IRC-Galleria

Hyvää huomenta maailma! :)

Hitto, eilen oli hauskempi ilta ku pitkään aikaan. Vietiin Sofian kanssa Hollannin poika ihmettelemään öistä Turkua. Porossa käytiin että se sai pienen maistiaisen Lappia ja siitä hipsittiin Onnelaan. Rock-puoli on muutettu Royal Clubiks, ihan suksesta. Ei enää Sweet home Alabamaa tai Elvistä.. Hmph.
Eikä se edes ollu niin kovin kuninkaallinen mesta, hieno sisustus jeejee, ainoo mikä sen ehkä erotti muusta barista oli astetta hienommat tuhkikset ja portsari ovella jakamassa hassuja laminoituja Royal-kortteja.

Hollanti tais kyllä saada vähän traumoja, tanssittiin ku sekopäät pöydilla suomirokissa, sen jälkeen tanssittiin ku vielä sekopäisemmät mainstreamilla jossa soi ysäridisco. Ala-aste all over again.. Ja mä metsästin, for the first time in my life lähdin kundin perään kysyäkseni numeroo! :D´Baariympäristö on ovela, se on vähän sellasta viidakkoa joka tapauksessa. hauskaa oli ja menin ihan pitkin seiniä ku piti lähtee kesken kaiken kotiin ja tänään meen sit töihin. Voi. Helvetti.

Näytin koko illan ihan aidanseipäältä, ja oli alusta loppuun hauskaa. Siitä asti ku Sofia käski rämäyttää auton oven kunnolla kiinni ja mä rämäytin niin että joku lista pamahti irti siihen ku tultiin takas landelle ja puhuttiin miehistä koko matka eikä Ted-parka tietenkään ymmärtäny mitään. Oli kiva puhuu englantiiki taas, sujuuhan se, tosin loppuillasta ei sujunu kumpikaan kieli kunnolla, selitin tosi hölmöjä ja olin muutenki vähän tonttu.

Jee jee rokkenroll, tällasia iltoja lisää! :) Ja rokkipuoli takas, hittoon jotkut royalit.
Nyt pitäs koota ittensä uuteen elämään, käydä saunassa ja peitota tää päänsärky.

Oho, talvirengaspakko loppuu ens viikolla. Kiva, jotkut vähemmän fiksut kuitenki sutii kesäkumeilla ja kuten me Tediä eilen ohjeistettiin "if you crash, crash good so we get a new car but try to keep us alive in the process". Hurjaa.

Okei, back from Karjaa. Palaveri Etnokultin kanssa. Kokemus sekin, yhtälailla Karjaan kaupunki ku palaverikin. Saakeli et on kylmä.

Oon lukenu Kansanmurhan todistajaa (Roy Gutman). Se kertoo Bosnian sodasta kaikkine puolineen. Mä en tiedä onko mun järkevä lukee sitä.. Ensinnäkin, ne kuvat tunkee mun uniin. Toiseks, tää kirja on kirjotettu näkökulmasta, jossa serbit oli pahiksia jotka sorti muslimeja ja kroateja. Kuitenki todellisuus oli sitä, että kaikki tappo toisiaan. Mun täytyy vaan pitää mielessä kun meen sinne, että hälläväli onko serbi vai kroati, yhtä lailla repivä tausta niillä kaikilla on.

Mut siis.. raiskauskeskuksia. Keskitysleirejä. Kiduttamista, hakkaamista ja tappamista. Lisää raiskausta, lisää teurastusta. Siviilien, sotilaiden, elitistin, kaikkien. Sähköporilla rintaan, iskettyjä nauloja kolmevuotiaisiin lapsiin. Joukkoraiskaamista, joukkotappamista.

Naisia, jotka on raiskattu isänsä edessä. Miehiä joiden on pitäny purra toisten miesten vehkeet irti. Miesten sukukalleuksia köytettynä kiihdyttävään moottoripyörään. Satoja ihmisiä ladoissa ja leireillä, neljä kuukautta ilman suihkua, monta päivää ilman ruokaa. Ei vessoja, ei vettä. Ei tilaa maata, vaan täytyy istua omassa paskassaan, öisiä pahoinpitelyjä ja kidutuksia.. ja miettiä kaiken aikaa syytä miks niin tapahtuu, kun on käsityöläinen jostain vuorilta eikä oo ketään loukannut muuta kun olemalla eri uskontokuntaa.

Ihmisiä häkeissä päällekkäin, samoissa vaatteissa monta kuukautta keskellä talvea, katsellen kun ihmisiä otetaan summissa telotettavaks viiltämällä kurkku auki tai hakkaamalla päätä seinään. Sen jälkeen viedään vangit pesemään se seinä ja rahtaamaan ruumiit autoon jossa tulee ruokakuljetukset.

