetin vekotin menee pois päältä. Tentti tulee sujumaan varmasti oikein vallan mainiosti.

Syksyä sekin, koulun aloittelu. Kuvastot täynnä reppuja ja lyijykyniä, vihreet viikot ja jännittyneet ekaluokkalaiset. Opiskelijabileet ja tenttimurheet. 25. kerta mun elämässä kun lehdet putoo puista, and I LOVE IT!!