IRC-Galleria

Oh shit.

On aina yhtä suloista mennä verkkopankkiin maksaa laskuja, mut vielä sulosempaa siitä tekee se että tili on melkeen tyhjä. Oho.

Mihin mun rahat on menny?

Oon taas budjetoinu tekemisiäni tosi mallikkaasti. He he. Ja naurattaaki vielä. Mut miks mä alkaisin jonkun rahan takii itkee? Töissäkäyvä ihminen, herranjesta sentään. Ja itehän oon rahani käyttäny ni turha itkee ku maito on jo lattialla -filosofia käyttöön.

Oon ollu tänään hurjan aikaansaava, nyt lähden kyllä pyöräilee tonne kurkiaurojen ja keltasten lehtien sekaan niinku joku äiti-Luonto ainakin.

Hmm.
Perjantai, landella. Viikonloppu, landella.
Huomenna illalla duunissa, landella (Loimaalla).

Sain Bosnian rapsan lopullisesti valmiiks, wuuhuu! Olis varmaan kyllä kannattanu lukee ite kirjottamansa teksti läpi ennen ku lähetti sen kaiken kansan luettavaks intranettiin. Lueskelin sen tossa ite läpi ja tajusin että siellä on ihan olennaisia virheitä. Niinku se, että Antsa olis tehny toiminnallista opparia. Tai että Koka Koma olis muslimibändi (ei oo ku kroati). Ja sit jotain epämääräsiä yleistyksiä ja muotovirheitä. Niinku oli ja ovat ja sellasia. En mä kyllä kirjottaa osaa näköjään vieläkään.
Milläköhän helvetillä se äikän ällä sillon joskus nuorena tyttönä lukiosta irtos...

Se tuntuu heti tekstissä jos ei oo lukenu tai kirjottanu pitkään aikaan mitään. Teksti on sellasta tylsää. Tasasta, sisällötöntä, tylsää. Harmi sinänsä, olisin toivonu ton bosniarapsan olevan ihan kunnollinen ja värikäs ja fiksu raportti. Yhtä värikäs ja fiksu ku se projekti oli. Mut voiko sitä kouluraporttiin ja asiallisesti kuvailla miten värikäs koko homma oli? No ei voi :D

Voiko sinne kirjottaa, että vedettiin festarinjälkeisinä heti suoraan ihan jäätävät kannut, kaikki me tiiminvetäjät? Tai etten lähteny Tuzlaan ettii tortillalettuja aamukymmeneltä ku olin tullu seiskalta kotiin ku olin poikien kanssa roadtripillä jossain vuorilla?

Noh, se on sellanen ku se on. Livejournalin reissupäiväkirja on tylsä ja siitä puuttuu viimenen kuukausi koska mulla oli vähän muutakin ja parempaakin tekemistä viimesen kuukauden aikana ku istuu koneella kertomassa suomen ihmisille että mitä tapahtuu. Ehti sen sitte Suomeen palattuaki tehdä.

Soitin just Amirille. Reilun kolmen viikon päästä nään sen taas. O-MI-TUIS-TA. Jännä fiilis, kaikin puolin. Sillä lailla se neljä kuukautta sitte hujahti. Voi jee.

Kohta alkaa perjantailevottomuus, pitää ennen sen iskemistä yrittää lähettää vielä tiimimailia eilisestä kokouksesta.

Ai niin..
Mä oon tosiaan se "aina ilonen" -tyttö, niinhän ne mut töissäkin nimes.

Yeah,right.

Ottaa päähän. Kaikki.
Se, etten töiltäni ehtiny hoitaa tiimiasioita illan aikana.
Se, että selkä sattuu jumalauta aina.
Se, että huominen päivä on taas yhtä juoksemista.
Se, että ihmisillä on odotuksia mua kohtaan.
Se, että aikuiset ihmiset käyttäytyy ku kakarat eikä varmasti lähde pilkun jälkeen ennen ku tasalta.
Se, että mandariini purskautti mehua silmään.

Ja muutama muu asia.

