IRC-Galleria

Fuck everybody.

Mä taidan lähtee kävelylle iloisen sateiseen Turkuun. Jospa vaikka ajatus kulkis huomenna, kun en oo olemassa kenellekkään.

Kuun viimenen, rapsadedis. Ei voi ku yrittää ja toivoo selviävänsä. Keskiviikkona on jo uudet kujeet. Taas. Ylläri. Ehkä. En minä tiedä. Vois rauhottuu mut ei kai vielä tarvii?

Sini tulee Kakskerran avoimeen ilmaan ei ens mut sitä seuraavana viikonloppuna. Tytöt rokkaa, dippadai.

Kunpa mä vaan vielä oppisin olemaan normaali, tasanen, järkevä ihminen, joka ajattelee ennen ku tekee mitään. Vähemmän impulsiivinen, vähemmän fiilis, vähemmän hullu.

Toisaalta, haluun tuntee elämässä niin paljon ku mahdollista. Iteppä osani valitsen. Vittu kun on ikävä, miten tollasia ystäviä löytää, miten tällasia ystävyyssuhteita syntyy? Itkin jo kävellessä junalta autolle, ja se juna vei mun sielun.. veljen, siskon, ihmisen pois. Rakkaan, tärkeen, ihanan frendin. Jonkun joka pystyy lukee mun ajatuksia.

Onneks ei kuitenkaan kaikkia kun enhän minä tiedä itekkää mitä kaikkea mun päässä on meneillään..

Voi äiti mikä viikonloppu.

Ihan oikeesti. Uskomaton, ihana, mahtava. Can I make it last forever?
No I can't..

2xOpenAiriin oon menossa, saa nähdä kenen kanssa. Seura täytyy valita siten et on oikeesti hauskaa, sen mukaan mitä mestoilla tapahtuu ja mikä on mentaliteetti (kaljaa ja rokkia oikeen rankanlla kädellä, telttaa ja todella vähän kuraista unta).

Miten jonkun kanssa voi olla niin uskomattoman soulmate, Jasmin, mun Karhu? :)

Omituista ku on tukkaa niin että se yltää melkeen tatskaan.

Viimeks oon ollu näin karvanen joskus seiskalla.
Tuntuu ku joku hiplais selkää all the time, enkä mä oo nyt yhtään varma että onko se niin kovin kiva tunne.

Töihin yöks, huomenna Karhun kanssa Turkuun.

Maailma osaa olla niin paska paikka eikä mulla oo ketään joka ottais syliin. Tai ottais kai, mut ei siten ku mä haluaisin.

Töissä oli helvettiä. Yks kundi, joka on muhun ihastunu, kehtas alkaa tappelee ja viskas tuolin parvekkeelta. Mä vittuunnun tappelemisesta ihan tosissaan, hurjistun, vaikken yleensä hermojani menetä hirveen helposti. Sieppas rajusti. Haki se kundi sen tulin sit nöyrästi sieltä kadulta ku sanoin etten anna tätä anteeks jos siinä ei oo sen vertaa miestä et korjaa jälkensä. Mut mä en todellakaan jaksa tappelemista yhtään, oon tapellu tarpeeks, etenki sillon ku olin töissä Cantinassa.

Sit meni tuoppi paskaks tupakkahuoneessa yhden nuoremman sällin käteen, ja verta oli vähän siellä täällä, keittiön seinässäki ku yritin sitä paikkailla. Pitää varmaan käydä jossain testeissä.

Yks äijä istu tiskillä ja tarjos mulle kovin töitä, pr-duunia. Se on kerran aikasemminki jo kysyny, muutama kuukaus sitte. Keikkahommana pr:ää ympäri Suomee isolla palkalla. En mä nyt jaksa sellasta ajatella, ja loppuenlopuks se varmaan ajatteli et sais tällasen nuoren naistarjoilijan numeron noilla keinoin.

Siinä vaiheessa ku sain porukan ulos ja menin siivoomaan parveketta, ni näin, että kaks kundia potki tätä muhun ihastunutta tappelupukaria päähän ja lujaa. Se, ku joku makaa maassa, ja toiset POTKII PÄÄHÄN saa mut vapisemaan raivosta ja inhosta. Soitin poliisit, vaikka asioihin ei varmaan kannattais puuttua. Mut helvetti, mitä muuta mun olis pitäny tehdä? Tuttu kundi vielä eikä ketään muita missään?

