IRC-Galleria

Niinhän se menee.
Tänään kuulin että serkkupoikani taistelee hengestään Tyksissä. Joutunut sinne pari päivää sitten aivoverenvuodon takia, ja ennuste on kuulemma huono. Mitäpä siihen sitten, toivotaan että saan vielä joskus serkun nähdä.
Ja sitten taas toisenlaisiin uutisiin, vanhin siskoni on saanut tänään aamupäivällä kaksoset. Kaksi prinsessaa on tullut, ja kaikki kuulemma kunnossa. Siellä on nyt sitten oikeen akkavalta kun on vanhemmat ja kolme tyttöä. =oD Ihanaahan se on aina semmonen.
Eipä tässä sitten muuta kun viikonloppua viettämään, myrskyä ovat luvanneet. Aika kova tuuli ulkona näyttäs jo puhaltelevan.

Reissu on siis ohi ja meni ihan hyvin. Mitä nyt vähän huomasi ettei ole ihan niin teini enää. =oD No, laiva oli ihan kiva, ja porukkaa paljon, ehkä paikoin vähän liikaakin. Ja humalassahan ne oli suurin osa ihan tukevasti. Movetronia olisin tiiraillut lavan edessä mutta siinä tungoksessa en viihtynyt kun tönitään, törkitään, kaadetaan juomat päälle, huudetaan... no joo, nuorempien juttuja. Menin sitten kiltisti hyttiin nukkumaan. Aamulla aamiainen maittoi, nami nami ja sitten eikun kiireellä maihin. Bussiin ehdittiin justiinsa ja sikupillissä oli tietysti halpaa, vaikkei keritty käymään kun prismassa ja muutamassa pikkuliikkeessä. Tulihan sieltä ostettua esim. uudet talvikengät ja talvitakki. =o)
Helsingistä Poriin ajellessa katselin pimeää mettänreunaa ja kysyin ettö onkos se hirviaika justiinsa menossa tai semmosta, ja sain vastauksen että onhan se. Tätä ei oltu kunnolla saatu sanottuakaan kun pimeälle tienpenkalle ilmestyi kolme tai neljä valkohäntäpeuraa. Hiukan tuli säikky olo, ja sitten jonkun matkan päästä vielä hyppäsi kettukin tien yli. No mutta päästiin ehjinä mutta väsyneinä kotiin. Nyt on uusi viikko taas alkanut ja olisi tarkotus saada jotain aikaseksikin.

Päivät kuluu yksitellen ja eipä tässä ole mitään järisyttävää taas ollut. Mä olen hiukan huonossa kunnossa ja nukkunut paljon, kai se tästä kun saisi vaan kunnolla alotettua tuon rautakuurin. Että mä osaan olla joskus saamaton.
Ulkona on erittäin syksyinen ilma, viime yönä taisi mennä pakkasen puolelle. Lauantaina pitäs sitten mennä sinne laivalle ja Tallinnaan, sitäpä odotellessa. Saa nähdä millasia ostoksia sieltä sitten tarttuu mukaan.
Täytyypi lähteä tästä kauppaan ja laittaa pesukone pyörimään.
Tsaukkista...

Tänään tipahti postiluukusta triops-pakkaus, ja laitoin ne sitten tuossa iltapäivällä kasvamaan. Huomenna ne sitten sieltä kuoriutuu, ainakin toivon mukaan. Saa nähdä miten onnistuu.
Eipä tässä muuta kun ootellaan viikonloppua. Huomenna olis tarkotus mennä uimaankin.

Semmosta vaan tässä mietein että ihminen on siitä erikoinen, kun sen täytyy vaan saada elämässä mennä sitä omaa polkuaan. Oli kysymys parisuhteesta tai kaverisuhteesta, niin toisen takia ei voi itseään rajattomasti muuttaa. Niin se vaan on. Kaksi ihmistä on kuin palapelin paloja, ne joko sopivat yhteen tai eivät sovi. Jos ne ei sovi, niin ainoa tapa saada ne sovitettua on leikata toisesta tai molemmista palasia pois, tai lisätä jotain. Eihän ne sitten enää olekaan niitä samoja paloja vaan jotakin teennäistä, joka ei ollut tarkoitettu alunperinkään. Ei toisen takia voi eikä kannata itseään rikkoa eikä itsestään voi antaa määräänsä enempää.
Toista voi syyttää asioiden epäonnistumisesta aina, mutta jos katsoisi joskus peiliinkin. Turha sitä on tulla toiselle sanomaan että pelaat huonosti jos et suostu omia korttejasi laittamaan pöydälle.
Tämmöstä vaan.

