IRC-Galleria

Omituista ku on tukkaa niin että se yltää melkeen tatskaan.

Viimeks oon ollu näin karvanen joskus seiskalla.
Tuntuu ku joku hiplais selkää all the time, enkä mä oo nyt yhtään varma että onko se niin kovin kiva tunne.

Töihin yöks, huomenna Karhun kanssa Turkuun.

Maailma osaa olla niin paska paikka eikä mulla oo ketään joka ottais syliin. Tai ottais kai, mut ei siten ku mä haluaisin.

Töissä oli helvettiä. Yks kundi, joka on muhun ihastunu, kehtas alkaa tappelee ja viskas tuolin parvekkeelta. Mä vittuunnun tappelemisesta ihan tosissaan, hurjistun, vaikken yleensä hermojani menetä hirveen helposti. Sieppas rajusti. Haki se kundi sen tulin sit nöyrästi sieltä kadulta ku sanoin etten anna tätä anteeks jos siinä ei oo sen vertaa miestä et korjaa jälkensä. Mut mä en todellakaan jaksa tappelemista yhtään, oon tapellu tarpeeks, etenki sillon ku olin töissä Cantinassa.

Sit meni tuoppi paskaks tupakkahuoneessa yhden nuoremman sällin käteen, ja verta oli vähän siellä täällä, keittiön seinässäki ku yritin sitä paikkailla. Pitää varmaan käydä jossain testeissä.

Yks äijä istu tiskillä ja tarjos mulle kovin töitä, pr-duunia. Se on kerran aikasemminki jo kysyny, muutama kuukaus sitte. Keikkahommana pr:ää ympäri Suomee isolla palkalla. En mä nyt jaksa sellasta ajatella, ja loppuenlopuks se varmaan ajatteli et sais tällasen nuoren naistarjoilijan numeron noilla keinoin.

Siinä vaiheessa ku sain porukan ulos ja menin siivoomaan parveketta, ni näin, että kaks kundia potki tätä muhun ihastunutta tappelupukaria päähän ja lujaa. Se, ku joku makaa maassa, ja toiset POTKII PÄÄHÄN saa mut vapisemaan raivosta ja inhosta. Soitin poliisit, vaikka asioihin ei varmaan kannattais puuttua. Mut helvetti, mitä muuta mun olis pitäny tehdä? Tuttu kundi vielä eikä ketään muita missään?

Sit ku viimein sain siivottua ja lähdin ulos ni tää kundi, jota potkittiin, makas mun auton edessä asvaltilla sammuneena, kännissä ja mustelmilla. Vein sen kotiin.

Ja sit ajoin turtana ja jotenki väsyneenä himaan peläten et peurat hyppii eteen ku niitä oon nyt töistä tullessa nähny muutamaan kertaan. Kuuntelin Joan Osbornen One of us:a ja olo oli sairaan tylsä.

Ei oo ketään joka ottais syliin. Mä yritän auttaa, frendejäni, tuttuja, tuntemattomiaki näköjään (tosin kukapa inhimillinen ihminen ei sitä tekis), mut välillä tuntuu et jos mä tippuisin ni ottaisko joku kiinni? Mulla on kaikki hyvin, mut jos tapahtuis jotain ettei oliskaan, jos olisin surullinen tai menisin syystä tai toisesta jotenki rikki ni olisko ketään joka korjais? Mun tyttöfrendit tietysti.

Soitin Amirille ku pääsin himaan, puhuttiin pitkään koska soitin iskän toimiston puhelimesta. Se ottais mut syliin, se ei antais mun olla surullinen tai ahdistunu siitä et maailma osaa olla paska ja väsyttää. Se pitäis kiinni ja lähellä. JOS se olis täällä. Jos mä olisin siellä.
Jokatapauksessa se pysty pelkästään sanoin pyyhkimään pois sen tylsän olon, joka mulle jäi duunista, en mee levottomana nukkumaan. He's fuckin' amazing..

En oo surullinen ollu missään vaiheessa, ei oo syytä. Vähän vaan väsyny ja pahoillani kaikesta mitä ihmisille ympärillä tapahtuu, enkä oikeen osaa kuitenkaan auttaakkaan. Ystävien kohdalla ei kuulukkaan, jos ei pysty. Suurin apu on olla frendi, olla olemassa niille ihmisille joista välittää sillon ku ne tarvii jonkun pitämään itsensä pystyssä.

