IRC-Galleria

Tulipa äitienpäiväki sitten vietettyä. Yhdessä mummulassa ei ehditty käydä, mutta kukkia lähetettiin sinnekin. Meidän äidille ostettiin pieni appelsiinipuu (tai joku semmone), siinä oli ihan hirveesti pieniä appelsiineja ja se paino ihan hirveesti. Äiti oli ikionnellinen, eikä vähiten siitä, että siinä kasvissa oli oranssi suojaruukku. Porukoilla on siis oranssi lisävärinä sisustuksessa :) P:n äiti sai ihanan punasen ruukkugerberan.

Sit käytiin kattoos mummua sairaalassa. Hänellä on parkinsonin tauti, mutta lääkkeillä hän on ollu tosi hyvässä kunnossa. Alkuvuodesta iski sitten paha mahatauti, ja koko kropan suolatasapaino meni ihan vituralleen. Mummu oli tosi pitkään tosi kipeenä, ja laihtuki melkein kymmenen kiloa. Sit alko parkinsonin oireet vahvistua ja lääkitystä lisättiin vähitellen. Nyt sitä on ilmeisesti sitten lisätty liikaa. Ne lääkkeet on nimittäin siitä jänniä, että jos niitä syö liikaa, ne aiheuttaa ihan samanlaisia oireita ku parkinsonin tautikin. Mummu oli ollu kuulemma ihan omituinen muutaman päivänä tossa, ei ymmärtänyt mitä puhuttiin, oli kaatunut monta kertaa, kun ei sillä ole oikein mitään kosketusta maahan, puhuminenkin oli ollu hiukan hankalaa. Tuffa oli ollu ihan hermorauniona sen kanssa kotona, kun piti vahtia mummua koko ajan. Tuffa on itekin vähän heikossa kunnossa, niin eihän siitä mitään tullu. Mummu vietiin sitte sairaalaan, että siellä pystytään seuraamaan sitä lääkityksen muuttamista paremmin ja tuffakin saa levätä kotona. Eilen mummu oli aika normaalin olonen, jutteli ja vitsaili, mut huomas kyllä, että ei se ihan kunnossa ollut. Ei oikein tahtonu päästä sängystä ylös, ja ihan selkeenä erona huomas sen, että kun muut siinä jutteli, niin mummu joutu tositosi tarkkaan kuuntelemaan, että ymmärtää mistä on kyse. Oikein hyvin näki, miten päässä raksutti. Mummu oli äidille kyllä tossa männä viikolla sanonut, että välillä, kun hänelle puhuu, tuntuu ettei saa siitä lauseesta kiinni. Että kolmekin kertaa pitää toistaa ennen ku ymmärtää.

Mummulla oli kauhee huoli, että se ei pääse meidän häihin ja melkein itkua tuhersi siinä harmissaan. Äitikin sitä lohdutti, että kunto näyttäs toistaseks olevan paranemaan päin, ja kyllä mummu sinne juhliin sitten saadaan vaikka pyörätuolissa, jos ei itse kävellä jaksa. Äidin edesmenneen siskon mieskin vakuutti, että mummu varmasti pääsee juhliin tavalla tai toisella. Kyllä se siitä sitte rauhottu. Oli vaan aika outoa nähdä toinen tollasessa kunnossa, kun en oikeesti muista, et mummu olis ikinä ollu _kipee_. Aina ollu hirveen puhelias ja touhukas, ja nyt se näytti niin heiveröiseltä ja hauraalta. Mä vein sille pienen söpön kukan ja pussin lakua :)