Sit ku viimein sain siivottua ja lähdin ulos ni tää kundi, jota potkittiin, makas mun auton edessä asvaltilla sammuneena, kännissä ja mustelmilla. Vein sen kotiin.

Ja sit ajoin turtana ja jotenki väsyneenä himaan peläten et peurat hyppii eteen ku niitä oon nyt töistä tullessa nähny muutamaan kertaan. Kuuntelin Joan Osbornen One of us:a ja olo oli sairaan tylsä.

Ei oo ketään joka ottais syliin. Mä yritän auttaa, frendejäni, tuttuja, tuntemattomiaki näköjään (tosin kukapa inhimillinen ihminen ei sitä tekis), mut välillä tuntuu et jos mä tippuisin ni ottaisko joku kiinni? Mulla on kaikki hyvin, mut jos tapahtuis jotain ettei oliskaan, jos olisin surullinen tai menisin syystä tai toisesta jotenki rikki ni olisko ketään joka korjais? Mun tyttöfrendit tietysti.

Soitin Amirille ku pääsin himaan, puhuttiin pitkään koska soitin iskän toimiston puhelimesta. Se ottais mut syliin, se ei antais mun olla surullinen tai ahdistunu siitä et maailma osaa olla paska ja väsyttää. Se pitäis kiinni ja lähellä. JOS se olis täällä. Jos mä olisin siellä.
Jokatapauksessa se pysty pelkästään sanoin pyyhkimään pois sen tylsän olon, joka mulle jäi duunista, en mee levottomana nukkumaan. He's fuckin' amazing..

En oo surullinen ollu missään vaiheessa, ei oo syytä. Vähän vaan väsyny ja pahoillani kaikesta mitä ihmisille ympärillä tapahtuu, enkä oikeen osaa kuitenkaan auttaakkaan. Ystävien kohdalla ei kuulukkaan, jos ei pysty. Suurin apu on olla frendi, olla olemassa niille ihmisille joista välittää sillon ku ne tarvii jonkun pitämään itsensä pystyssä.

Onneks en oo yksin vaikkei mä syliin pääsekkään. Tän iltanen oli vaan taas jotenki niin.. kylmä ja puuduttava, tulee turta olo.

Tyynynhalailuks menee taas.

PÄÄTÄ SÄRKEE!! Ihan homona.

Ollaan juteltu seksistä Sofian kanssa koko aamupäivä, ja eilen tajusin taas, että on siinä hyvätkin puolensa ettei oo vähään aikaan jotunu varsinaiseen ihmissuhteiden hullunmyllyyn. Sydäntäkään ei oo särkeny pitkään aikaan lujaa. Hyvä niin.

Amirii on ikävä, tosi iso ikävä. Monella tavalla. Helvetti, kolme kuukautta vielä ennen ku meen käymään Bosniassa. Ja mitä kaikkee voi kolmen kuukauden aikana tapahtuu? MItä vaan.

Saatan esimerkiks kuolla tähän päänsärkyyn ja siihen faktaan että joudun ihan justiinsa lähtee duuniin. En mä edes juonu paljoo eilen, toi balkanin vodka vaan satuttaa tukkaa vaikka join sitä vaan yhden shotin.

Loimaa kutsuu, hallelujaa aamen.

Hmm..

Luin sieltä täältä noita vanhoja merkintöjä.
Olin polttamattaki joskus hetken. Viime vuonna. Muistin taas miten itkin väsymystäni viime kesänä autossa ku en ehtiny nukkumaan tai muutakaan. Muistin miten meil oli Akin kans hauskaa ku oltiin niin hyvät hulivilikaverit. Tajusin vieläki käyttäväni aikaa väärin. Huomasin miten paljon oon kuitenki ollu viihtellä. Humalassaki.

Onhan siellä merkinnöissä kaikenlaista, enemmän tai vähemmän kevyitä juttuja, vähän omituisia. Selkäkipuja, laihduttamisia, lupauksia, ihastuksia, pettymyksiä, kavereita, tapahtumia. Ajatuksia, voi niitä kaikkia ajatuksia.

