IRC-Galleria

Laitettiin sitten tänään työvalmentajan kanssa työhakemukset Eniroon ja Fonectaan. Kauheeta kun niissä hakemuksissa pitää kehua itteänsä, tuntuu että mahtaneeko kaikki sanottu edes pitää paikkaansa. =oD
Eipä tässä sitten muuta tänään, ahkerasti olen pelaillu tota yhtä peliä x-boxilla.
En osaa nyt laittaa tähän mitään järkevää...

Eipä tässä taas sen ihmeempiä oo tapahtunut, mutta pitääpä kirjotella silti.
Eilen kävin taas karaokekisoissa, ja ne olikin sitten viimeset tänä vuonna. Mikäs siinä, hauskaakin oli mikin kanssa sählätessä. Ensi vuonna taas uudestaan.
Äsken tultiin kotiin, käytiin Raxissa syömässä. Eihän sinne pitäs koskaan mennä. Tulee vaan syötyä ittensä liian täyteen sitä ruokaa, mikä ei ole edes sanottavan hyvää tai laadukasta.
Niin, kovin katkonaista on taas tuon miehen koulunkäynti ollut. Jää aamusin sänkyyn millon mistäkin syystä. Noh, katotaan jos se tuosta lähtisi sujumaan, vastahan se ne lääkkeetkin alotti uudestaan.
Munkin piti käydä eilen työvalmentajalla, mutta taas kerran sille tuli jotakin muuta kiireistä tilalle. Uusi yritys huomenna. Pitää laittaa hakupaperit sinne Raumalle ja pianhan sieltä tulee julki se pääsykoeaineistokin.
Tästä tämä jatkuu päivä kerrallansa. Hejppa.

Nyt kun kerran alotin niin jatkampa vielä vähän.
Seksuaalisuus on ehkä ihmisen herkin paikka. Se on kiinteä osa itseä, ja kukapa haluaisikaan siksi kuulla joltain toiselta, että hei, sun seksuaalisuudessasi on jotain vikaa. Johan siinä tulee olo, että kylläpäs haukuit minut ihmisenä kokonaan lyttyyn ja vähä-arvoiseksi.
Itse lähden siitä, että kaikki meidät on tänne luotu samalla tavalla, ja siksi olemme samanarvoisia joka ikinen. Mikään ulkoinen seikka eikä luonteenpiirre meitä tee eriarvoiseksi kuin muut.
Tämän sanottuani pääsenkin asiaan. Jos ihmiset ovat kaikki samanarvoisia, eivätkö sitä ole myös seksuaalivähemmistöt? Ovathan he, ihmisinä. Tietenkin. Yhtä arvokkaita kaikki.
Homojen ja lesbojen oikeuksia on pyritty laajentamaan koko ajan, ja sama jatkuu luultavasti hamaan tulevaisuuteen. Pitäisi saada mennä naimisiin kirkossa niinkuin muutkin, pitäisi saada adoptoida lapsia.
Katsotaampa avioliiton perimmäistä olemusta. Mikä on avioliitto? Minun mielestäni se on instituutio, joka kuuluu kahdelle ihmiselle sitoen heidät yhteen. Se kuuluu miehelle ja naiselle, ja on niin taloudellinen järjestely kuin myös lupaus sukulaisten edessä. Se on montaa asiaa. Mutta avioliitto on aikoinaan käsittääkseni tehty naisen ja miehen välille, heitä varten. Ei siis esimerkiksi, lapsen ja aikuisen, lapsen ja eläimen, miehen ja eläimen, naisen ja eläimen tai lapsen ja lapsen välille. Eikä miehen tai miehen, ei myöskään naisen ja naisen välille.
Jos kukaan ei voi kieltääkään miespareja tai naispareja olemasta ja elämästä yhdessä, ei kirkollinen vihkiminen silti mielestäni kuulu heille ihan yllämainitsemastani syystä. Avioliitto on ainakin minulle tällä tavalla tarkalleen määritelty asia. Ei sitä voi eikä pidä venyttää sen omien rajojen ulkopuolelle. Mielestäni sellaisen venytyksen jälkeen se ei ole enää avioliitto, vaan jotain muuta.
Ja sitten toiseksi tämä adoptio. Eivätkö homot ja lesbot tunne rakkautta samalla tavalla kuin heterotkin? No tietenkin tuntevat, mikseivät tuntisi. Eivätkö hei voi tuntea siis myös rakkautta lapsia kohtaan? Kyllä uskoakseni he pystyvät siihenkin.
En tahdo sanoa, että lapselle olisi jotenkin erityisen vahingollista asua ja elää mies- tai naispari vanhempinaan. Aikuisia ihmisiä lapsi tarvitsee, ja rakkautta. Mutta olen miettinyt millaisen kuvan tällainen lapsi saa aivan pienenä sukupuolirooleista, seksuaalisuudesta, kaikesta? Mitä sitten kun lapsi hiekkalaatikolla toisten lasten kanssa sosialisoidessaan joutuu toteamaan, että meidän kodissa eletäänkin erilailla kuin muualla? Ei sillä, kaikki perheethän ovat erilaisia. Mutta isä ja äiti on aikamoinen kasvatuksen peruskallio kuitenkin. Ei lapsi varmasti mielenterveyttään siinä menetä, tai mitään muutakaan vastaavaa. Mutta olen silti miettinyt että kyllä ne lapsuuden erilaiset olot luultavasti ja hyvin monesti tulevat näkymään sitten ennemmin tai myöhemmin, enemmän tai vähemmän, tavalla tai toisella. En tiedä onko tästä asiasta tehty paljonkin tutkimuksia, mutta itse olen taipuvainen ajattelemaan näin.
Mikä yleensä saa aikaan sen että joku on homo tai lesbo? Olen itse sitä mieltä, ettei kukaan synny minkään tietyn seksuaalisen suuntauksen kanssa. Kyllä se muovautuu lähinnä lapsuuden ja nuoruuden kokemusten sekä hormonitoiminnan kautta. Joku voi olla eri mieltä, mutta olen ollut huomaavinani että homot ovat aina jotenkin naisellisen oloisia. Lesbot taas ottavat herkästi poikatytön roolin. Eihän tämä sataprosenttisesti päde, mutta monesti kuitenkin. Olenkin leikitellyt idealla, että mitä tapahtuisi jos homo kävisi läpi vaikkapa mieshormonihoidon, ja lesbo naishormonihoidon. Mitä tapahtuisi? Kuten sanoin, seksuaalinen suuntautuminen on mielestäni myös osaltaan hormonitoiminaan tulosta.
No, tässä tämä taas. Odotan innolla miten monta sataa kommenttia tämä nyt tuo kun sohaisin tätä asiaa, jota sohaista ei saisi. =oD

