IRC-Galleria

Sairaalassaolo jatkuu. Toinen munuainen kiukuttelee, ja sille ne aikoo tehdä jotain. Nyt oon kotona käymässä, kun ne päästi mut sieltä osastolta yhtäkkiä kattomaan mun lemmikkejä.
Tosiaan syntymäpäiväni kunniaksi tuossa keskiviikkona jouduin kovien selkäkipujen takia sinne sairaalaan. Mun tarvii olla nyt siellä ainaskin viikonlopun yli, maanantaina ne pistää mulle jonkun pienen putken, että alkais ne paikat sieltä paranemaan. Sekin on kuulemma tosin vaan väliaikainen ratkasu, kai ne tuon toisen munuaisen leikkaavat pois. =o/
Noh, eiköhän se tästä.

Ohhoh, kaikenlaista sitä aina ehtii tapahtua muutamassa päivässä. Perjantaina illalla mun puhelin soi, ja sieltä alkoi joku afrikkalainen kaveri helsingistä esittelemään itteään. Mä ajattelin että EI TAAS, eikö näiltä saa ikinä rauhaa. Uteliaisuus kuitenkin heräsi että missähän sitä mun puhelinnumeroani taas levitellään. Yritin kysellä ja tämä vastailikin, mutta totesi että naamatusten olisi helpompi puhua. Sanoin että en oo ainaskaan tulossa helsinkiin ja että olen ihan varattu ihminenkin. No, halusin kuitenkin selvittää asiat, joten kun kaveri eilen kysyi että saako hän tulla huomenna yhtäkkiä käymään, mä suostuin. Tänään se sitten oli täällä Porissa muutamia tunteja, käveltiin, esittelin sille vähän Porin keskustaa, syötiin ja juteltiin. Hiukan tuli lisää selvyyttä asioihin, mutta silti on vielä vähän selvitettävää.
Ei mun oma kultakaan varmaan tykkää että mun seurassa miehiä kulkee noin, mutta ehkä nää jutut joskus loppuu kun viittii nyt selvittää tämän perin pohjin.
Että semmosta. Kevät tulee, ihanaa. Ulkoterassi keskustassa ja jätskikioski rannassa on avattu. =o)

Sairaalassa on tullu oltua tämä viikko. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä oli lähettävä päivystykseen huonon olon ja kovan kivun takia. Siellä ne sitten tiputteli antibiootteja minuun ja semmosta. Kuumetta mulla oli parhaimmillaan yli 39. Mun rakas mua lohdutteli puhelimen välityksellä, ja siksi kai minä siellä jaksoin olla. Nyt pääsin sitten kotiin. Pääsiäinen edessä. Lepäämistä, tietokonetta, telkkarin kattelua, kissan kanssa leikkimistä, musiikin kuuntelua, lukemista. Seuraavaksi telkusta tuleekin teho-osasto.

Viikonloppuhan se ois taas. Onneksi. Meinaan nukkua ainaskin ja rentoutua muutenkin.
Tänään oli töissä mielenkiintonen päivä. Siellä kuulee oppilaiden suusta semmosia juttuja että väkisin meinaa tulla kyyneleet silmiin. Kaikenlaisia ihmiskohtaloita sitä voi maailmassa olla, eikä tarvi mennä ees kauas katsomaan.

Kiireisiä päiviä on tässä ollu. Kaikkea on tarvinnu tehä ja joka paikkaan keritä. Noh, jos viikonloppuna sais sitten taas ottaa vähän rennommin.
Työharjottelu on sujunu kai ihan mukavasti, ei mitään hämminkejä. Niihin ihmisiin alkaa kyllä helposti kiintyä kun pääsee vähänkin niiden ajatuksiin sisälle ja kun mä kiinnyn niin helposti kaikkiin muutenkin.
Nintendon lainasin kaverilta, ja sitä on tullu pelailtua. Vanha kapistus mutta mukava ja kyllä aika muuten kuluu.
Paljon mietittävää ja murehdittavaa tuntuu olevan, mutta eihän ne miksikään murehtimalla muutu. Positiivista ajattelua oon yrittäny harrastaa tän kaiken kiireen keskelläkin.

Hyvin hissu lauantai on ollu. Nukuin aika pitkään. Sit iltapäivällä ajattelin, että voisin mennä käymään seurakunnassa, kun siel on lauantaisin yleensä nuortenilta. Mutta ei tietenkään tänään, kun sinne asti kävelin ja oisin tykänny mennä. Takasintulomatkalla istuin vähän aikaa kaverin tykönä kattomassa telkkua ja sitten tulin kotiin illaksi tylsistymään.
Siinä se tämä päivä sitten suurinpiirtein onkin.

Siis että osaa olla ihanaa... viikonloppu. Saa NUKKUA. Nukkuanukkuanukkua. Ja kerkiää tekemään muutakin.
Työharjottelussa on ollut kaikenlaista, uusia ihmisiä ja asioita. Mielenkiintosia juttuja siellä näkee ja kuulee. Ne pistää miettimään. Aamulla herääminen on ollut tuskaa ja päivällä on meinannu välillä väkisin tulla uni kesken kaiken, mutta urheasti on yritettävä pysyä mukana.

Toinen työpäivä oli myös melko mielenkiintonen. Uusia ihmisiä ja uusia asioita paljon. Taivaalta on tänään tullu jäistä vettä alas, niin maa on monessa kohtaa aika peiliä.
Siivonnu oon taas tänään jonkun verran ja ihmetelly kun kaikki tavarat tuntuu katoavan nenän alta. En tiä oonkohan mä ressaantunu jostain liikaa vai mikä se on. Töissäkin olin lähtemässä, kun huomasin että avaimet on hukassa. Ymmärsin kuitenkin, että niiden oli pakko olla kanssani samassa tilassa koska olin niillä juuri sisäänkin tullut. Aika pitkään mietin ennen kuin tajusin että ne roikkuu mun kaapin lukossa.
Että semmosia vaan. Eipä muuta. Kai sitä tarvii pian nukkumaan mennä.

Ja se olis sitten ensimmäinen päivä uudessa työharjottelussa takana. Ihan mukavastihan se meni, ei mitään ihmeempiä ongelmia ollu. Ihmiset tuntu mukavilta ja kaikki sujui ihan ok.
Kotiin tullessani moikkasin kaveria. Nyt olo tuntuu aika väsyneeltä, johtunee siitä että en saanu enää aamuviiden jälkeen unta.
Kauheesti olis kaikkea muistamista, toivottavasti jaksan kaiken mitä pitääkin. Kai se tästä jotenkin, jollei ylväästi astellen niin ainakin sitkeesti kontaten.

Hiljasta on ollu. En oo kauheesti muualla ollu kun täällä kotona vaan. Siivoillu olen ainaskin jonkun verran ja kuunnellu musiikkia.
Mun kultarakas on kyllä niin enkeli ettei oo tosikaan. Miten se voi ymmärtää ja tajuta kaiken niin mahottoman hyvin? Miten voi olla joku niin kiltti, lämmin, vahva ja rohkea ihminen?
Kevät tekee tuloaan. Aurinko jo lämmittelee jonkun verran. Huomenna alkais sitten se työharjottelu siellä Ulvilassa. Kaikenlaisia huoliahan sitä aina kertyy mutta loppujen lopuksi kaikki kuitenkin kääntyy tavalla tai toisella parhain päin.