IRC-Galleria

Tunteeni kuohuivat, hetkessä ymmärsin sen
ilman sua koskaan en voi olla onnellinen

You,
You got, You got, You got what I want
You got, You got, You got what I need

Apua

En saanu yöllä nukuttua paljoakaan, osaksi sen takia että oli huono olo ja särki joka paikkaa ja osaksi siksi että Aatu rehasi taas jotain omiaan. Siinä sitten vaan ihmettelin. Nukahdin mä sitten kai pariksi tunniksi aamulla, ja kun heräsin oli olo aivan järkyttävä. Päätä särki ja joka paikka oli jumissa ja teki huonoa.

Kyllä se tässä on sitten pikkuhiljaa helpannutkin, mutta pitkälle iltapäivään sitä kesti. En kyllä oikeen tiedä mitä tämä on kun ei Panadolit auta. Noh, jos huomenna olis jo taas eri olo. Sais mennä tämä viikko pian.

Yhen vanhan tutun kanssa tuli juteltua mesessä pitkästä aikaa. Mikäs siinä. Eipä tässä muutakaan...

On tää niin tätätätätätä.

Lauantai-iltana mut tultiin hakemaan iltaa istumaan, ja eihän se ilta maksanut mulle mitään. Oli sen verran hauska mieshenkilö messissä, että pääsin vielä kotiinkin ihan ok. Kyllä näitä voisi ottaa lisää, olin jo liian pitkään neljän seinän sisällä ollutkin. Karaokea tuli laulettua ja noin poispäin.

Tänään sitten käppäilin kaupungille ja tuli matkalla hörpittyä taas kolme kuppia kahvia. *Tärinää* Noh, kun pääsin kotiin, soi hetken päästä ovikello. Mä jo ihmettelinkin että missä ne jehovantodistajat viipyy kun olen tässä jo toista viikkoa asunut. Tulihan siinä keskusteltua syviä, ja mielenkiintosta se on selvitellä miten ihmeessä ne tuota Raamattua tulkitsee ja mistä ne tulkinnat lähtee. Jehovantodistajat on kuitenkin kristittyjen kanssa niin eri linjoilla joissakin aivan perusasioissa.

Näin se viikko on julistettu alkaneeksi ja katsotaan nyt miten mielenkiintoista tästä tulee...

Aamupäivällä vaihtui sitten mun oma nimi oveenkin. On se komiaa kun kaikki näkee nyt kukas tässä asustelee. Ehhehee.

Juu ja tuli sitten mulle tähän hiukan kämpän täytettä lisää. Kontin pojat tuli minuutilleen aikataulussa, olivat hauskoja, ystävällisiä, kohteliaita, ja semmosta. =oD No tänään onkin sitten saanut irrotella Aatun kynsiä soffasta. Ei sitä nyt heti tarvi piloille raapia.

Woe woe, hiljanen viikonloppu tulee tästä ja vielä seuraavastakin mitä suurimmalla todennäköisyydellä. No, tämä on tällasta, muutto on vaatinut veronsa taloudellisesti ja muutenkin. Ans nyt kattoa kaipaileeko minua kukaan enää tänään.

Kuten arvata saattoi etukäteenkin, on tänäänkin ollut aika tappavan tylsää. Noita laatikoita olen kaivellut ja miettinyt viimesillekin tavaroille paikkaa.

Aamusta alkaen särki päätä, välillä aika kunnollakin, mutta syy siihenkin selvisi kun avasi verhot ja katsoi ikkunasta ulos. Ukkonen jyrisi ja vettä sekä rakeita tuli alas minkä kerkisi. Kai se vaan kesää tekee sillä tavalla. =oD

Huomenna tulee soffa ja pöytä. Mahtaisko joku piristää mua vielä tänään jotenkin? Hihii.

Koska tänään ei ole tapahtunut taaskaan pahemmin mitään kertomisen arvoista, taidampa laittaa tähän vähän mietteitäni muuten vaan.