Ja minkä takia tutkimukset ja oppimateriaalit pitää olla kirjotettu niin helvetin pätevällä akateemisella kielellä?? Mua ihan suoranaisesti sieppaa sellanen 'ollaan olevinaan' -meininki joka tavalla. Mutta että pitää käyttää sanoja ertritäärinen tai attraktiivinen. Neki suoraan jostain englannista, ei voi sitte käyttää suomenkieltä helvetti. Mu mielestä se on naurettavaa, että lukee ensin lauseen, jonka sen jälkeen kääntää järkevään muotoon, ku sen olis voinu alusta asti kirjottaa ilman ainasta pätemistä. Mä vihaan kyseistä piirrettä muutenki. Että kuunnellaan marginaalimusiikkia tai pidetään performanssitaiteesta tai pukeudutaan valtavirtaa vastaan vaan jotta voitas olla ollakseen. Kaikkee sitä sopii tehdä, jos siitä oikeesti tykkää, mut ei pelkästään siks että se nostaa jotain vitun statusta. Turha kenenkään yrittää nostaa itteensä muiden yläpuolelle, se on kanssa piirre jota vihaan. Ja itsekkyys. Ja huumorintajuttomuus. Ja laiskuus. Ja marmatus turhasta (enkö mä ite tee juurikin nyt sitä..). Ja itsesääli. Ja vastuuttomuus.

aaaaaAAAAAARGH!

Saako olla lapsellinen; mä haluan mennä peiton alle kuuntelee musaa enkä haluu tehdä enää ikinä mitään tai nähdä ketään. Kiitos.

Töihin taas. Se rasvanpolttoaerobic oli just niin pönttöä ku voi kuvitella. Rumat tennarit ja huono permanentti, Tuija ja Unna, huh huh.. Noh,tulihan siinä kuuma. Mut teki mieli heittää läppäriä jollain ku ne oli niin upbeat ja 80-luku.

James Bluntin uus levy toimii. Love it.

Ei jaksais lähtee duuniin mut toisaalt miksei jaksais. Otan vähän koulujuttuja mukaan ja toivon et on hiljanen ilta ni voin siellä viihdyttää itseeni lukemalla esimerkiks "kunta ja kulttuurin talous" tai "Kulttuuriomaisuuden suojelu osana kriisityötä" tai "Kansainvälisiä yhteyksiä ja yhteistyötä" ku pitää ne jokatapauksessa jossain välissä lukee kahden viikon aikana. Ja viis muuta teosta. Nice.
No panic, turha stressaa, asiat menee aina niinku niiden kuuluu, sen oon huomannu. Just lay low and let go, mä en jaksa enää olla ihan kireenä ja hiillostaa itteeni ku maailma ei kaadu yhtään mihinkään.

Ihmissuhteet.

On siinäki aihe. Siitä vois kirjottaa loputtomiin, ja niinhän kirjotetaanki; kaiken aikaa, biiseissä, kirjoissa, tutkimuksissa, päiväkirjoissa, runoissa, artikkeleissa.

Elämän vaikein aihealue. Raha-, työ-, ja terveysasioihin on aina joku selkeehkö ratkaisu. Jotain töitä saa aina, rahaa tulee ku hoitaa asiansa oikein eikä istu vaan perseellään, terveyteen vaikuttaa ihan yhtälailla toi perseensä nostaminen penkistä.
Mut ihmiset... Sä et sen toisen pään sisälle pääse vaika miten yrittäisit. Ja jos konkreettisesti yrität ni siinä ollaan jo sitten tekemässä raakaa murhaa. Mut siis oikeesti; kun ei tiedä mitä toinen ajattelee, ei tiedä miks se tekee asioita niinku tekee, mitä tuntee. Eikä pysty vaikuttamaan siihen, mitä se ajattelee, tekee tai tuntee. Aina voi yrittää mut tässä asiassa se ei oo kokonaan itestä kiinni miten homma menee. Melkeen jokasessa muussa asiassa on. Itestä kiinni tää elämä on. Mut ne ihmiset siinä elämässä..

Tajusin tänään että pitäs ostaa kunnon osoitekirja kalenterin ja iänikuisen perusvihon seuraks, joita aina kannan mukanani siinä missä piilarikoteloa ja kännykkääkin. Alkaa olla niitä ihmisiä ja yhteystietoja niin paljon että pitäs saada ne johonki kondikseen. Ehkä siinä tulis sitte samalla kartotettua, että ketä mun elämään nyt tai enää kuuluu, ja mitkä on ne verkostot joita oon tehny projektien ja duunien kautta.

