IRC-Galleria

Näin muuten Unkarissa elämäni ensimmäisen kerran Justin Bieberin videon, hellanlettas, hyvä etten tukehtunu banaaniin.

Voishan sitä tehdä muutakin kun köhnätä sohvalla peiton ja halvan unkarilaisen viinilasillisen kanssa, kuunnella Vilkkumaan uutta albumia uudestaan ja uudestaan. Pitäis jumpata, zumbata, tentata, mailata, pyykätä, tiskata, mitä ikinä.

"En halua juosta nopeammin kuin joku toinen, en halua miettii oonko kuuskyt vai kuuskytkaks kiloinen. En halua tietää kuinka ehyeksi tullaan tai kudotaan sukkia, leivotaan tosi hyvää pullaa"
Vilkkumaa - Rock'n'Roll

Budapest. Sinne lähdettiin pinkillä lentokoneella venäläisen näköisestä Turun terminaalista teipatuissa farkuissa. Takas tultiin pers kipeenä bussein ja laivoin, kun teipit oli tippuneet ja villatakki pölyinen. Siihen väliin tietty mahtui kaikenlaista.

Kanankoipia ja makaronia, ratikoita, voikukkia ja hedelmäkojuja, mustalaismusiikkia, rakijanmakuista mehua. Taideteoksiin verrattavia pieniä jälkiruoka-annoksia aamupalalla, lukemattomia kauppoja, outlet -shoppailua ja sovituskoppikikatusta. Metrolippuja, Tonavan risteilyjä, tuoreita croissanteja ja suklaaleivoksia, paikallisia pubeja, Rudi Rock'n'Roll -showta, gulassia, palatseja, kirkkoja ja arkkitehtuuria. Kylpyläkäyntejä, aurinkoa, sadetta ja vuorikiipeilyä taksilla, palinkashotteja ja halpaa viiniä, käytettyjä forintteja, hiertyneitä kantapäitä, elämää syleileviä äiti-tytär -keskusteluja, naurua, laulua, tanssia, hölmöilyä. Tukanleikkuuta, tuomenkukkia, satoja kuvia joista puolet hävis, sisiliskoja, Silk Cutteja, juhlamekkoja, sörözöitä..

Budapest oli kaunis, keväinen ja hurmaava. Lempee, viihtyisä ja särmikäs. Päivät kului fiilispohjalta ilman älytöntä aikatauluttamista ja jatkuvaa ohjelmaa (mitä lomaa sellanen edes on, kysyn vaan). Luksushotelli Gellertin aamupalat oli niin petollisen ihania, että lihoin sata kiloa. Eipä sillä että ruoka muutenkaan olis ollut niin kovin kevyttä ja mehän tietysti syötiin siis KOKO AJAN. Käveltiinkin kyllä ympäriä kaupunkia tuntikaupalla, joka nurkka keskustasta käännyttiin ja katsottiin pysähtyen välillä teelle, viinille tai sämpylälle. Kylpylässä lilluteltiin ja nukuttiin milloin huvittaa, naurettiin toistemme ja itsemme kasvavia poskia ja mahaa. Itse loma oli hauska, lepposa ja rentouttava.

"Joo se kiersi yllä pään, mitä vaan mut se ei voi olla niin et joku päättää tähän jään, niin hänet suljetaan rouvakellariin. Mä teen mitä teen ja meen mihin meen, jos sä et tykkää niin painu helvettiin"
Vilkkumaa - Rouvakellari

No sitten se Islanti räjähti ja PUFF, meidän rentouttava kylpyläloma muuttui asemalla istuskeluun, nettikahviloihin, ihmettelyyn ja lähes sotasuunnitelmia hipoviin reissustrategioihin. Luksushotelli vaihtui Ikealla kalustettuihin söpöihin kerrostaloasuntoihin (Nova Apartments, suosittelen) ja budjetointitaidot otettiin käyttöön. Katottiin kämpillä Ocean's eleveniä, tehtiin kalliita puheluita sinne ja tänne ja päästiin nauttimaan Budapestin saturday night feveristä (tanssittiin ku sekopäät unkarilaispariskunnan kanssa Old Mans Pubissa, suosittelen sitäkin). Saatiin apartmentsin toimiston tytöltä Milkan suklaalevy silkasta sinnikkyydestä, kun laukkuinemme raahauduttiin eestaas, tulosteltiin karttoja ja bussiaikatauluja. Mulla alkoi tosissaan kutkuttaa Bosniaan lähtö, mut sitten selvis että päästään bussilla kuopiolaisporukan mukana Budapestista Tallinnaan ja siitä lopulta Suomen puolelle.

