IRC-Galleria

Olin ihan varma että lähden tänään duunin jälkeen yhdelle Edisoniin, kuiva omena houkutteli tossa alkuillasta.

Yhdentoista jälkeen jo tiesin et ei pysty. Oon säälittävä vanhus, jolla on liian paljon käytetyt piilarit ja sen takia armoton päänsärky (taas). Toisaalta seki vaikuttaa että alotin vasta duunit tuolla ja tää oli ensimmäinen iltavuoro yksinään ni pitää jaksaa skarpata koko ajan.

Mut silti. Että ei yhdelle pysty lähtee vaikka huomenna on vapaa ja duunit loppuu jopuolenyön aikaan. Huh huh.

I'm devastated :)

Ihanaa olla omassa sängyssä miljoonan tyynyn ja kolmentoistatuhannen peiton kanssa sikin sokin. Huomenna perjantai. Illalla mahdollisesti tosi minimaalisen rai, koska lauantaina pitää ihan aamusta jo palata sorvin ääreen ts. myymään kaljaa.

Yks asiakas pyys mua Microsoftin pikkujoulujuhliin sen aveciks.

Voi jööses.

Myin tänään duunissa juoppopariskunnalle spärdärin kun ne oli ihan epätoivosia ja mulla kulkee jonkun sortin magic aina meikkipussissa.
Sen lisäks torjuin erotiikka-Eeron saattitarjouksen. Ihme nirso minäkin, kun ei kiinnosta päälle kuuskybänen humalainen äijä jolla ei oo hampaita, ja joka päästää sellasen jänskän 'nöf' -äänen joka lauseen välissä.

Kaikkee sitä kanssa palkkansa eteen tekee.

Vanhukset toi fillarin tänään, mutsin vanha Kaunotar. Se on vähän veemäinen välillä ja kitisee, mut sellasiahan ne yleensä on, kaunottaret.

Kundien ei kannattais juoda punkkua, sit näyttää siltä ku olis huulipunaa.

Mua vitutti aivan SUUNNATTOMASTI päivällä, ku kuulin ettei tilille tipahdakkaan sitä neljää hunttia ku olin täysin olettanut ja ex-pomo oli antanu ymmärtää. Kumpikaan meistä ei tuntenu lainsäädäntöä tarpeeks hyvin, lomaraha-asioita. Teki mieli mennä potkii viattomia postilaatikoita ja viskoo jotain suolakurkkuja ikkunasta kadulle. Lähinnä siks, et millähän helvetillä mä nyt sitte ostan lentoliput Bosniaan???
Paska homma. Aivan totaalisen paska. Meant to be? Or another obstacle?

Ei muuta ku säästölinjaa ja lisää duunia. Nyt jo on kalenteri jotakuinki täynnä. Mut mähän menen sinne Bosniaan 22.10-4.11. vaikka kävellen. Työnteolla sitä rahaa saa. Vielä ku sais muutaman ylimääräsen tunnin jokaseen vuorokauteen. Varsinki ku tunnun käyttävän aikaa kaikkeen epäolennaiseen vähän väliä.

Niinku tähän. Päätä särkee ihan hulluna, ehkä selviin hengissä aamuun.

Armas pääkaupunkimme.
Tulipa taas käytyä oppariklinikan takia.

Must on ihana reissaa junalla, varsinki Helsingin suuntaan, poispäin Turusta. Kuunnella Fall out boyn Hum hallelujah ja Evergreyn I'm sorry, kattoo ikkunasta ku kaikki vilahtaa ohi, ihan radan vieressä nopeemmin ja kauempana hitaammin, mut vilahtaa kuitenki. Ja sit hypätä junasta jossain tuolla, west coast, heilauttaa reppu selkään ja kävellä ympäriinsä paikoissa joita ei tunne.

Istuin siinä yhen puiston penkillä ennen ku meidän koulutus alko, poltin tupakkaa ja kuuntelin, taas jotain. Lynyrdiä. Simple mania. Mä vaan tykkään olla reissussa kauempana, edes vähän irti ja poissa.

Pysähtyy ihmettelemään elämää. Suomalainen, tai ehkä vaan ihminen, elää aina jotain varten, odottaa. "Sitten kun" jotain ja jotain, sitte asiat on hyvin ja oon onnellinen. Sitte joskus. Ei pitäs ajatella niin. Pitäs olla tyytyväinen. Kaikki hömppälehdet toitottaa että ELÄ TÄSSÄ HETKESSÄ, kliseehän se on mut ihan totta.

Eilen nautin yhtä lailla siitä, et sain istuu junassa ja kuunnella musaa rauhassa ja yksinään, ku siitä ku tungin broileripullia nassuun ja höpötin Sinille jotain. Ja kaikesta muusta enemmän tai vähemmän piristävästä mitä jokaseen päivään kuuluu.