On jotenki junttimaistaki tai lapsellista lopettaa ystävyys sanomatta mitään. Ja ihan ku seinään. Voi jeesus sentään. Enhän mä varmaan muuten asiaa edes ajattelis mut olis joskus kiva kuulla et mitä kuuluu. Oonhan mä herran tähden vähemmänki tärkeisiin ihmisiin edelleen satunnaisen harvoin yhteydessä. Toivon vaan hartaasti että nää tän hetkiset tärkeet ihmiset pysyy. Pitää tehdä kaikkensa sen eteen.. Mut mitäpä sitä ei frendien ja rakkaiden vuoks tekis :)

Duunissa perus, melko kiire. Tapsa tarjos vielä pilkun jälkeen laivatuliaisista mullekkin kermalikööriä ja Ovipalvelun toimitusjohtaja oli kiltti ja jätti reilun tipin. Se nyt oli muutenki fiksu ihminen ja asiakas. Suomalaiset ei oo oikein sisäistäny tätä tippikulttuuria. Palvelua on niin monenlaista, jos se on hyvää ni kymmenen senttiäki on jees.

Öitä maailma.

Everlasting love by Jamie Cullum, kyllä nyt on lepposaa ja rattoisaa.

Mä en ymmärrä mikä mun tukkaa vaivaa, miksei se voi olla niinku haluun? MIks sen pitää muodostaa ihmeellisiä vänkyröitä ja olla noin... pieni? Elämää suurempi ongelma. Onneks sitä on sentään niin paljon tätä nykyä et sen saa kiinni ni se on sitte ihan sama miten päin se duunissa sojottaa.

Vesihiidessä tänään; TIETOKILPAILUILTA! Ratiritirallaa, saa pyöriä ku puolukka tiskin takana. Tosin ei oo ku seiskasta puoleen yöhön ni hälläväli.

Turun uus kirjasto on jäätävä. Vähän niinku joku kodikas Nasan avaruuskeskus. Kirjatki lainataan sellasen koneen kautta, se lukee melkein ajatuksia. Nips naps, kortti viivakoodinlukijaan ja kirjat jonkun ruudun päälle ja AVOT! lainakuitti ilmestyy ku tyhjästä! Jo on hienoa.

Löysin sentään aineistoa opinnäytteeseen, oonkin kyllä ollu tosi saamaton ko. asian suhteen. Niinku melkeenpä kaiken muunki. Ainoo mistä oon taas hetkiseks innostunu on jumppaaminen, mut itseni tuntien sekin innostus jää taas kohta jonkun seuraavan innostuksen jalkoihin. Hmph. Ostin mä tänään.. mikä helvetti se oli.. Annun ja Tuijan rasvanpolttoaerobic -DVD:n. Luultavasti jotain kasarityylistä trikoorevittelyä joku donitsi tukassa sivuponnarilla. Cool..

Mut se nyt vaan on niin että toiset tarvii sen kuntosalikortin, toiset ohjatut jumpat sun muut balletonet Elixiassa, toiset lätkävalmentajan ja joukkueen. Mua riittää motivoimaan dvdt. Carmen Electran striptease workout, jooga, KuntoPlussan litteä vatsa-vahva selkä... Haluun hikoilla rauhassa, kiitti vaan. Ja jos joku kolmen euron kasarilevy saa mut hyppimään ni hieno homma. Ajaa asiansa. Eikä tarvii kenenkään todistaa mun hehkuvaa olemustani. Lukuunottamatta tätä vastapäisen talon kundia, tietysti. Sehän pamahtaa partsillensa aina ku mä venyttelen jotain kylkiä tai heilun niin että rillit lentää päästä (tääkin on tapahtunu ku yritin toistaa Carmen Electran seksikkäitä mooveja. Oli tosi eroottista..).

Hommasin uudet piilarit perjantaina, lauantaina tajusin et ne ei sovi. Eli teeveenaamana oon ollu nyt taas pari päivää. Mut ei se töissä tai missään haittaa. Niiden mielestä on "kauheen söpö" rilleissä, mut ne nyt onkin vanhoja ja sitäkautta vähän pöhköjä. Kakkulat on hirveen epäkätevät. Ota siinä sitte kuumasta pesukoneesta tuopit ulos ku ruudut menee ihan huuruun. Sitte sokkona pitää yrittää paikantaa tiskipöydän reuna.