Keskellä viikkoa tässä ihmetellään.
Ei ihmeempiä, työpaikan perään vaan edelleen ihmettelen. No, jos tässä jotenkin pärjäisi ennen kun se koulu alkaa.
Mun tekis mieli hankkia tohon olkkarin kattoon jotain valojuttua. Peilipallo tai tähtiä tai jotain.
Noita sarjoja tässä on iltasin töllötelty, Ghost whisperer ja Sanctuary on pyöriny ahkerasti tossa koneella.
Eipä tässä sen kummempia...

Näin tässä tätä syksyä mennään eteenpäin.
Vielä ehkä noin vuosi menee siihen että saa alkaa masu kasvamaan. Eipä sitä tulevaa äitiyttä voi mihinkään vaihtaa, kun sitä on pienestä pitäen odottanut että joskus äidiksi tulisi. Onhan tässä paljon juteltu ja vielä enemmän mietitty ja suunniteltu, mutta antaapa ajan nyt vaan mennä eteenpäin. Uskon että asiat menee loppujen lopuksi aina niinkun niiden on tarkotus mennä, vaikka me ei aina niitä tarkoituksia ymmärretä.
Taidan olla taas aika huonossa kunnossa noiden veriarvojen suhteen, ja tontsa toikin mulle eilen apteekista rautaa poretabletteina. Olin ihan että mitäh, onks tämmösiäkin olemassa. Se on kuulemma uutuus ja varmasti maistuu oikein namilta, odotan innolla... *puistatus*
Tänään mennään kai taas kaupungista karkuun Niittymaalle viikonloppua viettämään. Mikäs hätä siellä olisi, aina mukava olla.
Työvalmentaja lupasi soittaa Suomen eläintarhojakin läpi että jos pääsis töihin tai oppisopimuksen kyhäämään. Ranuallekin meinaa soittaa! Apua, miten mä nyt yhtäkkiä muuttaisin johonkin sinne asti? Vähän tuntuu vaikealta tässä tilanteessa, mutta toisaalta jos sen opparinkin saisi niin kai sitä täytyy työpaikan perässä mennä, eihän siinä muu auta. Tietenkin nyt pyritään siihen ettei nyt ihan toiselle puolelle maata tarvis lähteä. Mutta kyllä se työpaikka olis nyt semmonen tärkeä juttu.
Tässä nämä taas, hissukseen eteenpäin. Eilinen meni, sitä ei murehdita, tässä päivässä eletään kun huomisesta ei tiedä.

Taas on tullut ajateltua asioita tarkemmin ja semmosta. Hiljaiseloa tässä olen ajatellut vähän viettää, että elkää ihmetelkö jos en tännekään aina kirjottele. Kyllä mut puhelimella saa kiinni ja muutenkin, en vaan nyt jaksa pitää mitään älämölöä. =o)
Heipparallaa ja kattellaan

Ei nämä koskaan helppoja päätöksiä ole, enkä ala sen enempää selittelemään. Mutta sinkkuillaan nyt siis.
No, kun oli saatu tästä keskusteltua niin Vappu Pimiä soitti Voicelta ja kertoi että olen voittanut risteilyn tallinnaan. Heh, kyllähän tuo kelpaa. =o)
Työpaikkaa pitäs alkaa tosissaan etsimään ja kämppääkin.
Liian paljon asioita mun pienelle päälleni.
No, lähikuukaudet ratkasee paljolti miltä se tulevaisuus näyttää.

PS. Levätkää rauhassa Kauhajokelaiset

Tämä päivä meni vähän silleen ja tälleen kun otin ja nukuin 14 tuntia. Pääsin siis vasta yheltä iltapäivällä ylös sängystä. Syytä en oikeen tiedä. No, jospa en kovin usein kuitenkaan nukkuis 14 tuntia yhtenä yönä putkeen.
Asioita tässä on pitäny selvitellä joita en jaksa alkaa selittämään mutta mutta. Sanotaan näin että tulevaisuus on sitä mitä siitä tekee itse. Ei siinä auta sosiaalisen paineen alla murtua tekemään niinkuin toiset sanoo ja vaatii.
Jostakin porilaisesta alottelevasta bändistä otettiin yhteyttä että kaivattais naislaulajaa. Olis siis tarkotus nähdä ja katsoa käykö jutut yhteen lainkaan. Kovin raskasta rokkia en suostu laulamaan, mutta katsotaan. Eihän se välttämättä heti ekalla kerralla tärppää niin että se oma bändi löytyis mutta katsotaan, katsotaan. Eihän sitä koskaan tiedä.