IRC-Galleria

Niin se viikko taas alkoi. Helsingin reissusta selvisin hengissä, vaikka väsyttävää se reissaaminen on mutta mielenkiintosta ja palkitsevaa. =o) Asiat selvisi niinkuin pitikin. Nyt on taas vähän selkeemmät suunnitelmat.
Tosi mielenkiintosia viestejä ja maileja olen taas saanut sen reissun jälkeen, ja ... no, huh huh. Ihmisten kanssa on tarvinnu jutella asioita selviksi enemmänkin.
Eilen oltiin kaverin kanssa kattomassa palavaa taloa. Savua tuli melkosesti ja lieskat näky välillä. Palokunta sai tehä hommia ihan kiitettävästi, mutta katto jäi kuitenkin vielä kytemään aika pahasti kun me poistuttiin paikalta. Tänään paloi Mäkilän leipomossa. Ei onneksi kuulemma niin pahasti.
Koulu on alkanu aika pehmosesti, tänäänkin oli vaan kolmen tunnin päivä. Ihan mielenkiintosta asiaa, kulttuurijuttuja ollaan mietitty.
Illemmalla vaan syötiin kavereiden kanssa, häröiltiin ja katteltiin hauskoja videoita. =o)

Kirjottelen näin aamupäivällä täältä helsingistä käsin.
Junat oli eilen myöhässä tämän ilman takia, ja olin asemalla vasta puoli kuuden aikaan. Siitä sitten linja-autoon, jolla muutaman kilometrin kulkeminen kesti lähes tunnin. Liikenne oli pakkasen takia niin uskomaton, etten oo kyllä ikinä nähny vastaavaa. Päänsärky vaivasi eilisen illan, ja vaikka mulle tehtiin täällä tosi herkullinen kebab-annos, en sitä pystyny syömään loppuun kun se päänsärky tekee mulle aina huonon olon muutenkin. Yhen ihanan kaverin näinkin jo eilen. =o) Lisää oottelen, haluisin nähä mahollisimman monta ihmistä nyt kun kerran täällä taas oon.
Miun ystäväni lähti äsken seminaariin, ja mä päätin jäädä tänne sen kämpille koska tuossa ilmassa ei ole ees mitään intoa hillua kaupungilla. Onhan täällä mulla seurana pari miestä xoD toinen on myös musta ja toinen on kai muuten vaan ulkomaalainen. Ne on mulle ystävällisiä, morjenstelevat ilosesti heti aamusta. Kyllähän täällä muutenkin kohdellaan hyvin.
Että semmosia nyt tällä kertaa.

Nyt alkaa munkin kämppä näyttämään pikkuhiljaa asunnolta. Eilen haettiin mulle koulupöytä ja tommonen pikkunen kaappi telkkarin alle sekä pesukone. Lisäksi laitettiin yötä myöten mun konetta kuntoon, ja nyt se toimiikin tosi hyvin, mistä olen ihan ikionnellinen.
Pakkasta on niin että ei tarkene. Ei tee mieli lähteä mihinkään. En edes tiedä tarviiko. Kai sitä kaupassa vois illemmalla käydä ainakin.
Syömässä käytiin kaverin kanssa. Kävelin kotiin, hullu kun olen. Meinasin kuolla. On niin jäätävän kylmä että ei uskoiskaan. Kai pitäis vielä tavaroita laittaa kuntoon huomista varten jos tulee vaikka johonkin lähettyä...

