Päivä kerrallansa tässä mennään niinkun ennenkin. Kassu on ollut muutaman päivän Siikaisissa pentujentekoreissulla ja kovasti odotan että saan pojan takasin. Silläkin kuulemma ikävä kotiin. Ja onhan tässä muutakin odotettavaa taas...
Mutta joo, sitten tämä... en tiedä pitäskö itkeä vai nauraa kun vanhat tunteet nostaa päätänsä oikein rehvakkaasti taas. En tiedä kun nilllekään en voi taas mitään tehdä, ne on vaan jotenkin nieltävä. Elämä on. Katotaan nyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ei kai mikään tässä maailmassa ikuista ole, ei puoleen eikä toiseen.
Turkuun laitoin ekan työhakemuksen, ei kai se heti aina voi tärpätä mutta jostain se on alotettava. Mielenkiinnolla oottelen että mitä tuolla yläkerrassa on suunniteltu mun varalleni.
Kaks kuppia join tuossa iltapäivällä kahvia ja oikein hauska olo nyt on... voi mua kofeiiniherkkää. :D Mitähän nukkumisesta taas tulee. Yhtä hyvin kai menee kun viime aikoina muutenkin... huoh. No mutta ihan hyvä mieli kuitenkin nyt jotenkin, ei kai tässä valittaakaan viitti. :D
