IRC-Galleria

Töis kesti ja kesti. Kaikki hajos ja piti ehjätä, ei toiminu, toimi, ei toiminu, toimi osittain, säätöö ja säätöö. Voi muna. Olin kymmentä vaille kuuteen töis. Oli sit pakko puol kuuden aikaan peruu ratsastustuntiki, ku ei ollu hajuakaan, et kauan viel menee...

Ei saanu korjattuu, mut onneks oli vaa ns. pieni juttu. Huomenna olis reissu asiakkaalle Lahteen. Jes, pari tuntii taas siellä tuhottoman kuumassa neukkarissa. Kunpa ehtis sen paltsun jälkeen edes tallille, ku tänään meni seki pieleen.

Maanantaina oli ohjelmassa kiipeilyä kivellä. Se oli hauskaa hyvällä porukalla, mut otti kyllä niin kunnon päälle :D Sormet siinä vähän kärsi ja jalatkin sen, mitä nyt ehti varpaitaan niissä kengissä tuntea. Mulle iski rimakauhu, kun olin päässy kiipeemään sellaselle kielekkeelle ja siitä ylemmäs en edes sitte päässy. Oli reitit aika hankalia tällaselle ihan alottelijalle. Ei ollu oikeen uskallustakaan täysillä punnertaa, kun se otteen lipeeminen jännäs aika paljon. P kyl varmisti, mut silti. Pikkuhiljaa vaa. Täytyy ottaa uusiks ehdottomasti!

Eilen oltiin neuvottelemassa hääasioista. Paljon selvis ja paljon pitää vielä selvittää ja miettiä. Kiire ei oo sen suhteen kuitenkaan. Nyt odotellaan sit vielä varsinaista tarjousta juhlapaikasta, kun vasta saatiin ruoka-asiat sun muut sellaset keskustelua ihan perinpohjin. Ollaan molemmat tosi tyytyväisiä nyt ja toivotaan, että asiat etenee yhtä mukavaisesti vastakin. Lisäks mulla on nyt kaasona oikea ihminen, joten ei oikeestaan paremmin vois sujua. Koitetaan ny silti pitää hössötys vielä minimissä, ettei mies ahdistu :) Vaik mä kyllä sanoin, et vaikka ideoita lentelis enemmänkin, ei se silti tarkota sitä, että kaikki pitäis toteuttaa. Eikä oo kyse siitä, et minä järjestän ja minun juhlat. Ei, ei, mut jollekin vaan pitää saada puhua ja hömpätä. Kai ihminen saa onnessaan tälleen täristä :D

Töis oli tänään niin kiire ja se sama sähläys jatkuu heti huomenna aamulla. Tein sellasia lisäysdialogeja eri dokumenttiluokille. Alotin jo eilen. Metatietokenttiä kussakin dialogissa vähintään 20 ja DM:n käyttöliittymä tietty sellanen, et oli mahdollisimman hankalaa saada kentät hyvään järjestykseen. Mä laskin, piirsin paperille, käänsin ja väänsin ja voin sanoo, et hiukan meinas käämit kärähtää! Pomo kävi pyytääs mua johonki prosessimallinnuspalaveriin aamupäivällä ja sanoin, et mul olis näit dialogei täs ja melkei niinku kiire. Se katto mua ja rupes käkättää O_o Tais tietää, miten veemäisestä hommasta on kyse. Huomenna pitäis tekele siirtää taas asiakkaan palvelimelle, testata se perinpohjasesti ja lähtee perjantaina esitteleen sitä asiakkaalle. Plärgh. Kai sitä silti taas yhestä reissusta selviytyy, varsinki, ku meit lähtee sinne hyvä porukka ja asiakaski on tullu jo suht hyvin tutuks. Tuntuu ny vaan, et on ollu niin kauheesti kaikkee menoo sinne sun tänne. Ja jos ei oo mitää sovittuu menoo, ni pitää käydä kaupassa tai tallilla. Sillai ne illat sit aina kuluu. Välil vois keritä taas rauhottuunki. No, ehkä viikonloppuna :)

Kello on ny kahreksan ja tarvis tehdä ruoka uuniin, pistää pesukone pyörittää ja sit vois istahtaa sohvalle kattoo vaik elokuvaa. Olis vähä homejuustoo ja viinii tos. Kummisetä kävi eilen tuomassa juustoo, kun ne oli ostanu kilon Tallinnanmatkalta ja sitä oli vielä puolet jäljellä. Me saatiin sit neljäsosa. Kyl meil silti kuluu, ollaan semmosii juustopäitä koko perhe elukoita myöten, et toisii saa hakee :D

Takas on tuli <3

Kävin spurttailee Pipon kans sänkkärillä, ai että oli hienoo! Hevonenki nautti oikee selvästi. Sai veeenyttää ja ottaa pitkää askelta. Vauhtii riitti nii, et alko valuu vesi silmistä, mut kyl vaan oli niin mahtavaa :)(:

Sit kävin ekan kerran kokeilee kiipeilyy. Oli vähä keivil hankalaa, ku siel oli vaa vaikeita reittejä, mut huomenna mennää porukalla Ruosniemeen oikee kivelle, ni jos sit luanais. Vähä muute ne kengät sattuu jalas.

