IRC-Galleria

Näin tässä tätä syksyä mennään eteenpäin.
Vielä ehkä noin vuosi menee siihen että saa alkaa masu kasvamaan. Eipä sitä tulevaa äitiyttä voi mihinkään vaihtaa, kun sitä on pienestä pitäen odottanut että joskus äidiksi tulisi. Onhan tässä paljon juteltu ja vielä enemmän mietitty ja suunniteltu, mutta antaapa ajan nyt vaan mennä eteenpäin. Uskon että asiat menee loppujen lopuksi aina niinkun niiden on tarkotus mennä, vaikka me ei aina niitä tarkoituksia ymmärretä.
Taidan olla taas aika huonossa kunnossa noiden veriarvojen suhteen, ja tontsa toikin mulle eilen apteekista rautaa poretabletteina. Olin ihan että mitäh, onks tämmösiäkin olemassa. Se on kuulemma uutuus ja varmasti maistuu oikein namilta, odotan innolla... *puistatus*
Tänään mennään kai taas kaupungista karkuun Niittymaalle viikonloppua viettämään. Mikäs hätä siellä olisi, aina mukava olla.
Työvalmentaja lupasi soittaa Suomen eläintarhojakin läpi että jos pääsis töihin tai oppisopimuksen kyhäämään. Ranuallekin meinaa soittaa! Apua, miten mä nyt yhtäkkiä muuttaisin johonkin sinne asti? Vähän tuntuu vaikealta tässä tilanteessa, mutta toisaalta jos sen opparinkin saisi niin kai sitä täytyy työpaikan perässä mennä, eihän siinä muu auta. Tietenkin nyt pyritään siihen ettei nyt ihan toiselle puolelle maata tarvis lähteä. Mutta kyllä se työpaikka olis nyt semmonen tärkeä juttu.
Tässä nämä taas, hissukseen eteenpäin. Eilinen meni, sitä ei murehdita, tässä päivässä eletään kun huomisesta ei tiedä.

Taas on tullut ajateltua asioita tarkemmin ja semmosta. Hiljaiseloa tässä olen ajatellut vähän viettää, että elkää ihmetelkö jos en tännekään aina kirjottele. Kyllä mut puhelimella saa kiinni ja muutenkin, en vaan nyt jaksa pitää mitään älämölöä. =o)
Heipparallaa ja kattellaan

Ei nämä koskaan helppoja päätöksiä ole, enkä ala sen enempää selittelemään. Mutta sinkkuillaan nyt siis.
No, kun oli saatu tästä keskusteltua niin Vappu Pimiä soitti Voicelta ja kertoi että olen voittanut risteilyn tallinnaan. Heh, kyllähän tuo kelpaa. =o)
Työpaikkaa pitäs alkaa tosissaan etsimään ja kämppääkin.
Liian paljon asioita mun pienelle päälleni.
No, lähikuukaudet ratkasee paljolti miltä se tulevaisuus näyttää.

PS. Levätkää rauhassa Kauhajokelaiset

Tämä päivä meni vähän silleen ja tälleen kun otin ja nukuin 14 tuntia. Pääsin siis vasta yheltä iltapäivällä ylös sängystä. Syytä en oikeen tiedä. No, jospa en kovin usein kuitenkaan nukkuis 14 tuntia yhtenä yönä putkeen.
Asioita tässä on pitäny selvitellä joita en jaksa alkaa selittämään mutta mutta. Sanotaan näin että tulevaisuus on sitä mitä siitä tekee itse. Ei siinä auta sosiaalisen paineen alla murtua tekemään niinkuin toiset sanoo ja vaatii.
Jostakin porilaisesta alottelevasta bändistä otettiin yhteyttä että kaivattais naislaulajaa. Olis siis tarkotus nähdä ja katsoa käykö jutut yhteen lainkaan. Kovin raskasta rokkia en suostu laulamaan, mutta katsotaan. Eihän se välttämättä heti ekalla kerralla tärppää niin että se oma bändi löytyis mutta katsotaan, katsotaan. Eihän sitä koskaan tiedä.

Ratkaisuja on helppo tehdä, mutta niissä on vaikea pysyä. Jos päättää jotain, pitäisi myös pitää päänsä. Sepä on helpommin sanottu kuin tehty.
Yksin tässä kotona taas olen viikonloppua ja lauantaita viettämässä, mies lähti kavereiden kanssa istumaan iltaa. No, meneehän se näinkin. Huomenna olis vaan iskä tulossa kylään että tarvis kai nousta ajoissa.
Noh, eipä tässä muuta... Hausmyllyä kuuntelen tällä hetkellä.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Maha on vaan kipeä. Ei ole helppoa olla nainen.
Väsy on ja semmonen olo ettei jaksais paljoa mitään vaikka pitäis... No, Tontsa tulee kohta kotiin niin jos se sitten vähän auttelis mua.

Ps. Ei kannata tiputtaa mitään pesukoneen seinän ja rummun väliin. Ikävä miettiä miten sen saa sieltä pois.

Tällä tavalla se sitten meinaa mennä. Pitääköhän tästä nyt sitten lähteä takasin diakkiin? Se mun työvalmentaja oli sinne soitellu tänään ja siellä se opo sanoi että saisin kyllä opintoja anteeksikin tenttimällä ja voisin puolessatoista tai kahdessa vuodessa saada sosionomin paperit taskuun. No sinä päivänä kun se tapahtuu niin lupaan kyllä ostaa kakun ja piirtää rastin seinään ja juhlia ja ihmetellä. Tiistaihin asti olis aikaa miettiä ja harkita asiaa. Jaksaisinko, haluaisinko? Olisko musta siihen, kun kerran lopetin? Tässäpä taas miettimistä, eipähän tarvi öisin turhia nukkua, heh...
Niittymaalla käytiin tossa äsken pikasesti ja tällä viikolla tulee vielä meille pari valkosta kaappia ja tänään sieltä tarttui mukaan palapeiliä muutamia paloja.

PS. Kaveri oli löytäny tämmösen: http://www.youtube.com/watch?v=fNPCKphysDc
IIIIKKKK!!! =oD

Kyllä nämä suunnitelmat aina heittää häränpyllyä kun jotakin saa päässänsä sumplittua valmiiksi. Olin sitten siellä työvalmentajalla, ja menihän siellä kaksi tuntia höpöttäessä. Tämä valmentaja oli vaan sitä mieltä että ei hän oikeen osaa nähdä mua muuna kuin sosiaalityöntekijänä. Pelkäsi että miten mun selkäni jaksais eläintenhoitohommia. No, se on ihan hyvä kysymys. Oppisopimuksestakin tuli puhe. Onhan sillä hauska leikitellä sillä ajatuksella että menisin takasin diakkiin tai samkkiin... tiedä häntä sitten. Huomenna se valmentaja soittelee diakkiin ja kyselee että miten paljon mulle voitas entisiä opintoja lukea hyväksi. Olishan se opiskelu sielläkin vähän eri juttu nykyään kun sillon... saapa nähdä.
Pitäs jatkaa siivoamista ja kaikkea. Ohhoijaa.

Hejssan. On tullut tässä viime päivinä touhuttua kaikenlaista. Tänään on siivottu taas urakalla ja koottiin lipasto eteiseen ja semmosta. Huomenna menen sitten sinne työvalmentajalle, niin saa ehkä ideaa millaseen paikkaan sitä voisi päästä töihin. =o)
Ei mitään ihmeempiä hämminkejä edelleenkään, kaikki hyvin.
Voisi mennä ajoissa nukkumaan ja heräillä siinä seiskan ja puoli kasin välissä.
Öitäpä öitä vaan...