Jooh. Totta maar minäkin haluan kun muutkin.
Miksi vastustan niin kiihkeästi aborttia?
Ensinnäkin myönnettäköön että totta kai asia koskettaa mua kun olen itse vauvakuumeessa ja odottelen että saisi joskus käärön omakseen.
No, ihan ensinnäkin biologinen puoli. Puhutaan paljon siitä, miten naisella / äidillä pitäisi olla oikeus päättää omasta ruumiistaan. Yksi tyhmimpiä ja älyttömimpiä teorioita jotka olen kuullut, on se että alkio / sikiö on "loinen" joka vahingoittaa äitiä ja hänen terveyttään mikäli tämä ei lasta halua. Tuo on niin tyhmä juttu etten edes ala sitä nyt kommentoimaan tähän.
Mikä logiikka on siinä, että naisen mukavuudenhalu laitetaan hänen lapsensa edelle? Raskaus voi olla pahimmillaan 9 kk pahoinvointia, oksentelua, mielialanvaihteluja, turvotusta, jopa komplikaatioita. Äiti voi joutua käymään lääkärillä ja sairaalassa useastikin. ENTÄ SITTEN? Eikö jokaisen ihmisen pitäisi olla valmis maksamaan tuo loppujen lopuksi hyvin pieni hinta lapsensa puolesta? Elämän puolesta? Toisen ihmisen puolesta? Oksentelisithan sinäkin vaikka vuoden jos se säästäisi parhaan kaverisi hengen, mutta sitten et olisi kuitenkaan valmis tekemään sitä lapsesi puolesta? Nyt oikeesti. IHAN OIKEASTI.
Sitten on tämä ihmisyyden arvo. Ongelma onkin siinä, että kaikki eivät näe pientä alkiota tai sikiötä ihmisenä. Voiko joku ihan tosissaan tulla sanomaan, että pystyy laittamaan Jumalan saappaat jalkaansa (ne on muuten aika isot saappaat...) ja sanomaan sen hetken, jolloin sikiöstä sitten tuleekin vauva ja ihminen. Jo kahdeksan viikon jälkeen hedelmöittymisestä on nähtävissä ihminen käsineen ja jalkoineen. Kaikki eivät usko eivätkä tiedä miten aikaisin sikiölle asioita kehittyy. Kaikki eivät usko eivätkä tiedä, miten paljon asioita sikiö kokee jo hyvin aikaisin kohdussa. Aivokuolleita pidetään hengissä koneiden avulla, kun sukulaiset eivät halua päästää irti. Heidän elämällään nähdään se arvo, mitä sikiöllä tai alkiolla ei nähdä. Missä taas logiikka?
Abortti ei ole jotakin, jonka voi tehdä huvikseen kun ajatus vauvasta ei enää huvita. Abortti ei ole ehkäisykeino, eikä edes vaihtoehto. Abortti ei ole välttämättömyys. Abortti ei ole sitä, vaikka vauva olisi vammainen, ei-suunniteltu, ei-toivottu. Adoptiojonot kasvavat kasvamistaan, eikä suuri osa elämän ihmeistä saa kasvaa niin kauan että voisi jonkun elämästä tehdä täyden. Jos vielä yhdeksän kuukautta sitä vauvaa kannettuaan tekee mieli antaa se pois, niin siinä on yksi elämä säästetty ja yksi perhe perustettu sinne missä pelättiin ettei perhettä saada. Samalla on äidillä ollut aikaa miettiä ja tunnustella oloaan, ja mikä päätös lapsen syntymän jälkeen onkin, on se ainakin hyvin harkittu.
Niin ja sitten semmonen juttu että miksi abortin puolustajat haluavat aina uskotella maailman olevan pahempi paikka kuin se onkaan? Niinkuin jokainen lapsi jota ei ole tarkalleen suunniteltu, joutuisi ainakin hakkaamisen, pedofilian, huumeiden, kodittomuuden ja nälän kaltaisia asioita kärsimään automaattisesti? Ei yhdellekään lapselle ole sosiaalitäteihin tutustuminen parasta mahdollista lapsuutta, mutta onneksi sitä ei vielä kuitenkaan suurimalle osalle lapsista tapahdu.
Eikö nykyään enää kunnioiteta elämää sinällään? Jos ei muuta, niin elossahan se sikiö tai alkio on joka tapauksessa. Jos et pysty tappamaan sammakkoa tai muuta eläintä, miten sitten pystyt tekemään abortin? Eikö kaikki elämä olekaan pyhää tai kunnioittamisen arvoista?
Abortti on niin paljon vakavampi asia kuin monet ajattelevat nykyään. Olisi hyvä miettiä tarpeeksi kauan asioita ja tutkiskella omia arvojaan ja sydäntään, ennen kuin ottaa kantaa tällaisiin asioihin.
Ehkä tässä on tällä kertaa tarpeeksi...