Perjantaina oli niiiiiiin lystii <3

Koira oli lauantaina ihan kipee. Ihmeteltiin, kun se oli aamulla niin apaattinen, vaik se yleensä alkaa juosta ympyrää sängyssä kun me herätään. Nyt se vaan makoili ja katteli meitä vaisusti, eikä häntäkään kauheesti heilunu. Se ei edes halunnu pois sängystä ja kohta se sit selviski, että miks. Se ei päässy kävelemään juur yhtään. Könkkäs tosi jäykän olosesti selkä ihan köyryssä. Oikeen jalan lihakset oli ihan kovat. Pissalla käydessä se kellahti kyljelleen, ku oikee jalka ei pitäny. Sitä piti kantaa paikasta toiseen, kun se ei päässy kulkemaan ja sit se vaan meni maaten ja tärisi. Ruoka ei tietenkään maittanu. Vähä meil oli molemmil P:n kans kauhee olo. Toinen oli ihan avuton eikä ite tienny yhtään mikä vaivaa.

Haettiin nopsaan päivystävän ell nummero jostain. Meille sanottiin, et on kaks vaihtoehtoo, mistä koiran vaiva johtuu: polvinivel sijoiltaan tai lonkkanivel sijoiltaan. Röntgenillä olis se selvinny varmasti sitte, mut viikonloppusin ei pääse. Lonkan olis pystyny korjaamaan heti röntgenissä, polvi olis vaatinu leikkauksen. Ensihoitona oli kipulääkitys ja lepo. Meil sanottiin, et jos se on lonkka, mikä vaivaa niin koira kävelee suoralla jalalla. Ei se kyl kävelly. Ja polviki meidän silmään näytti toimivan hyvin. Hekullakan vasen polvinivel pompsahtelee kävellessä sijoiltaan, mutta menee itekseen takas paikoilleen ja sellanen on kääpiökoirilla yleinen vaiva. Ei oo takeita, et leikkauskaan täydellisesti korjais asian. Me lähdetiin päivystykseen sit klo 13 ja lääkäri tutki takajalat, takapään, selän ja anaalirauhaset ja tietysti kävelytti koiraa vähän (käveli siellä paremmin, ku aamulla kotona). Meinas, et nivelet on ihan linjassa, mut tietysti noin pienellä koiralla ne muutokset on niin pieniä, et käsin on mahdoton täydellisesti tuntee, jos siellä jotain vikaa on. Samalla sit tutkittiin suu ja mitattiin kuume, ja ikenissä oli vähän tulehdusta, vaikkei ollu hammaskiveä ja kuumettakin oli jonkun verran. P muisti sitten, että oli löytäny viikolla Hekun kyljestä pienen haavan. Varmaan kissa raapassu. Lääkärisetä sit sano, et mahdollisesti on kissan raapasusta tullu joku pöpö sinne alaselkään. Sen takia on saattanu muodostua joku pieni patti sinne haavaan ja se on saanu oikeelta puolelta lihakset jumiin. Se selittäis myös sen kuumeen ja tulehduksen suussa. Viime v-loppuna Hekulla oli myös jotain vatsavaivaa, et ehkä jotain lievää suolistotulehdustaki voi olla. Kiva lääkärisetä anto ensin kipulääkepiikin ja sit kirjotti viiden päivän antibioottikuurin ja anto vielä kipulääkettä mukaan.

Kotimatkalla jo alko koira olla virkeempi ja selkeesti se kipulääkeki vaikutti, kun se alko liikkua paremmin. Kotona se vielä vähän könkkäs, mut illalla ja nyt jo liikkuu ihan normaalisti. Nyt ainakin tietää, ettei oo nivelistä kiinni. Pitää pari päivää seurailla, et miten etenee ja mennä sit lisätutkimuksiin, jos näyttää siltä, ettei parane. Mut tähän asti ainaki on kaikki sujunu niin ku se lääkäri lupaili. Ja oli muuten tosi kiva lääkäri! Tuli oikeen hyvä mieli, kun se niin hissukseen ja rauhassa tutki ja oli tosi helläkätinen. Tietty Hekuu jännitti, mut se lääkäri hoisi tilanteen kyl niin hienosti.

Nyt on itelläki jo vähä mieli parempi, kun oli niin hirveen huono olla ja kattoo, ku Heku oli niin kipee. Tänään aamulla se oli jo oma ittensä silti, riehu menemään sängyssä ja jahtas kissoja. En tiiä miten sille sais tolkutettua, et pitäis vähän lepäillä, kun sil on niin kauheesti vauhtia :)

Oli ihan pakko sanoo, et en pysty lähteen sinne reissuun. Mikäli olis ollu joku lyhyempi reissu ja pidemmällä varoajalla niin olisin saattanu selviytyä, mut kyl tommonen rupeama on mulle liikaa, kun kaikki olis ihan uutta.

