IRC-Galleria

Still_alive

Still_alive

Turhaa, aivan turhaa on katkeruutta kantaa sisällään. Turhaa, aivan turhaa kun muuta muuttaa ei voi kuin itseään

Selaa blogimerkintöjä

Älä näytä modausta

FinallyTorstai 27.02.2014 00:01

Vihdoinkin se tapahtuu: mie muutan Tampereelle!!!

Tuli siellä päivä vietettyä eilen. Aamulla aikasin junalla sinne. Rautatieaseman kahvilassa päätin ottaa vähän aamupalaa. Siinä alkoi sitten se naismyyjä katsoa mua jotenkin oudosti. Sitten se sanoi että mä taidan tuntea sut. Ja kysyi että mistä olen. Kun sanoin että Laitilasta, niin hän siihen että no niin. Sitten selvisi että sehän on semmonen nainen joka tuli lukion kakkosella samalle luokalle ja kirjotettiin siinä sitten samaan aikaan. Tuli siinä yli tunti istuttua ja juteltua, se tarjosi mulle caramel lattenkin. Oli hyvää.

Sitten mut otti semmonen Timo kyytiin ja se näytti mulle kämpän joka olis tarjolla. Ihastuin ikihyviksi. Astianpesukonekin löytyy. Ja niinhän se sitten kirjotteli paperit ja mä pääsen muuttamaan kai heti ens viikon alussa. Kova kiirushan tässä voi tulla pakkaamisen kanssa mutta eiköhän se tästä kun ei nyt niin paljon tätä tavaraakaan ole. (Kai...)

No, kai sitä täytyy koittaa nukkuakin taas ja huomenna menee varmaan päivä hyvin pakkaillessa. Adios!

Det var detMaanantai 24.02.2014 00:11

No niin. Hautajaiset ohi. Olihan se kaunis tilaisuus. Paljon kauniita kukkia äidille. Ihana oli nähdä kaikkia sukulaisia, ne tuntuu nyt entistä läheisemmiltä vaikka ei näin ikävissä merkeissä ole ennen kokoonnuttukaan. Oli tosi kiva viettää siskon ja perheensä kanssakin aikaa semmosen muutaman tunnin automatkan verran. Ja aika erikoista oli että illalla Espoosta Turkuun bussimatka ei maksanu mulle mitään.

No tänään sitten onneksi taisi olla sekin päivä että asuntoasiassa onnisti viimein. Varmuuden asiasta saa sitten tiistaina kun pyörähdän taas siellä Tampereella.

Tässä nämä päällimmäset taas...

Ol ningon gotonasLauantai 22.02.2014 00:30

Vai meniköhän tuo nyt ihan oikein. Lapsuuteni täällä asunut enkä osaa murretta.

Terkkuja Laitilasta siis. Täällä iskän luona olen yötä, yksin tosin kun iskä on nyt muualla. Olihan se hassua käpötellä tuolla pimeässä tuo lapsuuden koulutie ja maisemat läpi, räntääkin rätkii.

Huomenna olisi sitten aamulla lähtö kohti Kuhmoisia. Raskas päivä tulee varmaan mutta onneksi siellä on siskot ja tädit ja serkut sun muut.

Eipä täällä mitään hätää muuten, kun vaan osaisi mennä nukkumaan ajoissa...

Hellurei ja hellät tunteetTorstai 20.02.2014 01:31

Tässähän tämä menee, flunssassa. Vähän on ikävänpuoleinen olo mutta kai tästä hengissä selvitään, onneksi kuitenkin nykyään niin harvoin on tämmönen lenssukaan päällä.

Asuntoasiat vaan vähän junnaa paikallaan, kun ei ole sitä omaa kotia vielä tullut vastaan. Niin ja tulihan sitä odotettua sähköpostiakin töiden suhteen, muttei siinä mailissa nyt vaan sitten lukenut sitä mitä olisin halunnut. :/ No ehkä jos joku vielä peruu töihin tulemisensa... ehkä...

Nyt pitäs miettiä että koska siellä tampereella taas pyörähtäis ja lauantaina olis se surullinen reissu tiedossa. No eipähän siinä, sitten on sekin ohi.

En tiedä, ei kai tässä nyt tänään sen kummempia..

