IRC-Galleria

Onnistuinpas niissä Varaa päivä -korteissa! Pitäs käydä vielä jostain ostamassa sinistä silkkinauhaa. Tai jotain muuta nättiä sinistä nauhaa.

Joulukorttejaki tein taas viis. Jos loput sitte viikonloppuna.

On tää oleminen ihan siedettävää, kunhan pitää itsensä kiireisenä. Maanantaina kävin moikkaamassa äitiä ja eilen olin ratsastamassa. Joulukorttien askartelu ja hääjärjestelyiden eteenpäin tyrkkiminen on pitäny mukavasti ajatukset poissa Mannesta. Tai ei se haittaa, että ajattelen Mannea, mut se, kun näkee mielessään koko ajan niitä läpikäytyjä tapahtumia. Hiljasina hetkinä mieleen tulvii kaikenlaisia Mannekuvia, enimmäkseen tolta sairasteluajalta. Muistan selkeesti sen ilmeitä ja asentoja, ja tiettyjä tilanteita. Aika ahdistavaa, kun toi alkaa aina nukkumaan mennessä. Maanantai-iltana itkeskelin sänkyyn päästyäni aika pitkään, niin kauan, että väsyin ja nukahdin. Onneks muuten meni yö ihan rauhallisesti kuitenkin. Oon saanu ihan hyvin nukutuks kyllä, kunhan vaan ensin nukahdan. Viime yö meni paremmin. Tuntuu ihan hullulta, että reagoin näin lemmikin menetykseen. Kaveri lohdutteli mua sanomalla, et jos hän jotain eroprosessinsa aikana oppi niin sen, että oma suru on jokaiselle todellinen ja se voi olla just niin suuri kuin se on, ei sitä tarvii miettiä eikä hävetä. Suren niin kauan ku suren, ja sillä sipuli. Tänään on taas parempi päivä.

Varasin itelleni kampaajan lauantaiaamuks. Sit kerkiin käydä Tiimarissa ostoksilla, jos askartelutarvikkeista sattuu loppumaan joku kesken. Ajattelin nimittäin tänään askarrella taas joulukortteja, jos sais seuraavat viis tehtyä. Ja pitäis kokeilla sitä Varaa päivä -korttiakin. Sain uuden idean, jota pitää testata. Täytyis nekin kuitenki saada samaan aikaan valmiiks ku noi joulukortitki. Protoihin on menny kartonkia jo jonkin verran, et sitä varmaan pitäis hankkii lisää. Ja postimerkkejä pitää ostaa. Yritän keritä piipahtaan ennen joulua vielä Eurokankaassaki. On tässä puuhaa...

Mut huomenna on hanpaslääkäri.

No ei menny kauheen hyvin.

Ahdisti illalla niin, ettei meinannu tulla unikaan. Tietenkään ei voi odottaa, että olo tasaantuis viikossa, mut on koko ajan niin painostava olo, kun ne samat ajatukset ei tahdo antaa hetken rauhaa.

Manne on tänään ollu mielessä koko päivän. Puhuttiin P:n vanhempien kanssa tänään asiasta aika paljon. Aika haikee mieli on. Ja vieläkin menen varoen kodinhoitohuoneeseen, ikään ku silleen, etten häiritsis Mannen oloa siellä. Koitan suoriutua pakollisista kodinhoitohuonekäynneistä mahdollisimman nopeesti. Autosta löyty tänään pyyhe, joka oli Mannen lämmikkeenä kuljetuskopassa. Just eilen vietiin kuljetuskoppa varastoon tosta kuistilta, ku muutenkin siivottiin.

Mulle on tulossa nuha. En käyny edes ratsastamassa, kun on ollu koko päivän ihan tukkonen olo. Jos tiistaina. Katotaan.

Eilen oli silti ihan mukava ilta. Kiitos kavereille <3

En voinu mennä saunaan. Vaivoin pystyin käymään suihkus. Sitäki ennen itkin varmaan 20 minuuttia pesuhuoneessa. Selviydyin siitä kyllä, mut ei se kivaa ollu. Jotenki vaan odotin näkeväni Mannen makoilemassa saunan nurkassa tai pesuhuoneen oven vieressä. Jonain iltana olin näkevinäni sen eteisen matolla köllöttämässä.