Ohhoh. Nukuin pitkälle iltapäivään ja kävin sitten kaupassa. Sen jälkeen päätin etten poistu tänään kotoa mihinkään, vaan pidän ihan ittekseni rauhallisen telkkarintäyteisen koti-illan. Mesessä kävin mielenkiintosia keskusteluja. Sovintoa syntyy pikkuhiljaa sen yhen tärkeän ihmisen kanssa. "Let's keep the ball rolling", se sanoi. Samaan aikaan se toinen söpöläinen jonka kanssa numeroita vaihdoin tuli myös meseen ja siitä meni pääni sekasin. Helliä sanoja vaihdettiin, mutta se oli sitä mieltä että ei ois reilua alkaa nyt just mihinkään kun toinen on mut ensin löytäny. "Try to forget me. Ill try to forget you, but it's not going to be easy", se sanoi. Mitä mä teen? En mä haluais menettää kumpaakaan. Päätös on kuiteskin tehtävä. Pian. Tämän jälkimmäisen kanssa kun sais käsi kädessä kulkea joskus nii oisin kyllä maailman onnellisin ja ylpein ihminen. Monella ei niin hyvännäköstäkään miestä ois, ( xoD ) vaikka eihän se siinä se pääasia olekkaan. Pelkään vaan että sen näkösen miehen ympärillä niitä naisia taitaa pörrätä ihan liian ahkeraan... En haluais kyllä silti tätä ensimmäistäkään satuttaa mitenkään. Helsinki on liian kaukana.
Telkkaria oon vaan kattellu. Ja musiikkia kuunnellu. Marsut kasvaa, voi hyvin, syö, juo, sotkee ja pitää elämää. Niinkun kuuluukin.
Eipä tänään muuta. Tässä tulikin tämän päivän tärkeimmät (pinnalliset) ajatukset. Mulle sanottiin eilen että musta on tullu pinnallinen. Että ei merkkaa enää mikää muu kun ulkonäkö. Tuota tarvii miettiä. En mä semmoseksi halua muuttua.

Nukuin viime yönä tosi huonosti, ehkä pari tuntia. Sitten revin itseni ylös ja lähdin kouluun. Kun saavuin perille, oli rakennus kumman tyhjän oloinen. Ei mitään eikä ketään missään. Sitten muistin, että meidän piti jossain vaiheessa muuttaa viereiseen rakennukseen. Sinne sitten. Siellä minulle kerrottiin, että koulu alkaa vasta viikon päästä maanantaina. Että tervetuloa silloin uudestaan.
Jos viikko alkaa näin, en uskalla edes ajatella mitä kaikkea on tulossa... No, viikko ylimääräistä vapaata vielä. Koskahan olen viimeksi ollut tähän aikaan hereillä ja kerinnyt käymään jo ulkonakin...
Kaikenlaista on taas tullu mietittyä. Yhen ihmisen kanssa yritän saada leppymistä ja sovintoa aikaseksi, saa nähdä onnistuuko. Minä en ole täydellinen, ja teen valitettavasti asioita väärin kuten kaikki muutkin joskus, mutta ehkä niistä oppii ja toivon että tämä kaveri antaa aikanaan anteeksi.
Kotona vaan hissukseen suurimmaksi osaksi, tuntuu nyt että vähän kaikki ottaa päähän ja masentaa. Mut kyllä se siitä helppaa ihan varmaan.

Viikonloppu ja reissu takanapäin. Kyllä oli mielenkiintosta.
Perjantaina viiden aikoihin olin hesassa ja mua oltiin vastassa... haleja ja suukkoja. Pian sain tutustua kaupunkiin ja moniin uusiin ihmisiin. Afrikkalaisten ihmisten kulttuuri tuli tutummaksi. Viisi päivää kuuntelin niiden kieltä ja aloin jopa ymmärtää pidgin-englantia hiukan. =o) Nukkuminen jäi aika vähälle. Siskojakin ja niiden vauvoja kävin espoossa moikkaamassa. Oli mukavaa. Yhden erittäin hyvännäkösen pojan kanssa vaihdettiin salaa numeroita xoD mutta en tiedä tuleeko siitäkään mitään. Alku vaikuttaa heti aika ... no, epävarmaa. On kai se musta kiinnostunu mutta en tiä onko se ihan semmonen kun pitäis. Mä taidan olla nirso. Joo.
Tänään oon käyny kaverin kanssa hakemassa imurin, telkkuun antennin ja varasin kierrätyskeskuksesta pesukoneenkin. Semmosia.
Eipä tässä sitten muuta ku päivä kerrallaan eteenpäin.