Sadattuhannet ajettuna ulos kodistaan, raiskattuna, ryöstettynä koko omaisuudestaan. Miehet ja veljet viety keskitysleireille, äidit laitettu kävelemään miinakentän läpi, tyttäret raiskattu ja pahoinpidelty. Käskystä. Järjestelmällistä, ennaltasovittua, harkittua.

Nää vaan esimerkkeinä Bosnia-Hertzegovinan taustoista reilun kymmenen vuoden takaa.

Jostain syystä mun teki mieli kirkua, huutaa ja raivota "että pidä jumalauta turpas kiinni, läski, omahyvänen vitun sika" ku junassa yks äijä tuli vaunuun, jossa on vähän helvetin hyvä olla ja kehtas kovaan ääneen valittaa että täällä haisee tupakka vaikka pitäs olla savuton juna. Kusipää. Ja se joka haisi röökiltä olin varmaan minä. Tukehdu siihen, you fat ass bitch.

Kaikki nää kauhut mitä tosta kirjastaki lukee, tai kuka vaan lukee mistä tahansa mitä tahansa niistä hirvityksistä mitä maailmassa tapahtuu, ni ne ei kyllä jätä vaikutusta jos niitä ei ajattele. Ehkä parempiki olla ajattelematta tosin...
Mut hitto, on ihmisiä joita puistattaa käydä Suomen junan vessassa ku se on viilee, ja kalsee ja pahanhajunen.
Kuvittelis ittensä häkkiin monta kuukautta vanhoissa kledjuissa, ilman suihkua, toisen ihmisen paskan valuessa niskaan, ilman ruokaa tai vettä raiskattuna ja hakattuna samalla ku vieressä pahoinpidellään toinen verille ja sä vaan toivot ettet oo seuraava.

Ei ihme jos siellä Banovicissa minne oon menossa on alkoholismia, perheväkivaltaa ja yleistä surkeutta. Vittu sentään ihmisen eläimellisyyttä. Eikä eläimetkään oo niin sairaita ku ihmiset..

Ja by the way... kaiken tän sodan aikana, meidän kaikkien rakastama Bush ja muut pullukat länsimaiden päättäjät piti asevientikiellon päällä Bosniaa kohtaan, ja puhu "epämiellyttävistä olosuhteista" joissa bosnialaiset joutuu olemaan.
Epämiellyttävä olosuhde??!?!!?

Epämiellyttävä olosuhde länsimaalaiselle on jo pelkästään se ku astuu märkään lätäkköön ja sukka kastuu.

Minä Päivi pienoinen yritän opetella asettamaan tästä lähtien asiat oikeisiin mittasuhteisiin, ku esimerkiks ärsyynnyn ku korvalehdet jäätyy ulkona tai auto ei lähde käyntiin tai joku kundi käyttäytyy veemäisesti.

Että sellaseen paikkaan meen sitte. Tekis mieli pyytää anteeks joka ikiseltä bosnialaiselta joka vastaan tulee. Sitä, että länsimaat ei suostunu vastaanottamaan niitä. Sitä, että länsimaat ei auttanu ku olis pitäny. Sitä, että länsimaat tohkeilee sillä mitä ne on maan hyväks sodan jälkeen tehny, vaikka moni asia olis voitu estää, monta taloo säilyny ehjänä, monta perhettä jääny rikkoutumatta, monta naista raiskaamatta.. Nyt sitte ollaan rinta rottingilla, että ME autoimme Bosniaa, rakensimme taloja, perustimme naiskeskuksia ja veimme vuohia.
Vittu, ei olis tarvinnu jos sodan ei olis annettu räjähtää käsiin. Etenkin ku siellä rikottiin kaikkia kansainvälisiä lakeja, YK:n, Geneven sopimuksen, ties miten monen poliittisen päätöksen lakeja. Puhumattakaan siitä miten siellä rikottiin inhimillisyyttä, ihmisyyttä, perusturvaa...

Mä en tiedä että mitä osaan siellä tehdä, mut teenpä kuitenki. Ehkä rock n' roll yhdistää, ehkä festarilla saadaan kytkettyä katkeruutta kroatien, serbien ja bosnikkien välillä. Ehkä, mut ehkä ei... Kylmiä väreitä ku ajattelen sitä mahdollisuutta ja vastuuta joka mua siellä odottaa. Mut ei pelota silti, jännittää vähän, ja odotan matkaa ihan hulluna. Tahdon sinne, tahdon tehdä, nähdä, kokee, auttaa, tutustuu, tuntee, tietää, oppia.. Mua kiukuttaa nyt jo ajatus et jo kolmen kuukauden jälkeen pitää tulla takas. Tosin siellä on varmaan monta yksinäistä ja kipeetäki hetkeä joina toivoo et olis kotona tai kavereiden kanssa. Pitää ottaa valokuvia mukaan..

