IRC-Galleria

Kello oli vähän yli yhdeksän. Päästin kissat ekan kerran viikkoon ulos, kun lumi näytti vähän sulaneen ja oli vähän lämpeempi ilma. Ne hävis kaikki näkyvistä aika nopeesti ja mä jatkoin Täydellisten Naisten kattomista kunnes katolta alko tippumaan lunta. Juoksin ovelle huutamaan kissoja sisälle, ei niitä näkyny missään. Sit kävin huutamassa etuovelta ja samalla rymisi sitte kaikki loputki lumet maahan.

Menin niin paniikkiin. Hetken olin ihan varma, et ne oli kaikki jääny sinne alle ja murskaantunu sen lumen painosta. Ajattelin, et ne on kyyhöttäny seinän vieressä ja sitten sännänny pakoon, ku sitä lunta on alkanu tippua. Itkin hysteerisesti minuutin ja soitin äidille. Se ei vastannu. Soitin isälle, mut äiti vastas. Itkin sille hysteerisesti viis minuuttia ja se lupas tulla isän kanssa käymään. Elvis tuli sillä välillä näkyviin. Kyllä me sit epäiltiin, että Manne ja Pompe on kans kunnossa, mutta ne otti lapion kuitenkin mukaan ja tehtiin sit kimpassa mun viikon vanhat lumityötkin tossa ja huudeltiin kissoja. Pompe ilmaantu jostain, mutta se oli niin vauhkona, että se pelästy äitiä ja lähti karkuun. Hetken päästä se kyyhötti yhden aidan päällä ja mä menin sen hakemaan sieltä ja se näytti kovin tyytyväiseltä, ku mamma otti sen syliin. Vein sen Elviksen seuraks sisälle ja menin vielä isän ja äidin kans lapioimaan. Isä kävi mun kans kiertelemässä tossa tielläki, jos Mannea näkyis.

Katoin siinä kävellessä, et autokatoksen takana on kissa, mut sit aattelin, et se on vaan varjo ja jatkoin matkaa. Nähtiin toinenki kissa siinä matkalla. Myöhemmin saatoin äidin ja isän vielä autolle ja sit isä hihkasi, että näki kissan siellä autokatoksen takana. Huutelin Mannea ja ensin se ei liikkunu mihinkään. Sit ajattelin, et ei se edes ole se, kun se ei reagoinu. Yhtäkkii se kuitenki sit tajus, et olinki tuttu. Ja se lähti silminnähde onnellisena tarpomaan sieltä meitä kohti, ihan ku se olis odottanu, että me haetaan se sieltä. Se kehräs, kun otin sen syliin. Sanottiin heipat äidille ja isälle ja sit tultiin sisälle. Kaikki kissat on nyt onnellisesti kotona, en aio enää koskaan päästää niitä ulos, vaan pidän ne täällä sisällä ja halin niitä koko ajan, enkä kadota silmäteriäni hetkeksikään. Paitsi sillon, kun oon töissä.

Nyt on parempi olo. Meinaa kyl poruttaa vieläki. Mut lapset on kotona. Oon onnellisin ikinä. Mun vasen käsi sattuu, ku lapioin niin raivoisasti. Onneks se ei haittaa, ku kaikki on taas niin ihanasti.

Joku ystävällinen vois nyt varmaan silleen lyhyesti selostaa, mitä Täydellisissä Naisissa tapahtu sen jälkeen, kun Bree kerto Andrewlle, että George ei ihan oikeesti tehny itsemurhaa.