Kuten esimerkiks se, että PMMP:n Joutsenien lyriikoista "aina kovaa, ei ikinä pehmeää" pätee lähinnä Voimariiniin.

Ajatus sekin.

Mietin tossa et voiks lehmät olla koskaan lihavia? Tai siat? Kun niiden tarkotus on olla paksuja? Koirat voi olla läskejä, kissat varsinki, pulutki joskus.

Mut voiks lehmä olla lihava? Sehän on sitä mukaa aina paremmassa kondiksessa ja kaikkien sonnien suosiossa mitä enemmän löytyy lihaa luiden päältä ja utaretta neljällä nännillä. Vitsi, pitäs varmaan alkaa kasvattaa sarvia. Lihaa löytyy ja utarettakin, neljää nänniä en oo kyllä vielä aikaansaanu.

Hähä, nyt jää kiinni ainaki osa mun päiväkirjan kurkistelijoista. Siinäpähän jäävät, mulle on se ja sama ketä mitäki ikinä lukee, kunhan ei lähde mua sen perusteella luokittelemaan.

Mut siis lehmäks mut voi luokitella ihan tosta vaan, söin äsken katkarapukeittoo ja join lasillisen viiniä ja nyt on vähän ehkä sellanen olo että pukeudun tänään muodikkaaseen mustaan jätesäkkiin.

Kämppä on sekasin. Vaatteita ja koruja hujan hajan organisaatiokaavioiden ja muiden paprujen kanssa, cosmot ja lautakunnan pöytäkirjat sulassa sovussa keskenään. Sänky petaamatta, matkalaukkuja ja reppuja nurkissa kertomassa että paikallaan ei paljon pysytä. Löytyypä kaiken keskeltä kaks käpyä bosniasta. Näppikselle sai vähän raivata tietä puteleitten seasta. Puhelin latautuu pyykkitelineen päällä eteisessä.

Opiskelijaelämää, I LOVE it :)

Nina syö kasvispitsaa ja letittää mahtavia vihreitä rastojaan, on söpö ja peikkotyttömäinen. Sini tulee myöhemmin tanssijapeppunsa kanssa ja Sofia pääsee duunista kympiltä, sutasee ehkä ripsaria poskeen. Sit me isketäänki kiinni Turun yöhön.

Tässä vaiheessa ei voi täydellä varmuudella sanoa että onko huomenna päivä uus, miten pitkälle jatkuu tämäkään päivä ja voittaako elämä vielä. Oon niin kovin vanha jo, voin saada vaikka sydärin tanssilattialla.

Lehmä menee nyt pesulle. Ja lehmän karvaan laitan vähän väriä. Mut ensin soitan Mikkelle ja kysyn että tuleeko se moikkaamaan lehmäystäväänsä jota ei oo nähnyt moneen kuukauteen.

Huomenna jokirantaan uuh lääh puuh jee. Halpa viini ja viiniräpylät. Mun muidut. Euron stobet ja kaupungin halvimmat jatkot. Joku ghettoblasteri vielä jostain ni lujaa menee.

Pitää mennä sanoo tolle yhelle että harrastaa sitä seksiä vähä vaimeemmin ku toiset yrittää kirjottaa stna galtsuun beibe. Häiritsee keskittymistä. Tää on kuitenki melko tärkeetä ja ajatusta vaativaa hommaa..

Ravisuttavassa määrin vituttaa se minkälainen märehtijä/tyttö/kitisijä oon tietyin kohdin ollu viimesen palttiarallaa kolmen viikon aikana. Saa luvan loppuu sellanen parkuminen perkele.

Mä en tiedä mitä sanoa. Ihmeitä näköjään tapahtuu.

Liikaa sisältöö. Olispa vielä kolme-neljä vuotta nuorempi ja ihan helvetin kujalla kaikesta.

Näin yllättävän hyvännnäkösen kundin tänään Fortessa, Hollannissa kaheksan kymmenestä oli uuh, täällä puolikas. Mut tää oli melko nam. Juttelin sen kanssa hetken ja lähdin.

Liikaa pintaa.