IRC-Galleria

Hmmh. Semmosta. Kyllä se on vaikeeta löytää sellanen mies, jolla OIKEESTI olis aivot päässä. Siis itsestänihän mä en nyt puhu mitään, mun päästä ei tiedä kukaan... no mutta kuitenkin. Siis niin harvinaista se on että sitä kyllä harvemmin tapahtuu. Kuitenkin löysin yhden miespuolisen ihmisen, jolla itse asiassa näyttäisi olevan aivot, ja vieläpä ihan oikeassa paikassa eli yläpäässä.
No, enhän mä sille tietenkään kelvannut.
Oli kyllä mukavaa sen seurassa, ja kai silläkin oli vähän aikaa mun kanssa, kunnes huomasi etten ole ihan hänen tyyppiään. Kenen tyyppiä minä nyt olisinkaan...
Mitäs sitä sitten tänään. Se olis keskiviikko, jossain vaiheessa piti mennä salillekin taas...

Kaikenlaista. Uusia tuttavuuksia on tullut tehtyä ja vanhoja jätettyä hieman taaemmas. Uusien osalta toivon että osa niistä kestäisi vielä pitkälle tulevaisuuteenkin. =o)
Tämän päivän olen viettänyt hiljakseen kotona (vaihteeksi). Kattellut Idolsia ja telkkaria muutenkin. Ei oo kauheesti kukaan justiinsa tänään kaipaillut mutta huomennahan mulla on treffit. =oD

Mä saatan olla teini mutta Tuiskun Antti on silti aika hyvä juttu. =oDDD
Mulla on loppujen lopuksi kaikki aika hyvin... suhteellisen hyvin.
*Poistuu takavasemmalle kuuntelemaan Anttia*

Tämmönen vuosi se oli sitten. Paljon kerkis tapahtumaan... oli helsinginreissuja ja kesäsekoiluja, sitten ihmeellisiä ihmissuhdekiemuroita. Taisin menettää sen ihmisen josta oikeesti eniten välitän, mutta kai sitä aina toivoa saa että kohtalolla olis vielä joku ässä hihassa.

Kiitos kaikille ihmisille jotka on jaksanu kuunnella / lukea murheitani ja muuta semmosta. Olette ihania. Joistakin ihmisistä ei voi luopua.

Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki.

Kiitos ja kuittaus.

Pori 31. 12 2006

{Jemppu}

Ja TAAS on mielenkiintonen viikonloppu takana. Miks mä aina käytän tota sanaa...? =oD
No joo. Perjantaina leffassa kattomassa mielipiteet jakanut Eragon. Ite tyksin paljonkin. Lauantaina nolifetystä. Mutta sunnuntaina se sit repes.
Kaupungilla syömässä. Puhelin ilmotteli että viestiä pukkaa ja sitten huomasin että Pori on perhana vieköön liian pieni paikka. No, elämä on. Miettimistähän siitä tuli vaikkei niin pitäny käydä. No eipä siinä sitten ketään, ketäpä siinä sitten mitään.
Hiukan joululahjaostoksia on tullu tehtyä, mutta olis vielä keksittävä jotain kaverille ja veljelle. Rakkaalle veljelle.
Nytten rauhottumista ja ei ihmeempää, kai se nukkumaan pitäs mennä ajoissa... mut kun uni ei tuu millään, mitäs sitten tehään?

Viikonloppu takana ja työt heppatallilla ohi. Siellä oli ihan mielenkiintosta olla se pari kuukautta mutta eihän siinä kurassa kukaan mielellään kävele joka päivä. Hevosiin tuli kuitenkin ihan mukavasti kosketuspintaa ja oppi siinä niitä tallin rutiineja. Pari kaveriakin tuli tehtyä joten mikäs siinä.

Eilen tuli "vähän" irroteltua taas kavereiden seurassa ja oli ihan hauskaa. Tämä päivä meni aika lailla nukkumiseen, ja nytten olenkin kaverin tykönä yötä. Aamulla molemmilla työkkärissä aika joten pääsen hyvin siinä siivellä. Huomenna pitäs sitten selvitä että mitä jatkossa.

Valtakunnassa kaikki suhteellisen hyvin, ainakin tällä hetkellä.