Viimeiset forintit kulutettiin maanantai-aamuna ennen lähtöä pikkukaupan suklaapulliin, nenäliinoihin ja muihin tuiki tarpeellisiin matkaeväisiin. Pakkauduttiin pienenpieneen unkarilaisbussiin kylki kyljessä, mä siellä keski-ikäisten keskellä kuulokkeet korvilla mussuttaen pullaa ja pers puutuneena. 1200 kilometriä ilman jousitusta tai ilmastointia, niska jumissa puoliunesta vähän väliä havahtuen läpi Unkarin, Slovakian, Puolan ja lopulta Liettuaan Vilnaan. Siellä pisin tauko (kolme varttia), aamupala hotellissa ja vaihto suomalaiseen bussiin, jossa oli tilaa, ilmaa ja jousitus.

Viimeiset 600 kilometriä kärsimättömänä, mut vähän mukavammin Via Balticaa pitkin läpi Liettuan, Latvian ja Viron ja lopulta tiistai-iltana Tallinnassa 30 tunnin bussimatkan jälkeen. Paluumatkalla naukkailin välillä palinkaa, etten menetä järkeäni kun molemmat kirjatkin loppui ihan kesken ja puhelimesta akku (ja sen myötä musiikki). Loppuenlopuks laivaan ja buffettiin syömään niinku ei koskaan oltais ruokaa nähty. Viimeiset pari tuntia autolla Helsingistä Turkuun tuntu kidutukselta. Olis voinu toivoa, että kotona on odottamassa joku nätti poika margaritan kanssa joka välttämättä haluaa hieroa selkää kolme tuntia. Mut ei ollut kun vanhentunutta jogurttia.

"Ehkä vielä me matkustetaan läpi Ahvenanmaan, Liperiin, Nivalaan. Niin, sähän oot mitä oot ja mä oon mitä saan, minä oon mitä vaan"
Vilkkumaa - Liperiin Nivalaan

Nyt sitten työt ja tentit ja selkä ja kaikki solmussa. Elämä valuu kuitenkin nopeesti takas normaaleihin uomiin, nuudelit kiehuu ja koulutie on sama ku ennenkin. Jääkaapissa vielä unkarilainen omena ja puolalainen sämpylä, jotka taitaa kylläkin jäädä syömättä. Tukka on oranssiraidallinen lähes polkka, parturi ei puhunu sanaakaan englantia. Pyöristyneet posketkin seuras mukana kotiin saakka. Ja monet monet muistot seuraa ku purkka tukassa, mielelläni ne säilytänki.

Ikävä ehti tulla ihmisiä, se on aina hyvä merkki. Että on joku, ja useampikin joita kaipaa ja aika paljon vielä.

Sellanen keikka se. Köszönöm Budapest, kiitos ja kumarrus. Seuraavia seikkailuja odotellessa.

"Voi, huusin; miten tää päättyy? Sit kun oon vanha niin oonko mä onnellinen? Hiekalla on lämmin, mä hiljaa huokaan. Tuntuu siltä kuin maailma oiskin paikka jossa kaikilla on rakkautta, vaatteet, ruokaa. Niin joku sanoi, että vielä polku aukee sun etees ja tiedät mitä teet. Ne sanat lohdutti mua niinkuin lohduttaa kahvila moottoritiellä matkalla jonnekkin kylien lävitse"
Vilkkumaa - Rakkautta, vaatteet, ruokaa

Täksi yöksi jää
Jokin koettaa sua täällä viivyttää
Luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksittykkään
Jos sulla kerran on taskussa se suuri unelma
Tämä hetki jää
Ja vain se mitä teet nyt on tärkeää

Hyvää yötä ja huomenta, ehdit myöhemmin nukkua
24 tuntia toivottavat sulle onnea
Hyvää yötä ja huomenta, hei älä vielä luovuta
Kaikella on hintansa, mut mikään ei oo vielä mahdotonta