No huh huh taas. Vanhat asiat kummittelee ja uudet puskee päälle kuin pikajuna.
Tänään olin kaupungilla ja ostin ittelleni vähän vaatteita. Pakko, kun ei muuten kertakaikkiaan ole enää kohta mitään päälle laitettavaa.
Huomenna ois lähtö sinne helsinkiin kattomaan sitä yhtä ihmistä, ja onneksi sain marsuille hoitajan taas siksi aikaa.
Jippii, telkkarikin on nyt toiminnassa ja täällä ei oo enää nii hissua ja tylsää. =o) Kohta alan kattelemaan leffaa kolmoselta.
Kai sitä tarvii mennä sen jälkeen nukkumaan ja valmistautua viikonloppuun. Voi olla aika mielenkiintonen semmonen tulossa.

En taaskaan päässyt sängystä ylös ennen puoltapäivää. Harmittaa. Kaupungille sitten lähdin ja kävin ostamassa eläinkaupasta vitamiinitippoja ja toisen juomapullon. Kirjastoonkin palauttelin kirjoja. Siinä kaupungilla meinasin ihan väkisin lentää selälleni ja taisi olla vastaantulevalla nuorella miehelläkin pokassa pitelemistä kun mä taiteilin siinä, mutta pysyin kuin pysyinkin pystyssä. Kävin heselläkin syömässä, mutta siitä tuli vaan tosi huono olo.
Illalla imutin koneelleni yhen ylihauskan pelin, ja sitä tulee varmaan kanssa pelattua jonkun verran. Laitoin toisen marsun eri häkkiin, vähän hermostunut se on mutta saa pärjätä siellä jonkun aikaa. Emon ja poikasten tarvii saada tilaa ja rauhaa.

Mä en vaan voi olla ihailematta noita pieniä karvapalloja. Mun marsunpoikaset on vilkkaita ja terveitä, ja erittäin sulosia. Tänään kävin kaverin kanssa eläinkaupassa tarkistuttamassa tuon Hönön, että se varmasti on tyttö eikä näiden poikasten isä. Tyttöhän se onneksi on, ettei tarvi alkaa oottamaan seuravaa pesuetta. Näissä kuudessa on tarpeeksi.
Päivät tuntuu menevän niin äkkiä, ettei kerkiä mitään tekemään. Nyt tuo marsuasia on kunnossa muutamaksi viikoksi, ja vois taas alkaa keskittymään kouluun.
Laitoimpas eilen tänne yhen ihanan ihmisen kuvankin. =o) <3 Aika tärkee alkaa olemaan mulle jo. Ensi viikonloppuna selviää senkin suhteen aika paljon, kun teen reissun Helsinkiin.
Loppuilta rentoutumista ja chilipähkinöiden syöntiä. =o)

Huh huh, millanen päivä eilen oli. Vuoden viimenen päivä meni siis näin:
Heräsin aamulla yheksän aikaan outoon ääneen. Tajusin että se tulee marsujen häkistä, mutta en tajunnut mitä se tarkoittaa. Silmät sikkaralla laitoin valot päälle ja vilkaisin häkkiin. HETKINEN... mikä tuolla murun alla on. Se liikkuu. Voi itku, se tekee pentuja. Paniikissa sitten soittamaan eläinkauppaan. Onneksi sieltä vastattiin. No, neuvoja tuli, ei tarvitse kauheasti mitään tehdä, kaikki menee kyllä yleensä hyvin omalla painollaan. Puhelun lopetettuani tarkistin tilanteen. Pentuja oli tullut neljä. Äiti ja vauvat vaikuttivat selvinneen hyvin. Poikaset oli terveitä ja eläväisiä.
Vasta silloin huomasin, että kello on paljon ja Tampereellekin pitäis lähteä. No, olin tietty niin tohkeissani etten muistanut edes syödä mitään. Lähdin reissuun ja ajattelin, että minun on luotettava emomarsun kykyihin pitää poikasistaan huolta.
Tampereen metroautoareenalla oli tuhansia ihmisiä, ja tungos oli melkoinen. Näin kavereita, kuuntelin musiikkia ja puheita, kävin rukoiltavanakin. Rakettejakin näkyi ihan kiitettävä määrä.
Poriin päästyäni olin tosi väsynyt, kello oli neljä kun olin kotona. Marsut oli hengissä ja hyvissä voimissa kaikki kuusi. Helpottuneena menin peiton alle.