Mä en oikein ymmärrä sellaisia ihmisiä joilla on aina joku huonosti. Nämä ihmiset pyytää kaikella olemuksellaan ja koko ajan anteeksi omaa olemassaoloaan, surkutellen kaikkea mitä he eivät ole. Vähätellään itseään ja ollaan marttyyria. Kun mä nyt olen vaan tällanen, anteeksi anteeksi. He näkevät aina olevansa toisten ihmisten leluja ja että heitä kohdellaan kaltoin. He haluavat kai surkuttelua ja sääliä toisiltakin.

Toinen mitä ihmettelen on tämä että kun aina ärsyttää. Ärsyttää se ja se ihminen, taas ne mummot oli siellä liikenteessä törttöilemässä. Ärsyttää hopparit ja pissikset ja ärsyttää yksinäisyys ja ruuhkat. Ärsyttää sininen ja punanen ja ärsyttää kaikki.

Niin, minä ymmärrän että me kaikki emme voi olla samanlaisia. Kaikkien ei tarvi pitää itsestään meteliä, eikä kaikkien tarvi halailla puita ja koko maailmaa. Miksi ei kuitenkaan edes voi yrittää olla pystypäin sitä mitä on, vaan täytyy aina mitätöidä itsensä ja tekonsa ikäänkuin etukäteen? Onko se todellakin niin vaikeaa yrittää hyväksyä itsensä? Kuinka muut voivat hyväksyä sinut, jos et itse sitä tee? Ja jos todellakin koko maailma tuntuu ärsyttävän, niin olisikohan silloin aika jo hankkia hermolepoa, katsoa peiliin tai pysähtyä oikeasti miettimään, millainen oma asenne maailmaa kohtaan on?

Kyllä sillä omalla asenteella saa niin paljon aikaan. Maailma on kamala paikka, sitä ei voi kukaan kieltää, mutta sen sijaan että kulutat aikasi surkutteluun, olisiko parempi yrittää muistaa että monilla on asiat vielä huonommin kuin sinulla? Sinua rakastetaan, huomasit sen tai et.




Ei me olla sankareita
kaikki kun silmiin katsotaan
ei sankareita ihan jokainen

Ne maalattiin tauluihin
ne muutti asumaan lauluihin
sieltä ytimiin ja luihin

Me ollaan kuitenkin
kaikki jotakin
jossakin jollekin

Eipä se tuo pyörän takarenkaan kumi halunnu pysyä paikkauksen jäljiltä paikoillaan, joten kävelyreissuhan siitä tuli kaupunkiin. Kai se on sitten mentävä ostamaan uusi kumi asap.

Työkkäriin ehdin sitten melkeen ajoissa, mutta eipä ne siellä kummia sanoneet. Työnhaku jatkuu. Pääsykokeiden tuloksia odotellaan ja niin poispäin. Saas nyt todellakin nähdä onko siitä tullu mitään.

Tällain ne päivät menee nopsaa. Illat vaan tässä kotona hiljakseen, mitäs muutakaan. Eipä tuo niin vaarallista ole viettää tällasta rauhallista eloa kaiken häslingin jälkeen. Päivä kerrallaan kun ei muutenkaan voi.

Kyllä nämä päivät on alkanu menemään nopeesti. Tuntuu että ne menee nyt paljon nopeammin. Tuntuu että justiinsa heräs ja pian on taas nukkumaanmenoaika.

Tänään en käyny kaupungilla, kun oli pyörästä kumi puhki. Huomenna sitten taas, kun on se aika sinne työkkäriinkin. Saa nyt nähä mitä ne siellä sanoo. Ei niitä töitä nyt vaan ole löytynyt, että en tiedä mikä tässä sitten järkevintä olisi... ans kattoa nyt tuleeko sieltä yliopistolta postia vai menikö pääsykokeet penkin alle.

Iltarentoutumista --->