IRC-Galleria

Perjantai on aina kiva päivä. Varsinkin kun viimeset pari päivää on ollu töissä suht kivoja ja helppoja päiviä. Ja aamulla bussille lähtiessäni huomasin heti että hei... täällä on reilusti lämpöasteita, tähän asti keväisin päivä. Ihanaa. Aurinko näyttäytyi kyllä mutta iltaa kohti pilvistyi ja nyt on satanut jonkun aikaa vettä.

Töistä kun pääsin, menin torille enkä kerinnyt käymään kuin Tokmannilla pikaseen enkä ees löytänyt sieltä mitään. Sitten mies nappasi mut kyytiin ja tultiin kotiin. Viikonloppu, ihanaa. Mies sai semmosen sokerinmittausnapin käteensä ainakin vähäksi aikaa, ja molemmat me tässä tuskaillaan kun ei oikeastaan saisi syödä mitään hyvää mitä tekee mieli. Ootan edelleen pyöräilykelejä, ei ne enää kaukana voi olla.

Oli mies viime yönä kuunnellut jotain ihme rapinaakin, se on sitä mieltä että tässä talossa asuu rotta. Mielenkiintoista sinänsä että kun ollaan kerrostalossa ja kolmannessa kerroksessa. Ei kai se silti mahdotonta, meneehän ne kai viemäriputkia sun muita koloja pitkin vaikka mihin. Jos vielä tänä yönä kuuluu jotain niin lupasi herättää minut että kuulen ihan itse. Hehe.

Semmosta

Jaahas, on taas yksi työviikko tehtynä ja viikonloppu on täällä. Mies kerkisi aamulla kuskaamaan minut töihin joten ei tarvinnut lähteä ovesta ulos niin aikaisin. Ihanaa muuten että aamut on jo niin valoisia ja ei tarvi pimeässä lähteä töihin. Kyllä se työpäivä sisälsi taas kaikenoista mutta selvisi siitä kun oli sentään perjantai.

Istuin kespalla kunnes mieskin tuli siihen, tultiin kotiin vaihtamaan auto ja mentiin kauppaan. Jotenkin ei fiilis nyt ole ihan sitä mitä pitäisi mutta kaipa se tästä. Onneksi ei kaikki asiat mitenkään riipu mun fiiliksistä ja tuntemuksista.

Huomenna aamulla olis ainakin suunnitelmissa mennä jonnekin ihan kunnon aamiaiselle. Ihan viikonlopun kunniaksi, kun ei arkisin kerkiä semmosia miettimään tietenkään. Valmiiseen aamiaispöytään on mukava joskus mennä.

Ensi viikolla sitten alkaa se lakkohomma taas, mutta onneksi se ei meidän talouteen nyt vaikuta.

Ei kai tässä muuta

Taas on jonkun aikaa kulunut siitä kun viimeksi tänne kirjoittelin kuulumisia. Onhan tässä taas kerinnyt jotain tapahtumaankin. Se nyt ensimmäisenä mainittakoon että mieheni isä kuoli, joten hautajaiset on tiedossa.

Töissä olen jaksanut ihan ok, vaikka olihan siellä tänäänkin aikamoista. Päivät on erilaisia mutta siihen on tottunut että kaikenlaista voi olla.

Ehkä eniten olen kuitenkin odottanut nyt tätä kevään edistymistä, mikä on ollut kyllä tuskallisen hidasta. Tänään oli ensimmäisen kerran huimat viisi astetta lämmintä kun aurinko paistoi siniseltä taivaalta viikon harmauden jälkeen, ja kadut alkoi kunnolla sulamaan ja kuivumaan. Mitä ihanuutta.

Olo ei toisaalta ole ollut aina kovin kehuttava, en tiedä mikä minut perii jollen nyt oikeesti saa ruokavaliotani hillittyä ja kunnon liikuntaa alotettua. Onneksi kohta pääsee pyöräilemään työmatkat, ei luulisi menevän montaa viikkoa. Silmissäkin on jotain outoa, pitää tarkistuttaa silmänpaineet ja laittaa ainakin kosteuttavia silmätippoja.

