IRC-Galleria

Eilinen oliki aikamoinen hulinapäivä. Ehdittiin iltapäivällä töiden jälkeen huilaamaan 20min. Sit pitiki taas lähtee. Mä vein P:n keskustaan, ku sillä oli vielä töitä ja pomon varpajaiset. Olin päässy pari kilsaa taas omille teilleni ni puhelin soi "Ei mul oo avaimii, en pääse töihi". No, mä menin hakee kotoo avaimet ja vein ne P:lle. Kauhee paniikki, et tulee tallilla kiire. Ei siin montaa ylimäärästä minuuttii jääny, mut hyvin sentään kerkesin laittaa hevosen kuntoon. Tunti oli mitä mainioin, kaikki meni suht hyvin, osa tehtävistä jopa älyttömän hyvin. Tehtiin aika haastavii juttuja, mut ne on just parhaita. Onnistuin hienosti ja hevonen oli rauhallisempi ku viimeks.

Kotona totesin, et pakko alkaa kolaamaan pihaa ja harjaamaan rappusia. Lunta oli ehtiny sataa aika kiitettävän paljon. Siinä touhussa meni varmaan puolisen tuntia, tosin kola oli kyllä vähän pieni. Sitte lähdin viemään koiraa pihalle joskus ennen puolta kymmentä. Se olis halunnu vaan sisälle, kun lumessa ei ollu lainkaan hienoo kävellä. Tehtiin pieni lenkki korttelin ympäri kuitenki. Ja siinä matkalla tapasin yhden naapurin, jota en ollu ennen tavannutkaan. Juteltiin hetki, ja se oli tosi mukavan olonen. Rouvankin tapasin, hän tuli ulkoiluttamaan pientä koiraa siihen ja Heku oli taas lievästi sanottuna epäluulonen. Niillä on kaks sellasta pomeranian-rotusta koiraa, sellasia pieniä ja tosi karvasia. Niistähän Heku sais hyvät kaverit :) Sit se mies kertoili meidän talon entisistä asukkaista, kehu niitä kauheesti. Ja muutenkin ylisti koko seutua. Se tiesi kertoo, että joitaki vuosii sitten se alue, missä nyt asutaan, oli vielä Pormestarinluotoo - yllättäen ei menny tontit kaupaks. Kun nimi vaihdettiin Hyvelänviikiks, ni talot täytty asukkaista muutamassa vuodessa. Ei sinänsä kyllä yllätä.

Juu. Ja sitte lähin hakemaan P:tä varpajaisista. Melkein olin kade, kun ne oli käyny Torerossa syömässä vaikka mitä herkkuja :)

Kissalapsi oli taas levoton. Se halus ulos, ja sit sisään. Ja sit se ei enää tienny mitä se halus. Onneks se lopulta päätti rauhottua ja tuli sit meidän kans telkkaria kattoon sohvan selkänojalle. Siihen hän sit nukahti. Jossain vaiheessa se siirty mun syliin unille. P vei sen siitä sit omaan petiinsä kodinhoitohuoneeseen. Itekin menin petiin aika onnellisena, väsytti ihan sikana. Ja nukuinki hyvin. Joskus näinki!