Onneks en oo yksin vaikkei mä syliin pääsekkään. Tän iltanen oli vaan taas jotenki niin.. kylmä ja puuduttava, tulee turta olo.

Tyynynhalailuks menee taas.

PÄÄTÄ SÄRKEE!! Ihan homona.

Ollaan juteltu seksistä Sofian kanssa koko aamupäivä, ja eilen tajusin taas, että on siinä hyvätkin puolensa ettei oo vähään aikaan jotunu varsinaiseen ihmissuhteiden hullunmyllyyn. Sydäntäkään ei oo särkeny pitkään aikaan lujaa. Hyvä niin.

Amirii on ikävä, tosi iso ikävä. Monella tavalla. Helvetti, kolme kuukautta vielä ennen ku meen käymään Bosniassa. Ja mitä kaikkee voi kolmen kuukauden aikana tapahtuu? MItä vaan.

Saatan esimerkiks kuolla tähän päänsärkyyn ja siihen faktaan että joudun ihan justiinsa lähtee duuniin. En mä edes juonu paljoo eilen, toi balkanin vodka vaan satuttaa tukkaa vaikka join sitä vaan yhden shotin.

Loimaa kutsuu, hallelujaa aamen.

Hmm..

Luin sieltä täältä noita vanhoja merkintöjä.
Olin polttamattaki joskus hetken. Viime vuonna. Muistin taas miten itkin väsymystäni viime kesänä autossa ku en ehtiny nukkumaan tai muutakaan. Muistin miten meil oli Akin kans hauskaa ku oltiin niin hyvät hulivilikaverit. Tajusin vieläki käyttäväni aikaa väärin. Huomasin miten paljon oon kuitenki ollu viihtellä. Humalassaki.

Onhan siellä merkinnöissä kaikenlaista, enemmän tai vähemmän kevyitä juttuja, vähän omituisia. Selkäkipuja, laihduttamisia, lupauksia, ihastuksia, pettymyksiä, kavereita, tapahtumia. Ajatuksia, voi niitä kaikkia ajatuksia.

Kuten esimerkiks se, että PMMP:n Joutsenien lyriikoista "aina kovaa, ei ikinä pehmeää" pätee lähinnä Voimariiniin.

Ajatus sekin.

Mietin tossa et voiks lehmät olla koskaan lihavia? Tai siat? Kun niiden tarkotus on olla paksuja? Koirat voi olla läskejä, kissat varsinki, pulutki joskus.

Mut voiks lehmä olla lihava? Sehän on sitä mukaa aina paremmassa kondiksessa ja kaikkien sonnien suosiossa mitä enemmän löytyy lihaa luiden päältä ja utaretta neljällä nännillä. Vitsi, pitäs varmaan alkaa kasvattaa sarvia. Lihaa löytyy ja utarettakin, neljää nänniä en oo kyllä vielä aikaansaanu.

Hähä, nyt jää kiinni ainaki osa mun päiväkirjan kurkistelijoista. Siinäpähän jäävät, mulle on se ja sama ketä mitäki ikinä lukee, kunhan ei lähde mua sen perusteella luokittelemaan.

Mut siis lehmäks mut voi luokitella ihan tosta vaan, söin äsken katkarapukeittoo ja join lasillisen viiniä ja nyt on vähän ehkä sellanen olo että pukeudun tänään muodikkaaseen mustaan jätesäkkiin.

Kämppä on sekasin. Vaatteita ja koruja hujan hajan organisaatiokaavioiden ja muiden paprujen kanssa, cosmot ja lautakunnan pöytäkirjat sulassa sovussa keskenään. Sänky petaamatta, matkalaukkuja ja reppuja nurkissa kertomassa että paikallaan ei paljon pysytä. Löytyypä kaiken keskeltä kaks käpyä bosniasta. Näppikselle sai vähän raivata tietä puteleitten seasta. Puhelin latautuu pyykkitelineen päällä eteisessä.