Aamulla töihin 20 yli seittemän. Puolenpäivän aikaan kotiin. Kavereiden kanssa ajelemassa, sitten kyttäilemään linnan juhlia. Vähän mää oon pettyny kun ei Lordi tullukkaan. Nyyh.
Siinä telkkaria katsellessani huomasin jotain mielenkiintosta, elikkäs sen että mun gerbiilit harrastaa keskenään jotain epämäärästä. Eikun mahojen alle kurkkailemaan. Ja sieltähän se sitten selvisi: Teppo ei olekkaan Teppo vaan pikemminkin Tellervo. Mulle on myyty tyttö ja poika. Damn you pet shop!!! Nyt sitten ootellaan gerbiilivauvoja kuukauden sisään. Ihanaa, not.
Nukkumaan nukkumaan. Kaks päivää jäljellä tallilla.

Viikonlopun heitto. Tuo otsikko meinaten.
ENEMMÄN kuin mielenkiintonen viikonloppu takana. Kavereiden kanssa tuli vietettyä kullankallista aikaa ja hieman irroteltua myös. Nauraa sai ja kaikkea. Juteltua tuli paljon kaikkien kanssa monenlaista. Aika jännää miten käsitykset ihmisistä voi muuttua, pahoja sanoja mun pitää ottaa takasin aika paljon.

Tänään on ollu sateista, ja hepat oli luonnollisesti erittäin märkiä ja kurasia. Ei oo kiva ottaa niiltä loimia pois tällasina päivinä mutta... viimenen viikko siellä tallilla menossa joten eiköhän se kestetä. =o)
Joulu lähestyy uhkaavaa vauhtia, vaikka ulkona ei siltä näytä. Vielä kun tietäis missä sen joulun viettää, niin osais tehä ne joululahjaostoksetkin. Joulukortit pitäs lähettää kans aika pian... apua.
Semmosia.

Töissä meinas mennä voimat ihan kokonaan mutta onneks päivä meni kuitenkin suht äkkiä. Sitten menin kaupunkiin ja haettiin mun gerbiilit kaupasta. On ne ihania. =o) Kaverit niitä kävi tässä ihmettelemässä. Nyt tarvii mennä käymään aakkosilla ja ajaa pyörä pois kaupungista. Sitten nukkumaan. =o)

Mielenkiintonen viikonloppu takana. Eilen lauantaina oli peli, jossa ässät varmisti sen että kalpalle kävi kalpaten. Heh. Mua kiusittiin oikeen kunnolla koko ajan, eikä siellä ulkona puomillakaan saanu olla rauhassa. Jo tuli joku heti huutelemaan. Pelistä pääsin onneksi auton kyydillä kotiin koska alko satamaan melkein kaatamalla, ja pyöräkin tuli siinä samalla.
Kotona ihmettelin sitten että mitenkäs sitä lauantai-iltaa viettäis. Päätin lähteä käymään kaverin tykönä palauttamassa sen kirjan ja muutenkin morjenstamassa. Katottiin Da Vinci - koodi vaikka oonkin sen jo nähny. Sit kello olikin jo vaikka mitä kun pääsin kotiin. Kotona mesessä odotteli mielenkiintonen keskustelu. Exän "kaverit" viihdytti mua jutuillansa. Eipä siinä mitään. Hauskaahan pitää olla =oD

Tänään piti siivota mutta ensinnäkin mä nukuin pitkään ja sit tein ruokaa ja sen jälkeen piti käydä toisen kaverin tykönä hakemassa yks paperi ja sitten kotiin tullessa kello olikin jo... jonkin verran. Aamulla pitäs taas herätä aikasin... voi hevoset. No, kyllä nää kaks viimestä viikkoa menee.

Ei voi taas olla ihanampaa: perjantai ja Tauskin levy soimassa. Töihin pääsin aamulla taas auton kyydissä, mikä oli hyvä koska vettä tuli niinkuin... no en viitti sanoa mistä. Kurastahan se homma siellä tallilla on mutta sille ei voi mitään.
Ajatukset pyörii yhessä ja samassa. Tavallaan rauhottaa taas se että tietää vaihteeksi mitä tahtoo. Eihän se nyt mikään uusi juttu silti ole. Olen aina halunnu, haluan nyt ja haluan varmaan koko loppuelämäni.
Mitähän sitä kehittäis perjantai-illan kunniaksi?