Hissua elämää on nämä välipäivät ollu tässä kotona. Ei oikeastaan mitään tekemistä ole ollut, eikä kyllä ole mihinkään osannut tarttuakaan. Jotenkin semmonen harmaa, mitäänsanomaton fiilis. Johtunee osaltaan tämä tunnetila eilisestäkin...
Nimittäin eilen sitten päätin viimeinkin että joku järki tässä hommassa on oltava ja siivosin naamakirjan kaverilistaani rankemmalla kädellä. Sain eilen selville että exäni, joka meidän kihloissa ollessa lähetteli omalle exälleen viestejä joissa lupaili naiselle tulevaisuutta vaimona, on nyt sitten kihloissa tämän tyttösen kanssa. Ja niinkun herra mulle kirkkain silmin vakuutteli monta viikkoa, että olin käsittänyt kaiken väärin ja plaa plaa plaa. Niinkun mä silloin päätin kuin päätinkin antaa anteeksi näkemäni tekstit vaikka vaistot toista koko ajan kuiskutteli. Ja tässä tulos. Tässä se sitten nähtiin, mistä siinä kaikessa oikeasti olikin kysymys. Ei jösses että osaa ihminen olla sairas, kiero, valehtelija, en tiedä uskooko itsekin omiin juttuihinsa, vai eikö vaan välitä. Joka tapauksessa niin lähti elämästä eilen, kuten muutama muukin päänvaivaa aiheuttanut. Tavallaan vapautunut olo, mutta kun ne on niin elämässä olleet osana kuitenkin niin tyhjältähän se nyt tuntuu myös. Kaipa tämä tästä, uusia parempia ystäviä ja ihmisiä elämään.
Supernaturalia olen kattellut niin ahkeraan että meinaa tulla jo uniinkin. Siis siihen onnettomaan pätkittäiseen uneen, jota mä ehkä juuri ja juuri saan, nyt kun tuo kuutamoinen tuolla taas möllöttää.
Tänään tätä, huomenna muuta...