Opiskelijaelämää, I LOVE it :)

Nina syö kasvispitsaa ja letittää mahtavia vihreitä rastojaan, on söpö ja peikkotyttömäinen. Sini tulee myöhemmin tanssijapeppunsa kanssa ja Sofia pääsee duunista kympiltä, sutasee ehkä ripsaria poskeen. Sit me isketäänki kiinni Turun yöhön.

Tässä vaiheessa ei voi täydellä varmuudella sanoa että onko huomenna päivä uus, miten pitkälle jatkuu tämäkään päivä ja voittaako elämä vielä. Oon niin kovin vanha jo, voin saada vaikka sydärin tanssilattialla.

Lehmä menee nyt pesulle. Ja lehmän karvaan laitan vähän väriä. Mut ensin soitan Mikkelle ja kysyn että tuleeko se moikkaamaan lehmäystäväänsä jota ei oo nähnyt moneen kuukauteen.

Huomenna jokirantaan uuh lääh puuh jee. Halpa viini ja viiniräpylät. Mun muidut. Euron stobet ja kaupungin halvimmat jatkot. Joku ghettoblasteri vielä jostain ni lujaa menee.

Pitää mennä sanoo tolle yhelle että harrastaa sitä seksiä vähä vaimeemmin ku toiset yrittää kirjottaa stna galtsuun beibe. Häiritsee keskittymistä. Tää on kuitenki melko tärkeetä ja ajatusta vaativaa hommaa..

Ravisuttavassa määrin vituttaa se minkälainen märehtijä/tyttö/kitisijä oon tietyin kohdin ollu viimesen palttiarallaa kolmen viikon aikana. Saa luvan loppuu sellanen parkuminen perkele.

Mä en tiedä mitä sanoa. Ihmeitä näköjään tapahtuu.

Liikaa sisältöö. Olispa vielä kolme-neljä vuotta nuorempi ja ihan helvetin kujalla kaikesta.

Näin yllättävän hyvännnäkösen kundin tänään Fortessa, Hollannissa kaheksan kymmenestä oli uuh, täällä puolikas. Mut tää oli melko nam. Juttelin sen kanssa hetken ja lähdin.

Liikaa pintaa.

Lähden tästä kohta Vegasiin myymään lippuja. Jippii?
Tukkaki on jotenki.. elvis. Tulin just landelta duunista.

Oon hälyttävän monta kertaa kuullu tuttujen, puolituttujen, tuntemattomien (!) ja kavereiden sanovan, että "joo mä luin sun päiväkirjasta sitä ja tätä" tai että "nii se ja se oli nähny sun kuvis sitä ja tätä" jne jne. Kuka tätä lukee? Vieläkin tärkeempi kysymys: miks? Mä kun en varsinaisesti kirjota kenellekkään tai siks että oletan että ketään eksyis lukemaan. Kunhan... kirjotan. Joskus sitte luen ite että mitä on ollu millonki meneillään, niitä ajatuksia ja asioita jotka on lähinnä sellasta pintapuolista höpötystä ja ihmettelyä, ei mitään elämää suurempaa (kummempaa).

Galtsupäiväkirja ihqdaa riksrakspoks. Ei todellakaan voi kovin syvälliseks kutsua.. Mitenköhän monta sivuu tätä enemmän tai vähemmän sekavaa juttua riittäis jos lähtis tulostaa? Aika paljon varmaan, marraskuulta 2005 asti.. :D Muahhahhaa! Oon kirjottanu hitto galleria-rakas päiväkirjani ajoin tänään autoa-juttuja kohta kaks vuotta! Tervettä.

Pakko tehdä tälle elvistukalle jotain. En mä jaksa. Vaihdan siis vaan paidan.

Pääsenpä näkee Vegasin. Joskus näen vielä ihan oikeesti Vegasin, meen siellä naimisiin, eloping, pukeudun kleopatraks ja meen kasinoon töihin. Et sillee.

Mut Turun Vegas on tänään joku K-20 Clifters -klubi? Back to eighties? En mä muista, jotain siellä tapahtuu. Kaheksan euroo liput, Elvis myymässä lippuja.

Tätä mä just tarkotin. Kävin tsekkaa mailit.
For the first time there was a sweet mail from the one I need the most.