Sitä sanotaan
Mennyttä ei takaisin voi saada
Eikä tulevaa kannata jäädä oottamaan
Jos sulla kerran on joku josta oikeesti välität
Niin pidä siitä kiinni
Älä usko kyynisiin lauseisiin

Hyvää yötä ja huomenta, ehdit myöhemmin nukkua
24 tuntia toivottavat sulle onnea
Hyvää yötä ja huomenta, hei älä vielä luovuta
Kaikella on hintansa mut mikään ei oo vielä mahdotonta

Luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksitykkään
Turha pelätä laukausta sillä
Yksinäisyys saman reiän nakertaa

Don Huonot - Hyvää yötä ja huomenta

_______
Henk. koht. yks kaikkien aikojen lempparibiiseistä. Nää lyriikat vaan aina kolahtaa, rokkaa ku hirvi. Ei mitään tekotaiteellista paskaa, ei piilomerkityksiä, ei elämää suurempia uusia keksintöjä. Asiat sellasina kun ne pitäis osata ottaa. Kuuntelin tätä repeatilla viime yönä kunnes nukahdin ja aamulla oli romanttisesti johdot ja tyttö toistensa syleilyssä.

Anyways, kerrospukeutuminen on cool, koska jotenkin mä sitä tavaraa onnistuin sit passin lisäks haalimaan suhteellisen kiitettävästi. Korjailin tossa vähän farkkuja jeesusteipillä. Rillit jää himaan koska ne on pelottavat ja vinossa ja alkaa päätä särkeä. Jos piilarit (ja varapiilarit) hajoilee niin sitten nautitaan aika tavalla sumuisemmista nähtävyyksistä. Ai nii, hitto, kamera olis varmaan ihan kätevä..

Yritän heittää kavereita postikorteilla, epäilen et yritykseks jää koska oon niin auttamattoman käsi niiden kanssa. Ihan ku olis toimistossa ku jotain merkkejä joutuu liimaamaan. Nääh..

Nyt riittää höpötys, jolla käytännössä yritän vaan kuluttaa aikaa.

Monta kokonaista päivää ilman läppäriä, sähköposteja, naamakirjoja, kaikkia kytköksiä tänne... aivan MAHTAVAAAAAAAAAAAA!!! Uiiiih, ihanaa jättää kaikki, edes pienen pieneks hetkeks.

SAYONARA beibit, tämä tyttö lähtee nyt lyhyelle tauolle. Ehkä tuun takasinkin, jos en sitten päätä hypätä Banoviciin vievään bussiin ja jää sille tielle. Ei, en oo tarkastanu bussiaikatauluja (..vielä) ;)

Good Charlotte - Broken hearts parade

AAHAHAHAHA memories :D <3 <3 <3

irc-galleria.net/user/Pinsetti/blog/9743427

Pakko sinne Bosniaan on vielä päästä käymään, oli ne reissut sen verran vinkeitä :)

SAIMMUNKORUNTAKAS!!! Jes, case closed, hajoo meduusoihis homo.

Lisäys edelliseen; kaiken paskan olon, väsymyksen ja stressin jätän kyllä Suomeen kuihtumaan kuoliaaks, vähän niinkun ton mun violetin nokkosenkin keittiössä.

Muutama hassu tehtävä vielä ja sitten heitän pallomekon vaaleenpunaseen matkalaukkuun ja nauran passikuvaani. Uih, reissuun, oon taas pakahtua ihanaan fiilikseen :)

Eipä sillä, keväinen Turku on ihan loistavaa seuraa. Renton terassilla kelpas nauttia mokkalattea upean synttäriystävän kanssa ja nauraa optikolla hassun mummon uteluita. Anna, oot ihanin, congrats vielä <3

Mutsi pamahtaa kohta ovesta, haluu "auttaa mua pakkaamaan" xD noh, hössöttäkööt kun se kerran tekee sen iloiseks. Jos se sais päättää niin mä lähtisin huomenna kentälle passipussi kaulassa, vyötärölaukku lanteilla ja jotkut lentosukat jalassa ja päässä. Ja onhan mulla korvatulpat ja maitohappobakteerit ja kaikki mukana?

Hyvä ku nyt edes passin sain haettua jokirannasta 10 minuuttia sitte. Eiköhän sillä pärjää vallan mainiosti. Vaihdoin mä valuuttaakin reippaana tyttönä, eipä oo kukkarossa ennen ollut 26 tonnia.