Omituisen hyvä olo ollu tänään, ottaen huomioon sen määrän tiukkaa mitä eilen vedettiin hotshottien ja caipiroskan muodossa. Plus muut nesteet.

Hengattiin meidän "route22" baarissa kunnes puolenyön pintaan lähdettii raiteille. Jumputus ei oikein jaksanu innostaa, ni mentii Kippariin, juotiin yhdet ja lähdettii takas meille. Siinä ilta noin niinku tiivistettynä. Porukka oli sekalaista ja humalaista. Sinin kanssa oltiin jo yheksän jälkeen aika hilpeessä kunnossa.Sit mä känkkäränkkäsin keskenäni hetken parvekkeella, poltin tupakkaa ja manailin turhautumista, kunnes loppuenlopuks tajusin että ei oo varmaan kysymys elämästä ja kuolemasta. Ja sit taas mentii, marilynmekko niskaan ja pihalle.

Tänään poljin paikallani iltapäivään asti, homma meni taas ihan tv-jäätelöks Sinin ja Paulan kanssa. Olin kevyen darranen ja isosti turhautunu kunnes lähdin duuniin. Sieltä nyt sit äsken pois ja nyt nukkuu. Uus viikko, uudet kujeet.

Mua vaan rassas eilen ja tänään, ku en saanu yhtä kaveria kiinni. Mun tempperamentilla ja mielikuvituksella hössötän sit jo heti kauheesti. Aika huvittavaa sinänsä. Paulaa vähä hymyilyttiki ku istuin suu mutrussa sohvalla ja jupisin itekseni,"helvetin helvetti aaargh".

Jupijupi, kaikki harvinaisen ookoo.

The silent treatment. Cold shoulder.

En tajuu, mut ehkä mun ei kuulukkaan tajuta.

Taas jätin raportin tekemisen ihan dediksen viime päiviin. Sunnuntaina pitää olla kesäopintojen rapsa (kansainvälinen kulttuuriyhteistyö) valmis, ja sunnuntaina oon a) darrassa ja b) töissä.

Eli pitää nyt sitte tulvina tunteina kasata about 15 sivua tekstiä, jolle mulla ei oo antaa sisältöö vaan se pitää kehitellä. Tuulesta temmatua. Asioiden suurentelua ja todistelua. Kv-yhteistyötä.. No, olihan sekin kv-yhteistyötä ku Jasminin kanssa juotiin Jägeriä keskellä Suomen metsää heinäkuussa.

Kehittämispalaveri? No todellakin!

Yöks duuniin Loimaalle, oon siellä lähinnä vieraileva tähti (tai sähläri), aamuyöstä Turkuun ja huomenna rai fuckin' rai.

Ollakseni tehokas tein muutaman testin (testimaa. com.. tai net, en muista)

Kuolen 6.12.2055. Ilmeisesti. Ja ilmottivat painoindeksinkin siinä samalla,se on kaksyks, vaikka en mä tiedä miten se asiaan liittyy. Ehkä mä lihon ja lihon kunnes oon niin mielettömän läski että itsenäisyyspäivänä 48 vuoden päästä kompastun vatsaani ja putoon portaita.

79 prosenttia ihmisistä on tylsempiä ku minä. Ja sitä arvioitiin jonkun helvetin lumipallojen heittelyn ja nurmikolla syömisen mukaan.

Lisäks oon 30 prosenttisesti sekopää.

Jiihaa, mulla on lainakoira! Sinin Vili on meillä. Tuli antamaan hyvänyönsuukon poskellekki vielä.
Ihan siistii että on joku joka tulee ja pussaa.

Lauantaista tulee ihan mahtava. Tehdään caipiroskaa ja hot shotteja ja bailataan syksy alkaneeks (ikään ku viime viikonloppuna ei olis just juhlittu kesähautajaisia).

Huomenna vapaa, jippikaijee matafakes.

Kolme asiaa jotka aiheuttaa päänvaivaa:

Kurssivalinnat: mitä hittoa mun nyt pitäis valita, saatikka tehdä?

Rahat: missä ne on ja kuseeko mun laskelmat muka tällee? Ei, mua on kusetettu.

Nuudelit: ne palo pohjaan vaikka se ei varmastikaan ollu tarkotus

Lainasin duunista jäämurskakoneen, on sekotustikkuja ja tuoppeja ja shottilaseja ja lasinalusia ja vaikka mitä. Paitsi viinaa.

Okei.

Mä en oo koskaan ajatellut että mitenkään voisin hyötyä ircblogin kirjottamisesta. Lähinnä oon ajatellu nauravani omille ajatuksilleni joskus myöhemmin, kun ne tuntuu aina olevan niin levottomia.

