IRC-Galleria

... joulu meinaan. Ja vuosikin melkein. Kylläpä siihen taas kaikenlaista mahtuikin. Ja innolla sitten vaan odottelemaan tammikuuta ja mitä kaikkea ensi vuosi tuo tullessaan.

Hissua elämää on nämä välipäivät ollu tässä kotona. Ei oikeastaan mitään tekemistä ole ollut, eikä kyllä ole mihinkään osannut tarttuakaan. Jotenkin semmonen harmaa, mitäänsanomaton fiilis. Johtunee osaltaan tämä tunnetila eilisestäkin...

Nimittäin eilen sitten päätin viimeinkin että joku järki tässä hommassa on oltava ja siivosin naamakirjan kaverilistaani rankemmalla kädellä. Sain eilen selville että exäni, joka meidän kihloissa ollessa lähetteli omalle exälleen viestejä joissa lupaili naiselle tulevaisuutta vaimona, on nyt sitten kihloissa tämän tyttösen kanssa. Ja niinkun herra mulle kirkkain silmin vakuutteli monta viikkoa, että olin käsittänyt kaiken väärin ja plaa plaa plaa. Niinkun mä silloin päätin kuin päätinkin antaa anteeksi näkemäni tekstit vaikka vaistot toista koko ajan kuiskutteli. Ja tässä tulos. Tässä se sitten nähtiin, mistä siinä kaikessa oikeasti olikin kysymys. Ei jösses että osaa ihminen olla sairas, kiero, valehtelija, en tiedä uskooko itsekin omiin juttuihinsa, vai eikö vaan välitä. Joka tapauksessa niin lähti elämästä eilen, kuten muutama muukin päänvaivaa aiheuttanut. Tavallaan vapautunut olo, mutta kun ne on niin elämässä olleet osana kuitenkin niin tyhjältähän se nyt tuntuu myös. Kaipa tämä tästä, uusia parempia ystäviä ja ihmisiä elämään.

Supernaturalia olen kattellut niin ahkeraan että meinaa tulla jo uniinkin. Siis siihen onnettomaan pätkittäiseen uneen, jota mä ehkä juuri ja juuri saan, nyt kun tuo kuutamoinen tuolla taas möllöttää.

Tänään tätä, huomenna muuta...

Heräilin aamulla ysin maissa. Pistin vielä vähän paikkoja kuntoon. Jouluista musiikkia, kuusen koristelua, semmosta kaikkea pientä. Kaveri tuli sitten Siinä iltapäivällä ja syötiin jouluruokaa. Enhän mä tietty rajojani ymmärtänyt taas ja meinasin ratketa liitoksistani. Lahjapaketeista löytyi karkkia, sirottimia ja voileipägrilli. Iltapalavoikkareita nyt kiva tehdä sitten. :D

Eipä tässä muuten mitään erikoista, tässähän tämä taas meni ihan hyvällä fiiliksellä. Uusivuosi olis seuraava etappi kunhan nämä joulunpyhät menee ja sitten se arki alkaa taas. Onneksi tammikuussa huomaa jo sen auringon selvemmin. <3

Ei kai tässä, muutama löhöpäivä ja katsotaan sitten mitä tapahtuu.

Tunnin päästä se aatto alkaa. Kohta pitäis mennä jo petiin että jaksaa aamulla nousta hyvällä tuulella viettämään sitä joulua. Kaikki on suurinpiirtein valmista, antaa sen kivan päivän tulla vaan. :)

Tänään olen siivonnut vielä ja ostanut kaksi lahjaakin. Kaupassa on ollut aivan täysi hullunmylly viime päivät, ihmisten menoa kun siellä on katsellut niin luulisi että maailmasta ruoka loppuu justiinsa. Pukki nähtiin tänään Prismassa, hehee. Tässä iltasella sitten kävin tuolla taas pelailemassa vähän pleikkaa ja kohtahan se päivä on pulkassa.

Semmosia.

... ja yhtä nopeesti se on sitten ohikin. Tänään käytiin kaverin kanssa kaupassa ostamassa jouluruokia, ja voin kertoa että siellä kaupassa oli muutama muukin. Hermot ollu monilla koetuksella tänään jos on ostoksilla ollu.

Pitäs saada untakin taas kunnolla kun aamulla olis seiskan aikaan noustava... sitten äitiä katsomaan. Siitä tulee taas semmonen "lähde aamulla, tule illalla" - reissu. No, ei kai sen väliä, linja-autossa saa istua tunteja taas ja mietiskellä omiaan.

Semmosta, loppusuoralla ollaan...

PS. Tämä maailmanloppu oli aika laimea... tosin ne nyt sitten ovat löytäneet uuden maya - kalenterin joka meneekin sitten tuonne 7000 vuoden päähän. Kysymys kuuluukin, että miten sattuikin että siitä ilmotettiin eilen illalla?