Mä vaan RAKASTAN reissaamista ja viimesestä on jo ihan liikaa aikaa. Riika kait viimeks ja siitäkin jo kuukausia.

No niin mut nyt vielä vähän manuaalin päivitystä, KESKITY NAINEN!
Team tunteen ja järjen presentaatio oli hyvinkin original, ja niin pitääkin. Ja omalaatuinen oli kyllä aiheyrityskin.

Mä vaan kuulin et oon järki, hahaha, kertokaa toi mun frendeille.. *virn*

BUUUDAAAAA.. meen varmaan illalla ihan pitkin seiniä, reissukuume on vähän sellanen sairaus.

Ihana olo, muih!! <3

Pink - 'Cuz I can TÄYSILLÄ!

Pinsetti
Good old times.. :) Erityisesti 2006 kesäkuun 26. päivän merkintä. Ja heinäkuun 2.

*huokaus* voih, tulevaa kesää odotellessa. Vieläkö pääsen samoihin fiiliksiin? Ei, pääsen parempiin ;D the world is my oyster ja ehkä löydän helmenkin (onko ostereissa helmiä.. dunno&don't care).

Huh, viikonlopun duunit ja koulujutut vaati kyllä tällä kertaa lähestulkoon litsareita poskille, keskittymiskyky on sitä 4 -vuotiaan luokkaa.

Mut tulipa (melkein) kaikki tehtyä, huomenna voi sitten punastella luokan edessä (onneks tiimin järkipuoli hoitaa homman kotiin) ja illalla tehdä loput hommat pois ja sit BUDAPEST.

Ihanaa päästä toisiin maisemiin ja ajatuksiin hetkeks, reissukuume muutenkin poltellut jo pitkän aikaa.

Koska en vieläkään osaa nukkua niin taidanpa vähän surffailla Budapest -hengessä (enkä ihan vielä anna itseni innostua liikaa, huomenna vasta).

Mä en kyllä ole järki vaan tunne, ja vähän liiankin. Kaikki tuntuu, aina ja lujaa, ja mulla sekoaa pää itseni kanssa. En halua tuntee..oikeestaan mitään just nyt. Sitä off -namikkaa fiiliksiin tarvittais taas. Niitä ei vaan vieläkään löydy Clas Ohlsonilta. Dammit.

---

Itseasiassa kun miettii tota tunne ja järki -asiaa vähän pidemmälle (tämä siis yhden yrityksen sloganintapainen) niin se on kumma miten ristiriitaan kyseiset ihmisen ominaisuudet voi mennä. Miten ihminen onkin niin TYHMÄ eläin, ettei järjellään pysty kuittaamaan tunteita? Aika monenlainen toiminta syntyy puhtaasti tunteesta. Ilman, että sitä edes aina pystyy kontrolloimaan. Hyvässä ja pahassa. Toistan varmaan itseäni, mutta ihmismieli on järjettömän mielenkiintoinen instrumentti, jota en koskaan opi soittamaan (enkä aina edes kuuntelemaan). Oppiiko kukaan?

Haluuuuuuun nukkuaaaaah.. Jotenki se tuntuu vaan niin saamattomalta, pitäs tehdä noi koulu- ja duunihommat pois ennen Budapestiä, mennä ulos ihastelemaan jotain lintujen laulua ja olla aktiivinen. Nauttia keväästä ja vapaasta päivästä ja läälää eikä tuhlata aikaa nukkumiseen.

Mut kun VÄSYTTÄÄÄÄÄÄÄ. Äh.

EDin powershot nassuun, tuulihousut jalkaan ja päämäärättömästi kävelee ympäri Tuomiokirkkoa. Tytsikaverin kans kahville ja sit ajatus kirkkaana vääntämään älykästä tekstiä sun muita (vähän teiniä mut; EVVK). Ja SIT nukkuu. Agenda kai sekin.

Ihanaa tosin et ON ihan vapaa päivä eikä huomennakaan paniikkia niin voi tässä ihan rauhassa hidastella.

HEI! AURINKO! Jestas.
Meen moikkaa sitä.

Ihanaa ku on taas kuulokkeet puhelimeen, elämän pieniä suuria iloja.