Mut nyt luin merkintöjä jonkun verran taaksepäin, ja huomasin et tosissaan oon ollu levoton. En ahdistunu tai surullinen tai vauhko, lähinnä vaan ihmetelly että mitä oikeestaan haluaa tai pitäis tehdä.

Se sit taas on niiden kaikkien tekijöiden summa jotka elämässä vaikuttaa. Koulun, duunin ja ihmissuhteiden. Eli sen, mitä tekee ja ketä näkee, mitä haluais tehdä ja ketä haluais nähdä.

Ja totta HELVETISSÄ sitä ihan jokanen on ittensä kanssa välillä vähän eksyksissä, kun ei oikein tiedä että mitä toivois tapahtuvan. Mut ei se oo paha jos on välillä hiukan pihalla. En mä tiedä mitä musta tulee isona tai mitä tuun tekemään ens keväänä tai valmistumisen jälkeen. En mä todellakaan tiedä, mut MITÄ VÄLIÄ, kyllä se siitä sit joskus selvii. Maailma ei kaadu yhtään mistään. Turha stressaa.

Turha ylipäätänsä stressata mistään, mä en ainakaan enää jaksa. Go with the flow n' enjoy the ride.

No panic.

No nii, kaikenmaailman epämääräset pehmeet olot on kadonnu ja oon palannu todellisuuteen itseni kanssa.

Näissä rafladuuneissa on välillä liikaa aikaa jos on hiljasta eikä ihmiset lähde kallistelee tuoppia. Sit sitä on keskenään ajatustensa kanssa joku rätti kädessä kylmiössä. Tulee mietittyy laidasta laitaan elämän pieniä ja suuria asioita. Niinku sitä että jääköhän juusto seinään kiinni jos se on ollu lämpimässä ja heittää tosi kovaa, tai sitä kuka on patentoinu ketsupin korkin, puhumattakaan siitä vittumaisesta kalvohässäkästä joka on avaamattoman ketsuppiputelin korkin alla.

Ja sit taas tulee kelattua että mites tää syksy nyt oikeen menee, mitä ja ketä siihen kuuluu, ja mitä haluun tehdä ennen jouluu ennen ku ens vuosi nielasee mut ku musta aukko. Oon tainnu olla jotenki veemäinen mun frendeille viime aikoina. Jotenki poissaoleva ja keskittymätön. En mä tiedä miks. En mä tiedä miks mun tekis mieli yhtä aikaa sekä naulata huoneen ovi kiinni ja rikkoo kännykkä että olla menossa, maailmalla, kokee kaikki mahdollinen.

Ja sit mä mietin sitä että miks mietin yhtä ihmissuhdettani tai.. jotain suhdetta niin paljon vaikka käytännössä siinä ei oo mitään mietittävää tai epäselvää. Vitsi mulla on paljon ihmisiä mun elämässä. Huhhuh.. huimaa. Ihmiset kai elämästä tekee niin mahtavan mut samalla ihmiset on kaikkein vaikein tekijä, koska sä et voi ikinä tietää varmaks mitään muuta ku omat ajatukses ja tekos, jos niitäkään (vrt. humalatila). Mun kannattais noin niinku yleisesti lopettaa ajatteleminen täysin.

Jotenki junnaa paikallaan, tätä samaa ku ennenki. Rapsoja, baariduunia, frendien kanssa hengailua (aina pieni hetki jokaselle). Ja miten mä oon kaivannu sitä, et kaikki on just näin tasasesti? Ambivalentti. Sen takia mä siinä yhteisössä oon. Kahtiajakautunut. Noh, sellasta se on nyt hetken ku oon tässä välitilassa, reissannu ja remunnu kesän ja nyt yhtäkkii rauhottunu kunnon kansalaisen ikeeseen.

Olin saanu hyvää palautetta asiakkailta, jes! Ne tykkäs musta, JES. Onneks. Uudessa paikassa on aina vähä se pelko, että mitä jos noi kelaa että mikä toi tollanen mukula tuolla tiskin takana on. Ja kun duunissa ei oikeen oo sitä vaihtoehtoa että jos ei kelpaa ni olkoon kelpaamatta. Vapaalla voi aina lähtee kävelemään jos ei miellytä.

Rikoin lasin paskaks käteeni (oon hirmu vahva) ja nyt on sitte pieniä haavoja sormet täynnä. Näytti rivolta ku monesta eri kohtaa alko vuotaa ja kädet oli märät ni näytti siltä että vuodan kuiviin noin viidessätoista sekunnissa.

Tulin hirveetä munaravia duunista himaan ollakseni reipas ja liikunnallinen. Jalat laulaa hoosiannaa ku on ensin seissy 10 tuntia ja sit jolkuttanu niinku joku helvetin poni buutseissa pari kilsaa.

Herkkusienimunakasta.