I think about it every night and daySunnuntai 16.02.2014 01:05

Morjes. Ei tässä nyt ihan parhaimmillaan ole oltu viime päivinä, erinäisistä syistä on vaan kotona ollu ja nukkunut. Paitti torstaina, käväsin Tampereella työhaastattelussa. Voi elämäni kevät että mie toivon että nyt tärppäis. Siellähän se päivä meni tutuissa maisemissa, abit ajeli, heitteli karkkeja ja mölysi.

Ei tässä nyt oikein ole muuta kun odottaa että päivät kuluisi. Ensi viikolla saa tietää sitten miten sen työpaikan kanssa käy ja viikonloppuna pitäisi siunata äiti haudan lepoon.

No sellasia. Ehkä huomenna lisää.

OlojaTiistai 11.02.2014 01:55

Tänään on semmonen olo ollut että mikään ei huvita ja mitään ei jaksa. Torkahdellut pitkin päivää. Aivan ihme olo. Jotain pientä sitten yritin tässä kotona edes räpeltää.

Kyllä sitä huomenna olis jo pakko taas päästä liikenteeseen. Olis vielä äidin hautajais-asioita ja muitakin asioita.

Siellä jossain on se semmonen aika tärkeä josta ei ole nyt tänään kuulunut mitään. Toivottavasti kaikki on hyvin ja paranee pian.

J <3 JMaanantai 10.02.2014 01:38

Mitäs tänään. No aika hiljasta. Pientä tavaroiden järjestelyä vaan. Pitäs keksiä huomiseksi missä mun ammattitutkintotodistus on. Voi olla että sitä tarvittais pian. Asunto-asioita jännitän. Mihinkähän asuntoon sitä sitten lopulta päätyy... en malta odottaa että pääsen KOTIIN. Ehkä tuo ensi torstai jotain ratkasee. Toivottavasti.

Ei kai tässä muuta kun alottelemaan huomenna uutta jännää viikkoa...

Tänään piti lähteä käymään Skanssissa kun ei mun mokkulani sitten sisältänyt sen enempää sitä "nopeeta" aikaa. Onneksi sain toisen kortin.

Mitäs muuta tässä tänään... ehkä vähän jotenkin parempi olo kuin eilen, mutta kun mä vaan olen aina tällanen mietiskelijä. Aina pohdin syntyjä syviä. Olishan tässä ohjelmaa taas tuleville päiville, lähinnä odotan tota torstaita...

Semmosia

Viikko, tai ylikinPerjantai 07.02.2014 15:15

Ja viikon loppukin. Näin se taas on perjantai. Tuntuu että AINA on joko maanantai tai perjantai.

No, tässähän tämä viikko on mennyt totutellessa ajatukseen että äiti on poissa. Uimassa olen käynyt pari kertaa ja hautajaisia on siskojen kanssa järjestetty. Eilen äiti laitettiin sitten arkkuun, ja vähän pelotti mennä sitä katsomaan, kun en oikeastaan ollut ennen edes kunnolla nähnyt kuollutta ihmistä. No siinähän se kauniisti nukkui kun oli laitettu, oudoltahan se tuntui sitä katsoa mutta silitin hiuksia ja sanoin että hyvää matkaa.

Tampereelta on tullut muutama asuntotarjous, katsotaan nyt sitten mitähän tästä tulee.

Tänään kaiketi semmonen hissumpi päivä sitten.

Äiti 31.07 1954 - 30.01 2014Torstai 30.01.2014 20:46

Kai tuo otsikko jo aika lailla kaiken kertoo. Elikä tänään loppui taistelu, loppui kipu ja tuska, pelko ja kaikki muu. Vaikean sairauden väsyttämänä äiti antoi periksi aamulla, ja siirtyi sinne missä ei enää kuolemaa ole.

No, arvatenkin tässä on ollut aika lailla pallo hukassa ja pää sekasin tänään. Vilunväreet on menny ja mahaan sattuu ja mitenkään päin ei ole oikein hyvä olla. Kyllä se fyysinen puoli alkaa aina oireilla vaikka aivot ei vielä ihan täysin ole tapahtunutta ymmärtäny. Kaipa se isoin suru jää sinne hautajaispäivään sitten kuitenkin. Outo olo on vaan ajatella että enää en voi äidille kertoa niitä kaikkia pikku juttuja, nauraa sen kanssa ja muuta...

No, huomenna katotaan mikä olo.

Hyvästi äiti, hyvää matkaa pilvenreunalle.