IRC-Galleria

Joo. Ei.

Ratsastustunti ei sujunu taaskaan kovin hyvin, vaikkakin huomattavasti paremmin mitä viime torstaina. Lisäks on liian paljon koulutehtäviä. On myös kiirettä. Yhyy!

Oon laskenu tyyliin minuutteja lomaan, jos vaik silloin olis mahdollisuus nähdä se ihanuus. Mut en kyllä tiedä onko se sopiva ajankohta tai onko toinen osapuoli ihan yhtä innoissaan asiasta, ku minä. Emmä taas tiedä mistään mitään! Oon ihan vammanen. Ärsyttää tämmönen ailahtelevaisuus, mut ei voi auttaa, sori pulut. Ja tässä on ollu niin paljon kaikkee muutaki touhuumista, et oon aatellu tän olotilan tästä välillä rauhottuvan, mut aika heikolta näyttää. En enää oikein tiedä mitä tekisin.

Lauantaina on onneks vähän erilaista ohjelmaa, ku tulee yks kaveri kylään. Ei olla hetkeen nähtykään, niin kiva vähän istuu yhessä iltaa. Tiedä sit, mihin sitä taas joutuu illalla. Ja saattaa tipaton tammikuuki loppua paria päivää aikasemmin, ku olin suunnitellu. Toisaalta, oon ihan kunnialla tästä "selvinny", niin väliäkö sillä. Muut päivät tässä taitaaki sit mennä koulujuttuja pakertaessa, joten pitää ottaa ilo irti lauantaista. Mun puolesta sais oikeesti kyllä olla jo loma, ihan ilman sen kummempia taka-ajatuksia. Oon ihan väsyny tähän koulutouhuun, kun on tuhat ja yks asiaa, mitä pitää tehdä ja yhtä monta palautettavaa tehtävää. Pää halkee.

Ostin heti keskiviikkona Charlie and the Chocolate Factorynkin, kun se tuli kauppoihin. Nyt kiukuttelen sitä, että missä vitun välissä ehdin senkin muka katsoa. Huomennakin semmonen rumba, että hyvä, jos ehtii hengittää. Pitää tehdä projektia, äikän tehtävää, käydä tallilla, kuskata siskoa, käydä kaupassa, kotiutua porukoilta, siistiä vähän kämppää, käydä tupareilla/synttäreillä ja hyvällä tuurilla vielä ulkoiluttaa kissojaki. Mua ei oo luotu tuollaseen! Puoletki tosta olis ihan riittävästi, varsinkin, kun noita koulujuttuja ei saa kummittelemasta, vaikka niitä tekiskin pois alta. Toi projekti ainakin on sellanen, mitä tarvii jatkuvasti tehdä ja nyt mulle lankes tehtäväks aika isojakin juttuja. Tokihan se on projektin henki, mutta ihan, ku tässä ei olis muuta tekemistä sen lisäks.

Nyt mulla on harvinaisen hermostunu olo. Melkein pahaa tekee. Enkä tiedä, että johtuuko se koulustressistä vai mun ihquilupanikoinnista vai molemmista vai mistä. Ärsyttää suunnattomasti, kun ei oo tilanne hanskassa. Yleensä tiedän mitä teen ja miten olen, mutta nyt on kaikki sekasin. Harmittaa. Enkä haluais edes valittaa, mut saatana. On se nyt vaan valitettava, kun kerran siltä sattuu tuntumaan. Tää on niin väärin! Tai emmä silti tiedä. Pitäiskö mun vaan jauhaa kavereille koko ajan? Kai nekin joskus silti kyllästyy. Äiti ei oo oikeen jaksanu kuunnella, vaik oon vaivihkaa sille aina jotain koittanu selittää. Siskolla taas on omiakin juttuja, niin en oo vaivannu. Ja meillä on yleensä muuta puhuttavaa keskenämme. Välillä tekis kyllä mieli paukuttaa päätä tiiliseinään, on niin sellanen olo, ettei yhtään tiedä mistään mitään ja et on ihan hukassa. Nytkin sitkeesti vaan vahtaan tota puhelinta, vaik lähetin viestin yli kaks tuntia sitten, eikä vastausta oo kuulunu, MIKÄ ON SINÄNSÄ IHAN LUONNOLLISTA TÄHÄN AIKAAN VUOROKAUDESTA. Mut ei, ku ei voi lakata vahtimasta. Ei se siitä parane, vaik valvosin koko yön ja kattelisin tota luuria. En vaan osaa muutakaan tehdä. Ain't it funny.

Nyt oikee juttutuokio jonkun kans saattais helpottaa. Mut kellonaika ei oo kyllä paras mahdollinen. Mitä ilmeisimmin juurikin sen takia kirjotan tänne. Haha, Destiny's Child - Survivor. Sehän mä oon.

Oonpa tosiaan säälittävä.