Tämän päivän ohjelmassa on ollut siivoilemista, kuusen ostoa, ja vielä muutama koristekin, sekä pelailin vähän pleikkaa tässä iltasella. Siinähän se päivä sitten menikin, aika nopeeta. Huomenna pitäis mennä ostamaan jouluruuat ja sitä rataa. Luultavasti kaupassa on joku muukin huomenna. Kuten esim. koko Pori.

Ei kai tässä sitten sen kummempia ole kirjoteltavana tästä päivästä, kunhan nyt selvitään joulun ja uudenvuoden taakse niin alkaa se arki taas.

Juttelimpa tuossa amerikkalaisen naamakirjakaverin kanssa. Se on postaillut kovasti tekstiä ja kuvia sen puolesta, että hänen rakkaassa ja täydellisessä kotimaassaan kaikilla pitäisi olla aseet. Ihan turvallisuuden takia, että saadaan rikolliset kuriin ja esim. nämä kouluampumiset lopetettua.

Mitäs tähän nyt sitten sanoisi. Kun vastasin, että eipä se aseiden lisääminen se vastaus mielestäni ole niihin ongelmiin, tulee sieltä aina se argumentti, että "kun niillä rikollisilla on aseet aina kuitenkin, haluan vain puolustaa itseäni ja läheisiäni." Joo, se on tosi että tuskimpa ne aseet maailmasta loppuu, mutta lisääkö niitä sitten pitäisi tehdä? Onko sitten kauhian turvallinen olo kun kaikki nukkuu aseet tyynyn alla? Onko sitten kiva miettiä mitä se naapuri mahtaa minusta tykätä tai että toivottavasti ei tule kovasti riitaa kenenkään kanssa...

Kenellä vaan voi mielenterveysongelma puhjeta. No ainakin varmaan siellä amerikassa, missä kaikki on suurta ja vapaata mutta ihmiset on kuitenkin enemmän orjia kuin missään. Kaveri kertoi sitten että hän on kokenut sitä ja sitä, silloin olis ase ollut ihan tarpeen. Empä voinut sanoa itse kokeneeni niin kamalia asioita, mietin vaan että mistä johtuu että meillä täällä Suomessa harvemmin tulee sellanen olo että pitäis nukkua pyssy kainalossa. Millanen yhteiskunta sellanen sitten on jossa lähes kaikki siviilitkin omistaa aseen? Pelokas ja vainoharhainen meininki siitä sitten tulisi. Ihmiset olis varmaan koko ajan sormi liipasimella kun kuvittelisi ja tietäisi että niin on kaikki muutkin. Alettais sitten kyttäämään naapureita ja ottamaan oikeutta omiin käsiin. Mitäs virkaa poliisilla on sitten enää kun kaikilla kuitenkin on aseet?

Niin, todellakin, eipä ne aseet varmasti kielloillakaan maailmasta lopu. Eikö sitten voitais satsata enempi niihin mielenterveysongelmien hoitoon ja yleiseen toisistaan välittämiseen, mieluummin kuin että annetaan sitten kaikille se mahdollisuus tappaa. Lisäksi musta tuntuu että kyllä amerikassa varmasti media tekee osansa asemyynnin hyväksi, ei voida antaa liian turvallista kuvaa omasta kotiympäristöstä kenellekään, jotta asekauppa kävisi.

The world has millons of hungry kids, but still every country has the money to get weapons.

Kävin tänään kaupungilla, postitin lahjan veljelle ja annoin toisen kaverille, ostin sellaisen kummitytölle sekä lähetin kortit mummulle ja tädeille. Vielä kun pari pienen pientä pakettia hankkis niin se olis siinä. Sitten tietty ne ruuat ja kattoo nyt antasko budjetti periksi kuuseen.

Lunta tulee vaan lisää, ikään kuin sitä ei nyt jo riittävästi olis. Ja edelleen luvattu enemmän. Ei kai siinäkään sitten.

Eiköhän tämä loppuvuosi tässä mene sitten.

