IRC-Galleria

Näin tässä tätä syksyä mennään eteenpäin.
Vielä ehkä noin vuosi menee siihen että saa alkaa masu kasvamaan. Eipä sitä tulevaa äitiyttä voi mihinkään vaihtaa, kun sitä on pienestä pitäen odottanut että joskus äidiksi tulisi. Onhan tässä paljon juteltu ja vielä enemmän mietitty ja suunniteltu, mutta antaapa ajan nyt vaan mennä eteenpäin. Uskon että asiat menee loppujen lopuksi aina niinkun niiden on tarkotus mennä, vaikka me ei aina niitä tarkoituksia ymmärretä.
Taidan olla taas aika huonossa kunnossa noiden veriarvojen suhteen, ja tontsa toikin mulle eilen apteekista rautaa poretabletteina. Olin ihan että mitäh, onks tämmösiäkin olemassa. Se on kuulemma uutuus ja varmasti maistuu oikein namilta, odotan innolla... *puistatus*
Tänään mennään kai taas kaupungista karkuun Niittymaalle viikonloppua viettämään. Mikäs hätä siellä olisi, aina mukava olla.
Työvalmentaja lupasi soittaa Suomen eläintarhojakin läpi että jos pääsis töihin tai oppisopimuksen kyhäämään. Ranuallekin meinaa soittaa! Apua, miten mä nyt yhtäkkiä muuttaisin johonkin sinne asti? Vähän tuntuu vaikealta tässä tilanteessa, mutta toisaalta jos sen opparinkin saisi niin kai sitä täytyy työpaikan perässä mennä, eihän siinä muu auta. Tietenkin nyt pyritään siihen ettei nyt ihan toiselle puolelle maata tarvis lähteä. Mutta kyllä se työpaikka olis nyt semmonen tärkeä juttu.
Tässä nämä taas, hissukseen eteenpäin. Eilinen meni, sitä ei murehdita, tässä päivässä eletään kun huomisesta ei tiedä.