Minkä vitun takia ihminen viittii edes vaivautuu johonki vitun vaatekauppaan! Koskaa ei tuu muuta ku huono mieli. Masentaa, kuvottaa ja vituttaa. Mitkään vaatteet ei mahdu päälle. Ne mitkä just ja just mahtuu, tuntuu aika vitun ahdistavilta. Sitte, ku joskus harvoin löytää kivan vaatteen, joka ehkä saattais sopia päälle, on siitä jäljellä koot xs ja s. Voin sanoo, et melkei poru tulee joka kerta, ku tuntee ittensä niin isoks ja lihavaks. Olisin halunnu ostaa jonku kivan uuden paidan illaks, ku lähden pitkästä aikaa kaverin kans ulos. En vaan taas haluu laittaa päälle sitä kaapin ainoota paitaa, joka sattuu mahtumaan päälle. Mul on viimisen vuoden varmaa ollu se sama riepu päällä. Aina. Yhdet farkut on sellaset, joista en pursu ulos rumasti. Ne on ne farkut, mitkä mul on jalas aina. Haluaisin vaan vaihteen vuoks tuntee itteni ihan nätiks jossai baarivaatetuksessa. Ei. Kaikki kiristää ja puristaa ja näyttää vain ja ainoastaan makkarankuorilta. Mul on niin paska olo, ettei kellään. Olis sitä jo pitäny tähän mennes oppia, että on ihan turha käydä jossain vaatekaupassa, kun se ei vaan ole enää kivaa.

Koko kaupungista ei myöskään löytyny semmosia leggingsejä, jotka olisin halunnu. Mä tarvisin sellaset, eikä niitä vaan ole. Mun ainoot pitkät leggingsit on rikki. Nyt olisin kaivannu semmosii ns. ylipitkiä. Ei missään. Täst kyläst ei kyl löydy mitään. Ja jos löytyy niin ei mahdu päälle. Onpa kivaa olla minä. Mua oikeesti vituttaa nyt niin paljon, et en edes tiedä miten päin olisin. En saa syötyä edes lounasta, ku oma itteni kuvottaa mua just sen verran reilusti.

Sain ny sit vakituisen kokoaikasen paikan. Oon tosi tyytyväine! Töistä keskustellessa pomo kyl pudotti semmosen pommin, et mult meni ihan pasmat sekasi. Se kertoili ensi, et miten firmas olis tarkotus ruveta opetteleen yhtä uutta järjestelmää ja diipadaapa. Sit se täräytti, et mul olis nyt mahdollisuus lähtee IBM:n kustantamalle viispäiväselle kurssille Tanskaan oppimaan aiheesta. Yksin. Viikon päästä!!! Meinasin tippuu tuolilta. Sanoin, et aihe sinänsä kiinnostaa, mut yksin lähteminen ja yksin täysin vieraissa ympyröissä selviäminen pelottaa - ihan siinä määrin, et melkei rupes silmät vettymään keskustellessa. Saan nyt sulatella asiaa viikonlopun yli, enkä tosiaan tiedä mitä mä oikein tekisin. Mä en vaan usko, et mulla olis koulutuksen jälkeen firmalle mitään annettavaa. Viis päivää on rankka rupeama yksin opiskella ja omaksua ihan uutta asiaa, kun koulutetaan vielä englanniks.

Eihän mun tietenkään oo mikään pakko lähteä, ja sen pomo sanoki moneen kertaan ja rauhotteli, et ei tässä mitään, hän ymmärtää mun jännityksen kyllä. Silti vaan sellanen asia hiipii mieleen, et kieltäytymisestä tulee leima otsaan. Vaik en oikeesti edes usko, että tulee. Kieltämistä puoltaa myös rahatilanne, sillä majotus pitää maksaa. Ja viis yötä hotellissa ei ole halpaa. Mulla ei ole siihen rahaa ellen alkais nostaan luottorajaa. Enkä usko, et mulle firman korttiakaan täs yhtäkkiä myönnetään. Lisäks on ollu jo puhetta, et kenenkään ei tarvis lähtee ulkomaille asiakasjuttuihin tai muihinkaan ekakertalaisena yksin. Musta kuulosti melko radikaalilta, että pitäis viikon varoajalla lähtee yksin koko työviikoks reissuun. Oon samaan aikaan äärimmäisen järkyttyny ja otettu. Enkä tiedä mitä tekisin.

Pipon omistaja on valittu vuoden nuoreksi satakuntalaiseksi kuvataiteilijaksi :)

En saanu, ku neljä uutta aikaa. Et iha hyvi se meni!

Pipo oli reipas, mutta kiva. Tein "treenin" parissakymmenessä minuutissa kentällä, kun oli tunti alkamassa enkä halunnu jäädä sinne jalkoihin. Lopuks piti käydä rauhassa kävelemässä viereisen pellon ympäri, mut yllättäen Pipo ei sit niin rauhallinen ollutkaan... Se oli niin varma, et hänen laumansa katoaa, jos hän ei oo vahtimassa. Kierrettiin pelto kahdesti ja lopetettiin sitten. No, tulipahan käytyä :) Oli hyvä sää ja muutenki mukavaa!

Mut emmä kyl haluis huomenna sinne hanpaslääkärii.