Okei, mä tiedän et tää on hölmö, naiivi ja itsestäänselvä toteamus mut sota on kamala asia.

Aivan tajuton Bosniakuume. Matkakuume siis, ei mikään tauti.
Huomenna rokotuksiin ni säästyy sit reissullaki kaikenmaailman pöpöiltä. Ne iskee varmaan piikin peppuun, laittaa hessuhopolaastarin, ja taputtaa pakaralle että soronnoo tyttö.

Maaliskuussa bileet, nyt se on virallistettu. Kutsun ehkä kaikki. EHKÄ. Kaikki. Matkabudjetistani et kyllä mitään viina-altaita kustanna, mut hälläväli; musa, frendit, nauru, laulu ja muut oleelliset elementit (viina) ni eiköhän siitä juhla saada. Synttäri-laksiäis-kekkerit. Pakkohan sitä on juhlia kun on kerran aihetta.

Pääsette musta kolmeks kuukaudeks mut sit tuun entistä pahempana takas, jos edes tuun, jos Suomi vielä houkuttaa tai jos en oo astunu miinaan tai joutunu mafian kynsiin tai rakastunu johonki Bosnian vuorten vuoheen.

Siis jos johonki saa aikaa kulumaan ni siihen ku häslää koneen kanssa. Kuvien käsittely on ihan mahtavaa :) (halvat on tytöllä huvit).

Tinakenkätyttö.

Kolumnin eka versiosta tuli kans yks juopporentun maanantai.
Noh, sitä varten ekaversioit on et niit voi muokkaa. Se on puolet liian pitkäki.
Voi vittu, ei musta oo kirjottajaks.

Se nyt vaan on yksinkertanen totuus että harjotus tekee mestarin. Monen vuoden huvikseen pimputtelun jälkeen oon nyt pari viikkoa hakannu pianoa ku järjetön. Mestari en oo, enkä lähelläkään mut helpommin se aina vaan sujuu ku vaan soittaa soittaa soittaa.

Yöks duuniin, olis ollu vaikka mitä VIP-bileitä tänään, kantisjuttuja ja muuta, huomenna olis ollu kakski keikkaa jotka oisin ehkä halunnu kuulla ja nähdä.
Sen sijaan mä saan kunnian ja ilon mennä Loimaalle ja nyt jo risoo ajatus kaikista niistä typeristä ja säälittävistä puujaloista ja huonoista huulenheitoista joita joutuu kuuntelemaan. Kaipa mun palkka toimii hintalappuna sille, että teen drinkkejä, häärään tiskin takana ja oon ihmisiks asiakkaille, niillekkin jotka ottaa rankasti päähän. En mä silti jaksais kuunnella niitä älyttömyyksiä. Toivottavast on ihan normaalia porukkaa liikenteessä..
Epäilen ku kyseessä on kaupunki joka on aivan omaa luokkaansa ja oma planeettansa.

Pitäs kai kirjottaa kolumni ku tuli kerran luvattua että annan ajatusten virrata tekstin muotoon. Siinäki varmaan harjotus auttais, luoja ties koska viimeks oon mitään proosan suuntaan vivahtavaakaan kirjottanu. Galleriapäiväkirja nyt on pelkkää paskaa, koulun esseet asiatekstiä. Nyt pitäs varmaan kehitellä jotain siltä väliltä, ja jotain missä on särmää ja venkuroita.

Toteen taas kerran; onneks on musaa.
Kuuntelen ku kirjotan, kuuntelen ku meikkaan, kuuntelen ku ajan duuniin. Kuuntelen ja kuuntelen vaan, ja kestän tänki illan niinku nainen. Huolimatta siitä että duunipaikalla soi varmaan joku Tapsu Kansan Hafanana.

Sellanen kevyt ja ilonen 'revin kohta joltain pään irti'-olo.
Siistii.

Netti on ihan suksesta, eihän täältä löydä mitään. Etin tabulatuureja silmät ristissä, suomalaista ei ainakaan löydy tai sitte minä en vaan tajua enää mitään mistään.
Parasta kai syödä yks appelsiini ja mennä tyynyn alle.

Ystävänpäivää beibit.

Back from Helsinki, en kyllä jaksa lähtee tänään luultavasti yhtään mihinkään vaikka bileitä olis useampia. Ei jaksa kiinnostaa. Ei jaksa muutenkaan, meni Sofian kans ihan koko yö höpöttäessä ja pohtiessa elämää suurempia. Olin taas koulutuksessa todella pro.