Ja nyt mulla on taas pehmee olo, on ikävä mut ei liikaa, ei niin että sattuis. Helvetin Amir, se on niin.. noh, kuulostan pissikseltä mut ihana. Oikeesti tosi mahtava, hullu ja sulonen. Mun batman.

No meneepä nyt siirappiseks. Meen halaa tyynyä.


Tunteiden vuoristorata kautta naisen logiikka piste org

Duunista taas. Batterya. Se aiheuttaa keskivartalolihavuutta mut tuskin mä voin energiajuomaa muodoistani syyttää..

Ihme nistejä, saatananpalvojanarkkareita pyöri siinä tänään. Silmistä näki että muutakin on nautittu ku bisseä. Hevimiehiä. Että mua ottaa päähän tollanen helvetin päteminen. Saatikka ku mulle tullaan selittämään että olis jeesusbussi pysähtyny torille ni oli pitäny yrittää mennä hihhuleita potkimaan. Ei mulla siihen ollu muuta sanottavaa ku että miks? Eihän ne siihen osannu vastata. Samalla tavalla ku nää uusnatsit joita siellä on tullu vastaan ei tiedä hevonhelvettiäkään koko aatteesta tai sen taustoista.

Oikeesti sieppaa ylipäätäs kaikenlainen päteminen, yritetään olla jotain mitä ei olla sit kuitenkaan. Yritetään olla isompaa, pahempaa, rumempaa, viisaampaa. Kyllä sen ihmisestä loppuenlopuks melko nopeesti huomaa et liikkuuks siellä päässä yhtään mikään.

En mä sitä sano, kyllä tyhmä saa olla. Kaikkee ei tarvii tietää. Mut aina on niitä ihmisiä jotka ei pysty myöntämään jos ei tiedä, ymmärrä tai osaa. Ei kaikkee voi osata tai tietää! En mäkään oo alunperin mistään mitään tienny tai osannu, ei kukaan oo. Mut en mä myöskään yritä olla fiksumpi ku oon, oon ihan just niin puupää ku olen.

Ei mua tollaset nistit pelota vaikka niistä ei ikinä tiedä et mitä ne keksii. Lähinnä säälittää ja ärsyttää. Ja satanismi, no just joo. Mun puolesta ihmiset saa uskoo vaikka maahisiin ja kottikärryihin, ei oo mun asiani. Mut satanismi on kyllä sit jo mulle vähän.. liikaa. Vitun hullut.

Ai niin, ja vaikka mäki kiroilen ni ei joka toisen sanan tarvii olla vittu tai saatana tai vittusaatana. Ei sillä että tässä yrittäisin mitään lähtee sievistelemään, mut sitä on rasittava kuunnella ku joku ei osaa sanoo lausetta ilman et siihen mahtuu vähintään kolme vittua.

Joo.. rasittavaa. Jätin vaikka mitä aamuks, en jaksanu pestä lattioita enkä pestä kaikkia laseja. En mä niitä jättäis jos joku muu tulis aamuun though.

En mä oikeesti oo kiinni missään. On jotenki pettyny ja irtonainen olo, ihan ku olis jossain välitilassa ja odottais jotain mut en tiedä mitä se jotain on. Ei oo ketään ketä varsinaisesti kaipaisin, Amiria nyt joo, mut siihenki oon pettyny. Tunteeton olo. Ei mua jotenki jaksa kiinnostaa enää/nyt mikään. Numb. Olkoon kaikki, mä en jaksa välittää. Välitin liikaaki Bosniassa. Siel se oli helppoo. Suomalaiset kundit, ei sillä että mä nyt jaksaisin oikeestaan niistäkään välittää tällä hetkellä, on just niin sitä mitä mä muistinki. Ne on äijiä. Väsyttävän äijiä. Ja Amir on saamaton. En mä jaksa nyt ketään enkä mitään.

Johtuiskohan siitä et on vähän väsyny? Huomen uus päivä, uudet fiilikset, at least I truly hope so. Tired of being disappointed. Ei sinällään oo surullinen olo mitenkään, tai vihanen. Omituisen mitäänsanomaton.

Noh, tunnen itteni, fiilikset menee ihan laidasta laitaan ja niitä myös riittää. Eipä voi ketään sanoo ettenkö elämässäni olis kolunnu koko tunneskaalaa.

Lässynlää, nyt unta oikeesti.