Änkesin sinne sitten taas itteni, naamakirjaan. Näköjään siellä kuitenkin ihmisiä joista ei löydä mitään tietoa muualta.
Oltiin kaupungillakin ja kierrettiin kirppari yms.
Kaiken kaikkiaan jotenkin tuntuu että nyt taas luistaa asiat ja elämä on kunnossa. En tiä miksi mutta empä valita. =oDD
Kiitti ja hei

mutta en keksi tähän mitään

Sehän sieltä alkaa tulemaan. Tänään oli ulkona ekaa kertaa semmonen olo. Oli paljasta, kuivaa asfalttia kenkien alla meinaan.
Siivottu on tänään ja kävin hakemassa Aatulle toisen pullollisen sitä ihanaa antibioottia josta se niin tykkää.
Työvalmentajankin sain taas kiinni ja meillä on treffit torstaina.
Olot vaihtelee niinkun aina. Ensin on kaikki hyvin ja sitten ei oo mikään hyvin. Eli ei mitään uutta.
Siinäpä tämän päivän tärkeimmät...

http://www.abort73.com/HTML/I-case.html

Alkio tai sikiökö ei ole ihminen?

Näin se viikonloppu taas meni. Tuli juhlittua miehen veljen neljäkymppisiä ja semmosta.
Tämmöstähän tää on, ei viikonloppusin oikeen saa aikaan mitään. No jos nyt jotain vielä tänään.
Mahatauti meni onneksi aika pian ohi.
Ääh... ei ole taaskaan mitään mikä teitä kiinnostas

Saimpas sitten mahataudin. Koko päivä menny vaan lepäillessä. Maha möyrii niinkun viimestä päivää ja koko ajan on huono olo. Hyvin vähän olen saanu tänään syötyä.
Noh, eipä tässä muuta kun täytyy toivoa että huomenna olis jo parempi olo. Viikonloppu kolkuttelee ovella ja semmosta.