Aika raskaalta tuntuu, kun käyn päivän aikana kymmeniä kertoja päässäni läpi ne viime viikonlopun tapahtumat ja maanantain eläinlääkärikäynnin. Kaikki miten ollaan oltu ja mitä ollaan tehty. Miltä kissa on näyttäny ja mitä oon ite ajatellu. Se eläinlääkärikäynti on pahin. Ja sitä pyörittelen mielessä vähän väliä. Käyn mielessäni läpi hetket Mannen koppaan pakkaamisesta siihen, kun lääkäri nostaa sen siitä pöydältä ja vie jonnekin pois. Työt takkuilee edelleen, kun en oikein saa keskityttyä. Kotona taas koitan keskittyy tekemään vaan jotain, etten jää kauheesti kelailemaan asioita. Eilen leikin kissojen kanssa. Elvis halus leikkiä hippaa ja kissalapselle heittelin semmosta karvapalloo. Ne näytti nii onnellisilta.

Askartelin eilen joulukortteja. Sain aikaseks viis, niistä tuli ihan kivoja. Ja kissalapsi autto. Sit koitin häitä ajatellen saada väkerrettyä sellasia Varaa päivä -kortteja, mut se ei onnistunu sit ollenkaan. Täytyy kokeilla uudestaan vaikka viikonloppuna, jos saisin jonkun uuden idean. Oon vaan koittanu kotona häärätä koko ajan jotain, etten ihan täysin vaivu murehtimaan kissaa. Vaik tietysti sitäkin täytys tehdä. Kai sillekin on sit oma hetkensä.

Näin eilen kaupungilla yhden ystävän. Tuli ihan hyvä mieli, kun ehdittiin vaihtaa pari sanaa.

Lauantaina tulee kans ystäviä kylään. Me ajateltiin, et jos paistais pienen kinkun ja tekis jotain muuta pientä joulusyömistä. Ja mä ajattelin leipoo pipareita. Tosin taidan olla ekan erän kans sen verran laiska, et teen valmiista taikinasta. Joulujoulupiparit teen kyllä sit ihan ite. Nyt ei ole aikaa, enkä oikein kyllä jaksakaan. Tänään puhuttiin menevämme saunaan, mut en tiiä pystynkö.

Ahdistaa. On hankala olla. Mut kai tää täst.

Eilinen ilta meni suht hyvin. Otettiin päiväunet. Kissalapsi kaipasi hoivaa. Mua ei enää itkettäny, ja oli sellanen olo, et voin hengittää. Ei tarvii enää jännittää ja pelätä Mannen puolesta. Pystyn ajattelemaan tätä koko hommaa niin positiivisesti kuin se tässä tilanteessa on mahdollista. Tehtiin kaikkemme Mannen auttamiseksi, ja vaikka näin ikävästi kävikin, se oli ainoo oikee ratkasu. Tilanteen huomioonottaen asioita ei olis voinu hoitaa tän paremmin eikä Mannea olisi voitu hoitaa yhtään paremmin, ja nyt Manne on jossain paremmassa paikassa, missä se on voimissaan eikä tunne kipua. Tietysti on sitä ikävä ja olo on haikea, mutta tärkeintä on, että me P:n kanssa tiedetään toimineemme just niin kuin olis pitänytkin. Eilen mun olis tehny mieli katsoa vanhoja kuvia Mannesta, mutta sen aika ei varmaan ole ihan vielä. Juttelin eilen illemmalla vielä äidin kanssa ja soitin siskollekin. Puhuttiin pitkään. Ja oli hyvä, että tuli taas kertaalleen käsiteltyä viime päivien tapahtumat. Kyllä tää tästä.

~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~

Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa.

Olen aurinko, joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.

Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä - kuollut en.

- Kirjoittaja tuntematon -

~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~

~~~~~*~~~~~

Taivaskissa

Olen avaruuksien kissa,
olen kissa ihmeellinen.
Olen unien, tähtien kissa,
tulin takaa pilvien.

Minä rakensin teille talon,
jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden,
mutta palaan uniinne toisinaan.

- Kaarina Helakisa

~~~~~*~~~~~