IRC-Galleria

Flunssa on hidas antamaan periksi. Töissä sujui onneksi tänään kaikki silleen suhteellisen sutjakkaasti. Menis nyt vaan tämä pari viikkoa nopeasti... no eiköhän se menekin. Vappua odotellessa.

Titanic on telkkarissa justiinsa törmänny jäävuoreen. Tuskimpa viittin loppuun kattella kun pitää nukkumaan mennä. Meinasin jo kotiin päästyäni nukahtaa istualleni, että jospa se uni tulisi.

Mä niin toivon että pääsisin tästä flunssasta pian eroon. Ei jaksais tätä niistämistä ja niiskutusta ja aivastelemista ja yskimistä niin että keuhkoihin sattuu. No, kai se tästä

Viikonloppu meni sitten niin nopeesti että empä edes muista koska olis näin nopeasti tuntunut menevänkään. Aamulla taas sinne työn pariin, on se aika raskasta mulle mutta ei auta.

No, kai se ensi viikko siinä menee, kun tulee taas vanhettuakin.

Flunssa jatkuu. Kai se kohta kuumeenkin tekee. Supernaturalia katellu vaan ja miettiny erinäisiä asioita... Ei aina osu kaikki näennäisesti ajalleen ja yhteen, mutta kaikella maar joku tarkotus.

Kevätsateita pidelly eilisestä asti. Aurinkoinen sää ei olis yhtään huono juttu. Ja lämpökin sais alkaa nousemaan yli kymmenen asteen.

Huomenna lisää...

Että näin kauan sai töissä käydä terveenä. Kyllähän mä jo ajattelinkin että ihme jos en niiltä muksuilta jotain tautia saa kun niistä suurin osa niin räkäsiä ja yskäsiä. No nyt muutama tunti takasin alko itellä kurkku sattumaan ja kaikki on tukossa ja räkää täynnä. Hurraa huomista työpäivää...

No, onneksi jo perjantai huomenna. Viikonlopun saa sairastella ja parannella rauhassa. Katotaan miten uni tulee kun ei tiä mistä hengittäis... jee jee.

Semmonenhan mä kuulemma olen. :D

Noh, rentoutumiseksi on menny tämäkin päivä. Ehkä huomenna pitäs taas tehäkin jotain. Mutta kyllä tässä vaan rennosti olen ottanu että jaksan taas tiistaina töihin vääntäytyä aamulla aikasin.

Naamakirjassa taas kaikki huutaa yhtäaikaa, on se mukavaa olla suosittu. <3 No ei kai siinäkään mitään, huutakoon nyt kun välillä on kuitenkin aikoja kun ei kukaan kaipaile.

Eipä tässä muuta...

Tein tänään varmasti elämäni nukkumisennätyksen. Oikein hävettää. Kello oli... kehtaako tätä sanoakaan... no menköön. Kello oli PUOLI NELJÄ kun heräsin ja nousin sängystä ylös. Nukuin siis kirjaimellisesti koko päivän. No menihän se nukkumaanmenokin yöllä yli kolmeen ja viikon olen ollu töissä ja viiden tunnin unilla, yritän tässä puolustella.

No, kuitenkin tänään on rentouduttu vaan ja semmosta. Toivuttu miehen eilisestä pienestä kepposesta, josta otin kai turhankin kovat kilarit. Elämä on.

Huomenna lisää taas...

Ensimmäinen viikko töissä ohi. Tänään oli taas vähän helpompi päivä sentään. Ilmakaan ei tuntunu ulkona niin kauhean kylmältä. Kotiin tultuani hain vielä vähän cittarista jotain evästä ja sitten vaan olen rentoutunut. Ikävä rakasta, toivottavasti saan sen vapuksi tänne Poriin. En tiä onko tässä sitten paljon muuta kirjotettavaa...

Tulipa tuo kuuluisa huudahdus mieleen tänään. Kyllä tuo pienten lasten hoito on vaan niin fyysistä hommaa. Ihan eri asia hoitaa noita alle kolmen ikäsiä kun sellasia isompia. Näitä tarvii nostella, kanniskella, pitää kammeta ittensä huonoihin asentoihin niitä nukuttaessa, pukiessa ja riisuessa. Pitää ottaa vastaan kaikki mitä ruokaillessa ja muutenkin pärskitään päin naamaa. Mutta onhan ne ihania, palkitsevaa työtähän lastenhoito aina on. Tänään tuli vaan ekan kerran mieleen että mitähän mun selkä tästä hommasta tykkää. :o/

Noh, huomenna pitäs kammeta ittensä ulos ovesta noin varttia yli kuus. Kuolema tulee varmaan. Ei voi linkut mennä silleen kätevästi vaan kaupungissa pitää ootella puolisen tuntia siinä seittemän kieppeillä. Että näin. No, huomisen jälkeen neljä päivää vapaata ja pääsiäinen.

Semmosta niin.

Toinen päivä töissä ja meno oli ajoittain aika hektistä taas. Tänään kotiin tullessa piti jo luovuttaa ja ottaa päikkärit kun ei hereilläkään pysyny.

Eipä tässä sitten paljon muuta kerinnykään, menee se iltapuoli hukkaan kun nukkuu. No neljän päivän vapaa tulossa heti tuohon kohtapuoliin, että ei kai sitä sovi valittaa.

Kai se on tätä sitten tämän kuun. Ainakin.

Elikäs huonosti nukuin yön, parin tunnin unilla mentiin mutta minkäs sille voi kun ei se nukkumatti vaan aina tule. No, eikun töihin ja ihan kivaahan siellä oli. Pienten muksujen kanssa se vaan on semmosta vilinää ettei meinaa perässä pysyä mutta eihän se mitään uutta ole.

Piti vielä lähteä kaverin kanssa Buffaan syömään ja kaupassa käymään, ja hups sehän olikin kaheksan ennenkun tässä kotona kerkisin alas istumaan ja rentoutumaan. Mieskin siellä ikävöi ja ihmetteli kun en naamakirjassa ollut kirjautuneena, hehee. No, huomenna pääsee kotiin vähän aikasemmin. :)

Semmosta sitten.