Mitäs muuta tässä kertoisi... mun viimeisintä biisiä odotan edelleen, mutta kaipa tuo sieltä tulee. Ruksin myös päiviä siihen kun pääsee mökille. Juhannusviikolla. Onhan tuohon vielä muutama päivä. Hehe.

Tämmösiä nyt tänään.

Elikkäs tällä päivämäärällä tammikuu on eletty taas pois. Kylläpä se kestikin monta kuukautta, ei meinannut loppua tulla. Huomenna se on kuitenkin helmikuu ja kevättä kohti mennään vaikka pihalla ei nyt näytä kovin pirteältä.

Aamulla luistelin varovasti tuota tietä pysäkille ja ehdin kyllä bussiin. Johtuen ehkä siitä että se oli aika reippaasti myöhässä. Niin ollen tapahtuikin sitten se mitä olen koko ajan pelännyt, enimmäinen töistä myöhästyminen. Torilla citylinja sitten meni nenäni edestä, joten otin seuraavan joka lähti kasilta. En mä sitten myöhästynyt onneksi kuin parikymmentä minuuttia, josta puolet tein jo tänään takaisin.

Töissä oli ihan semmosta tavallisen hektistä. Sieltä lähtiessäni kerkisin sitten juuri citylinjaan, joka joutui kiertämään vähän pidemmän reitin torille. Käväsin Normalissa, sieltä menin keskustan Tokmannille mutta siellä ei ollut liukuesteitä kenkiin. Mies nappasi minut sitten torilta ja käytiin Prismassa jossa oli melkein maailmanlopun meininki vaikka huomenna lakkopäivänä on todennäköisesti ainakin joitakin kauppoja auki. Ja sieltä isommalta Tokmannilta sitten löysin onneksi ne liukuesteet, ihanaa saada nastat kenkiin.

Sitten kotiin ja suihkun jälkeen alkoikin tuntumaan taas ihmiseltä ja tuli jotenkin parempi mieli. Pienet asiat tekee sen. Vielä kun saa huristella hampaat puhtaiksi UUDELLA sähköhammasharjalla niin ai että, kyllä se tästä.

Hyvää tulevaa helmikuuta kaikille.

Tänään aamulla mennessäni bussipysäkille kuulin ensimmäisen kerran lintujen laulua. Työkaveri väitti että ovat laulaneet jo viime viikolla mutta minä ainakin kuulin vasta nyt. Kyllä sekin teki aamusta vähän erilaisen ja erityisen, pieni tulevan kevään merkki.

Töissä oli aika tavallista, lakkojuttuja vaan ihmetellään. Pitäisi olla sitä lakkotouhua nyt torstaina mutta kuka sen tietää millanen päivä siitä tulee.

Kävin töistä päästessäni torin Salessa pienillä ostoksilla, huomenna sitten paremmin kauppaan. Nämä iltapäivät tässä kotona on aika lailla samanlaisia, ei mitään erityistä muuta kuin viikonlopusta haaveilua. :D

Huomenna se on viimenen päivä tammikuuta, jee.

Jos taas ottais ja kirjottelis jotain. Tämä tammikuu on ollut semmosta taistelua, viime viikon olin melkein kokonaan kotona flunssassa ja muutenkin on tuntunutn että ei se pimeyskään vaan taitu. No mutta vaikka tässä vieläkin on räkänen ja yskänen olo ainakin jonkun verran niin onneksi tänään huomasin että kahdekalta kun töihin saavun, on taivas jo semmonen sinertävä eikä ihan musta. Edistystä. Nyt on tosin lämpöasteita joten ei se iltapäivällä ainakaan niin talviselta tuntunut kuin voisi pahimmillaan tuntua.

Mitäs muuten tänään... no töissä aika tavallinen päivä, paitsi ettei ulkoiltu. Tiet on liukkaita, varsinkin aamulla meinasin että mahdanko päästä eteenpäin lainkaan. Mieskin tuli töistä kotiin jo vähän mun jälkeen ja otti tietty päikkärit kuten sillä on tapana. Itsekin meinasin vähän pilkkiä kun oli aika huono viime yö mutta eipä sitä uskalla nukahtaa.

Ei kai tässä muuta...