Ostin satamiljoonaa satsumaa ja ne makso jotain 3 ja puol euroo. Niissäkin veroa varmaan joku 73 prosenttia, missäpä ei tässä maassa olis.
Olis taas niin kauheen monta asiaa mitä tässä on tullu kelattua viime päivien aikana, mut täytynee lähtee duuniin.
Niinku ihmisen tuoksu, perimän vaikutus valintoihin, kapitalistisen ja globalisoituvan maailman ongelmat tai tulevan viikonlopun meinigit kun oon pitkästä aikaa koko viikonlopun Pöytyällä, ja ainoostaan la-iltana duunissa.

Cullumin Singin' in the rain.
Hyviä covereita kundi vetää.

Ai niin, 5.10. Kyntäjäntuvalla 13-17 -vuotiaiden JungleParty. SINNEH!! Mä nyt meen jokatapauksessa ja heilun siellä sitte jonain heimopäälliköttärenä.

ONneks ei oo darra, olis kyllä voinu helposti olla ku olin aika tuiterissa eilen kotiin hipsiessä. Hemmottelin itteeni ensin koko päivän, söin ihan lehmänä ku pilkoin porkkanoita, kurkkuja, nakkeja ja juustokuutioita Sannalle. Sit poljin maha pystyssä sinne, tyttöjen kans pidettiin nyyttäriä, ja sitä syötävää oli viidelle neitoselle ihan hulluna. Siihen vielä kevyesti pari lasii kuoharia kuplineen. Kierittiin pömppistemme kera Börsiin, jossa mun uudet piilarit sano riksrakspoks ja pankkikortti laulo karpalokossua ja fisua.

Oli jännä huomata miten a) rehellisiä, tai b) tyhmiä ja sokeita ihmiset on. Tai sitten niitä ei vaan kiinnosta. Jätin pyöräntarakalle muovipussiin yhden sellasen läppäri/olkalaukun ku en jaksanu roudata sitä narikkaan asti ja ajattelin että jos joku vie ni menkööt. Siellä se odotti mua kiltisti ku lähdin kotiinpäin. Johtuuko tää siitä, että kukaan ei kiinnittäny siihen huomiota koska se Pirkan muovikassi on niin jäätävän ruma? Vai siitä, ettei ketään kehdannu mennä kurkkaa mitä siellä on ku se filetso oli parkissa ihan siinä Börsin puiston vieressä? Vai eikö mun Cosmopolitanilta promokamoina saamani laukku vaan kelvennut kansalle? Ne varmaan ajatteli et siel on jotkut sixpäkin kuoret tai jotain muuta turhaa, koska kukapa nyt jättäis tarakalle mitään arvokasta tai hyödyllistä.

Minä jätin! Se on sitäpaitsi kiva kassi, olis mua sillee semisti harmittanu jos joku sen olis vieny mut iteppä otin riskin.

Elämä täynnä jännitystä, hiphei.

No niin.
Sain mä sen verran aikaseks että istuin rillien päälle ja ne meni vähän vituralleen. Onneks on neljältä se optikkoaika.

Ei hallelujaa taas tätäki päivää, onneks pääsee duuniin et tulee tehtyy edes jotain ihmismäistä.

Lähdin äsken kaupungille vakain aikein ja päättäväisesti, menin Sokokselle ja tajusin etten yhtään tiedä miks lähdin liikenteeseen.

Ostin sitte kahdenkympin muotovaahdon. Voi jeesus.

Kävin aamulla parturissa leikkaa etutukkaa, kohta meen optikolle piilaritarkastukseen. Ehkä syystäkin melko pinnallinen olo? Miks musta tuntuu että oon unohtanu jotain tosi olennaista ja minkä ihmeen takia en saa hilattua itteeni tonne kirjastoon hakee opinnäytetyön lähdematskuu... Ehkä se on niin uus et mua pelottaa.

Meen vaan illalla töihin ja kelaan sitte siellä et mitä se on mitä unohdin tai en unohtanu tehdä. Huomenna päivä uus ja vapaa vielä.

Pitäs viedä se kamerak huoltoon. Jaksanko lähtee polkee Gigantille? No en.
Siis enhän mä saa yhtään mitään aikaseks, voi vittu.