IRC-Galleria

Eilen ja tänään olen miettinyt, miten moni nuori lähtee täältä liian aikasin ja liian turhaan. Miten monta äitiä, isää, siskoa, veljeä ja kaveria jää kaipaamaan. Miten suuri tuska jää, miten sanoinkuvaamaton ikävä. Se on väärin inhimillisestä näkökulmasta katsoen. Ei voi ymmärtää niitä tutkimattomia teitä ja niitä syitä, joista tuolla jossain ylhäällä päätetään että esim. nyt viisi nuorta ihmistä otetaan pois muutamassa minuutissa, ilman että he saavat sanoa hyvästi läheisilleen. Mä toivon etten koskaan joudu kokemaan niin kovaa tuskaa, mutta kyllähän kai meiltä jokaiselta joskus joku läheinen lähtee. Yli kolme vuotta tästäkin tapauksesta on mitä nyt eniten olen miettinyt. Miten siellä on kaikki käynyt, joku vielä lähtenyt pelastamaan rakastaan ja ovat jääneet sille tielleen. Miltä on muista tuntunut katsoa palavaa taloa ja tietää että siellä on vielä nämä nuoret sisällä. Ei voi käsittää, ei. Toivottavasti aika ja nämä vuodet ovat turruttaneet kipua läheisiltä edes vähän. Levätkää rauhassa Naikou, Emilia, Nyben, Vilu ja Joni.

Mitäs mä tähän kirjotan tänään...

No latailin muutaman pelin tähen kannettavalle ja kävin syömässä ja kaupassa ja lunta tuli taas ja Kassu on ihana ja ja ja...

Ei nyt sentään niin pahasti päässä pyöri asiat kuin parina viime päivänä, mutta empä tiedä taas tuleeko kovin hyvin nukuttua kun tuo kuutamokin tuolla taas möllöttelee, ei paljoa täydestä puutu.

Alkaa kuitenkin jo väsy olemaan... ihan hyvin kai vois kohta mennä petiin...

Joo-o. Jokseenkin sekalaiset tunnelmat tänään. Kaikki sinänsä ihan ok, selvittelin taas vähän tulevaisuuden asioita ja silleesti. Eipä silti mieltä ylentäny kun kaveri kerto uutisia... mikä oli kohtalo jo vissiin kolmannen kerran. Miten sitä yhelle ihmiselle annetaankin kestettävää. Ja vielä tuossa muodossa. Voi itku kun en voi mitenkään edes auttaa. Toivon vaan että jakselee. <3

Iltalenkillä pysähyttiin hetkeksi juttelemaan naisen kanssa jolla oli kultanen noutaja. Kassu pelästy sitäkin. Voi ressukkaa, kaipa tuo tottuu aikanaan enemmän tai vähemmän.

Ei kai tässä mitään kummempaa kun miettiminen jatkuu ja suunnittelu. Eihän se lopu koskaan. Pää hajoaa, auttakee.

Eilen tuli sitten kaverin äkkinäisestä ehdotuksesta lähdettyä vähän illalla kaupunkiin viihteelle. Olihan se semmonen reissu sitten... kierrettiin ensin muutama paikka ennenkun saavuttiin PK:hon, missä näkyi kyllä tuttujakin. Eräskin henkilö, ei niin kaukaisestakaan menneisyydestä, istui siellä taas uusi nainen kainalossaan, ja kyllä kai sitä harmitti kun en katsonut heihin päinkään. Saipahan silti jotain näkemistä sekin... heh. Ei sitä sitten tappiin asti kuitenkaan jaksanut ja kotona jo ennen puolta kolmea.

Tänään on mennyt aika hyvin lepäilyksi päivä, mutta se on ainakin Kassun mieleen. Tykkää vaan kun saa nukkua lämpösessä kainalossa.

Huomenna uusi viikko taas...

Pakkanen huitelee tuolla 20 hujakoilla, oli 23 tuossa päivällä. Eipä Kassun kanssa kauas mennä ulkona, sen verran vaan kun tarvii.

Vähän tämä on nyt taas saamatonta meininkiä mutta ehkä viikonloppu tuntuisi sen verran rennolta että jaksais ja viittis jotain tehdä edes tässä kotona. Missähän se yks luuraa onlinesta...

Mulla on edelleen maailman paras koira.

Do diih. Voi kai tätä sano talveksi. -15 nyt iltaa myöten ja mun rääpäle meinaa paleltua tuonne ulos. Noh, huomenna on hankittava sille tossutkin.

On se muuten mukavaa kun saa niitä kauniita sanoja ja huomaa vastakaikua. :))) <3 Tykkäämpä hyvinkin. Kumpa se tietäs vaan miten paljon. Ja tällä kertaahan mä suosin ihan kotimaista vaihteeksi.