Mitäpäs tässä nyt muuta. Viikko on alkanut tosiaankin plussakeleillä mutta kuulemma se vielä kohta pakastaa taas. Töissä on ollut ihan sitä perus hurlumheitä, kyllä siellä tekemistä on lasten kaitsemisessa.

Kävin sokkarissa töistä päästyäni, ja mies sitten nappasi minut kyytiin työautollaan ja mentiin hakemaan meidän oma auto jolla sitten huristeltiin kotiin. Oltiin väsyneitä ja nälkäisiä molemmat. Mies otti päikkärit, minä en missään nimessä uskalla.

Eipä tässä sitten muuta kun minä ainakin odotan edelleen valoisampia aamuja.

Jaahas, jospa sitten taas alkaisi kirjottelemaan.

Joulu meni, uusivuosi meni, koko joululoma kohta mennyt. Olihan sitä tässä. Joulun jälkeen oli ihan tarkotus viettää uusivuosi kotona mutta eipä vietettykään. Meille tuli kutsu kylään Kinnulaan, miehen tutuille. No, aatonaattona lauantaina lähettiin ja olihan se pitkä matka ajaa. Tuli Suomeen niinä päivinä sitten kunnon pakkaset, 30 asteen ympärillä pyörittiin. Kinnulassa sitten vietettiin uusivuosi, siinä oli koiraa, kissaa, hevosta, kelkka-ajelua, syömistä, juomista, vähän rakettejakin. Me nukuttiin semmosessa erillisessä talossa ja kyllä siinä oli lämmittäminen että saatiin se kämppä sellaseksi että siellä pystyi nukkumaan. Toisaalta siellä tuli kyllä otettua ihan harvinaisenkin hyvät unet.

Uudenvuodenpäivänä ajeltiin takaisin kotiin yhden kyytiläisen kanssa jonka mies hetti vielä kotiinsa. Sen ajomatkan ja niiden kilometrien jälkeen oltiin kyllä aika valmista kauraa.

Tämä viikko tässä sitten on mennyt ja tuntuu että väkisin on kuntokin huonontunut kun koko viikkoon oikeen ei ole päässyt edes ulos. Pakkasta on ollut niin paljon joka päivä, ja nyt vasta maanantaina kun menen töihin, on luvattu että pakkanen hellittää kunnolla. Mahtaa se olla sitten taas hassua mennä töihin, tässäkö tämä kaksi viikkoa oli. No, toisaalta hyvä että sai tämän kylmän viikon olla kotona.

Mitäs tässä. Jouluruuat heitettiin pois jo eilen, kuusen poistamista myös harkitaan jo. Syystä että meillä molemmilla on nenä tukossa. Eilen oli muuten ihan kotipäivä mutta käytiin vähän tapaninpäivän ajelulla maisemissa ja kaupassa samalla.

Tänään siinä aamupäivällä menin uimahalliin ja siellä oli porukkaa jonkun verran. Arvaa sen näin joulun jälkeen. Hyvä se silti oli että menin, on puhdas ja rennompi olo. Käytiin myös abc:llä syömässä ja todettiin että siellä oli tainnut ruokaan kokilta mennä vähän liikaa suolaa. Eipä tässä tänään muuten muuta, huomenna siivotaan joulu pois, onhan sitä tässä jo ollut. Uuttavuotta odottelemaan.

No niin, aatto se vihdoin saapui. Mies oli valvonut kinkkua pitkin yötä joten se on nukkunut tänään päikkäreitä jonkun verran. Aamulla otettiin kinkku pois uunista ja kyllähän tuo onnistui.

Aamupalaksi tietenkin riisipuuroa ja joululimppua. Rentoutumista. Katseltiin lumiukko ja joulurauhan julistus. Sitten iltapäivällä syötiin kinkut, rosollit sun muut pakolliset. Pieni levähdys ja sitten pukki tuli. Voisin laittaa tänne vaikka kuvan lahjoista. Samu Sirkan joulutervehdys tietenkin piti myös katsoa ja vielä olisi ohjelmassa yöjoulukirkko.

Fiilis on ollut hyvä ja rento, lämmin ja mukava. Nyt saa levätä arjen aherruksesta ihan luvan kanssa. Oikein jouluinen joulu, eipä tässä oikein mitään valitettavaa ole.