Hän on mukava, kiva, huumorintajuinen tyyppi. Aikuinen ja kypsä, silti ajoittain sopivan poikamainenkin. Sellainen, jonka seurassa tuntuu perhosia vatsassa ja alkaa vähän heikottaa. Hauska, mutta osaa jutella vakavastikin. Rehellinenkin se on, ainakin suurimmaksi osaksi. Ehkä se joskus hyvin harvoin jonkun valkoisen valheen päästää, muttei yleensä mistään kovin tärkeästä valehtele. Se on myös ymmärtäväinen, tajuaa asioita ilman rautalangasta vääntämistä. Joskus se jopa yllättää jollain pienellä lahjalla tai muulla, ja vaikkei tätä nyt niin hirveän usein tapahdukaan, se tuntuu aina ihanalta. Sen seurassa on hyvä ja mukava olla, tuntuu että on helppo olla oma itsensä. Nauru on herkässä sen kanssa. Aika menee sen seurassa aina liian nopeasti. Se elää ihan tavallista ja normaalia elämää, ei ehkä ole mikään erikoisuuskaan mutta pitää itsestään huolta, ja siinä sivussa vähän muistakin. Alkoholia ei kulu ainakaan niin että siitä mitään ongelmia syntyisi. Onneksi se ei edes poltakaan, vaikkei sekään nyt ehkä pahin tapa ole ihmisellä. Mieluummin silti näin. Muiden seurassa se on kohtelias muttei mitenkään jäykkä, ei liian äänekäs mutta osaa keskustella ja jutella. Se osaa pitää kiinni omista asioistaan ja mielipiteistään silloin kun se on tarkoituksenmukaista, mutta toisaalta osaahan hän myös tehdä kompromissejakin. Ja joo, tuleehan sen kanssa riideltyä ja tapeltuakin. Senkin se silti tekee rakentavasti, niin että ilma puhdistuu eikä sen jälkeen jää mikään kaivelemaan enää. Ja oi kyllä, tunnistaa se myös kauniin naisen jos sellainen kadulla kävelee vastaan, eikä edes kiellä etteikö joskus katse viipyisi, mutta mun seurassa se ei pahemmin tuijottele. Sen verran kypsä se on luonteeltaan, että uskaltaisi kyllä sanoa suoraan mutta nätisti jos nyt sattuisi niin että joku toinen alkaisi minua enemmän miellyttämään. Mitäs mä sellasia silti mietin, onhan se sanoillaan ja vieläpä teoillaankin osannut tehdä mulle sellasen olon että se on mun kanssa ihan tosissaan. Ja mitä sen ulkonäköön tulee, se miellyttää mun silmääni, oikein sopivan paljonkin.

Kaiken kaikkiaan, kaikessa epätäydellisyydessäänkin hän on täydellinen, MINULLE.

Vielä kun se olis olemassa. Satuolentojahan tällaset kuitenkin on.

Lunta vaan tulee, ihan niinkuin ei tarpeeksi vielä olis. No, valkea joulu ainaskin ja mukulat tykkää varmasti.

Tänään olin kaupungilla lahjaostoksilla, kaverille ja veljelle ostin jo jotain mutta vielä kummitytölle ja kai äidillekin jotain pitäs. Joulukortteja myös ostin, kai ne pitää alkuviikosta kirjeinä laittaa menemään että ehtivät vielä jouluksi.

Näin illan tullen huomasin että kas, kun selkä on jo vähän helpottanut niin sitten tuleekin hammassärky. No, onneksi on noita särkylääkkeitä millä ehkä pärjää kunnes mahdollisesti tulee lähtö särkypäivystykseen. Empä edes muista toimiiko moinen viikonloppusin. Jos ei toimi niin paree kun ei pahemmin jomottelis ennen maanantaita.

Joululle olen jo tehnyt vähän semmosta, miten sen nyt sanois, suunnitelma öötä...

Pitääpä taas rustailla jotakin.

Hyvin hyin hitaasti asiat selviää, ja vieläkin on paljon kesken. Tampereelta ei kuulu mitään, pitänee soitella sinne jossain välissä taas tai mennä käymään.

Tiistaina olin Turussa käymässä, pakkasin äidin tavarat kun muutti nyt sitten eilen vuodeosastolle ainaskin toistaiseksi. Surkeeta se oli kun näkee miten paha mieli toisella on kun ei päässytkään sinne minne luvattiin, mutta toivotaan että vielä se parempi ja lopullinen paikka löytyy.

Joulukorttien tai lahjojen eteen en ole tehnyt vielä mitään, eli kai se taas aika viime tippaan jää. Yksi päivä kokonaan niihin pitää käyttää ainaskin.

Selkä on ollut muutaman päivän aivan tajuttoman kipeä. Aamulla meinas melkeen itku päästä kun ei tienny miten päin olis sängystä noussut. Vähän kun käveli ulkona ja haki lääkkeitä niin helpottaa jo. Katsotaan nyt sitten mitä se aamulla sanoo, jos on kovin tuskasta niin laitan nuo lämpölaastarit sitten. Siivoilla tarvis taas ja iskäkin suunnitteli että tulis käymään sunnuntaina.

Semmosta. Näin se menee tämäkin taas tässä, loppuvuosi ja kohtahan alkaa taas ne joulunajat jotka on tunnetusti ollu mielenkiintosia muutamana viime vuonna... Että näin.

Juu ja maisema alkaa olla tyyliä