Mitäs muuta... ei se kaveri sitten tullut käymään kun sillä oli muita menoja, mutta ehkäpä tässä vielä nähdään. Huomenna se lähtee viikonlopuksi reissuun jota se onkin odottanut kuin kuuta nousevaa. Kuusta tulikin mieleen että oli tuolla ulkona äsken komea tähtitaivas, sitä kelpais kattella yyterissä tai kallossa jonkun kanssa.

Elikkäs viikonloppu se kolkuttelee taas ovella ja niin pois päin...

Miten musta on tullu tällanen kotihiiri? Täällä mä vaan möhisen ja sosiaalinen elämä meinaa jäädä kokonaan naamakirjaan. Auttakee, tulkee hakemaan ulos.

Tänään olen pyöritelly päässäni esim. sitä, että pitäskö siirtyä ostamaan ruokansa Lidlistä. Vois tulla tällaselle itsenäiselle ihmiselle halvemmaksi, ei mun ruokaostoksistani s-bonusta paljon kerry. Ei ainakaan niin että siitä pahemmin iloa olis. Huomenna täytyy muistaa ilmotella Porin energiaan, että saan sieltäkin bonukset.

Ja sitten tätä samaa... buranan syömistä. Kyllä mä pian varaan lääkäriajan.

Saa nähä tuleeko kaveri käymään huomenna. Olishan tässä kotona taas siivoamistakin ja papereiden järjestelyä... voi kun mielenkiintosta.

Ehkä tässä pian tulee vielä sekin päivä kun on jotain muutakin kirjotettavaa kun näitä tavallisia...

Tänään sitten käväsin sen verran tuossa kaupungilla että vähän asioita selvittelin, ostoksia tein ja istahdin kanapatonginkin nauttimaan. Tulipa siellä käviksellä aika mielenkiintoisia ihmisiäkin vastaan, joiden kanssa vaihdoin muutaman sanan. Sitten soittelin taas eräälle, vaikkei siitä hullua hurskaammaksi tule, olin silti tyytyväinen kun vähän alkoi jo jää pehmetä. Kunnes illemmalla huomasin taas jotain uutta, minkä ei olis pitänyt edes yllättää kun tästä ihmisestä on kyse. Miten paljon vielä, miten mätä ihminen voi olla, miksi mä vaivaudun enää?

Njooh se siitä. Ei tässä näytä kauheesti mitään ihmeellistä tapahtuvan, katotaan millasta olis loppuviikolla elo ja olo. Osaahan se elämä aina joskus yllättää. Ehkä pitäs vähän reissua taas suunnitella ja hoidella näitä tavallisia arkiasioita. Voi olla mielenkiintonen matka taas edessä jos saan vaan lähdettyä... riippuu vähän yhden ihmisen mielenkiinnosta mua kohtaan.

Kassu voi hyvin ja sitä rataa... ei kai tässä muuta kun huomenna taas kirjottelen jotain jonninjoutavia



haha

Kyllä tässä tulee vähän semmonen maanantaikappale-olo. Onkohan se ihan totta mitä äiti on kertonut että olen syntynyt tiistaina? Ei tämä mahan kipristely lopu ja niin paljon kun sitä on tutkittukin niin suurimmaksi osaksi on vaan todettu että jaa-a, mitään ei näy.

No, on mulla asiat paremmin kun kaverilla... eilen aamulla yövuorosta päästyään nukahti rattiin ja ajoi ojaan. Tänään sitten tullut jotain kohtausta ja osastolle ottivat yöksi, vaikka soitteli mulle että josko olisin sen luo mennyt häntä valvomaan yön yli.

Huomenna sitten jos sais taas aikaseksi jotain hyödyllistäkin.

Tässähän nämä päivät menee, yksi toisensa jälkeen. Iskä kävi tänään kylässä. Tuli jo suhteellisen aikasin, vissiin ennen puoltapäivää. Toi aikalailla tavaraa, tämän kannettavankin viimein ja sitten käytiin Raxissa syömässä. Iskä meinasi Kassulle, että jospa hän viekin sen kotiinsa. Heh, taisi tykätä koirasta.

Tässä vähän illemmalla sitten kävi nuuttipukkejakin ovella, lauloivat tuiki tuiki tähtöstä ja saivat siitä hyvästä palkaksi karkkia.

Vähän kipristelee masua koko ajan, vaikkei pitäis. Viimeset buranat meni eilen onneksi on panadolia. Kai sitä kohta vois mennä nukkumaankin, mitäs tässä taas muutakaan. Naamakirjassa tuntuu että mun tiloista tykkäillään paljon ja kommentoidaankin, mutta sitten sätissä kukaan ei mulle alota juttelemaan ja jos ite alan niin kukaan ei jaksa kuin vastailla vähän aikaa vähäsanasesti. Kukaan soittelekaan eikä lähetä viestiä. No, ei kai sitten väkisin. En häiritte nyt sitten muita, katotaan koska taas oikeesti jollekin kelpaa munkin juttuseurani.