IRC-Galleria

...äiti järjesti mulle eilen synttärikahvit niillä. Olin lauantaina auttamassa voileipäkakun teossa ja eilen menin ajoissa tekemään coctailtikkuja ja auttamaan kattamisessa. Meillä oli mukavaa. Sisko haki äidin vanhemmat meille aika ajoissa, ehdittiin siinä hassuttelemaan ennen muiden vieraiden tuloa. P tuli seuraavana. Lopuks tuli isän vanhemmat, täti miehineen ja tädin tytär lapsineen. Isän äiti oli jo heti naama väärinpuolin, kun näki koiran. Aattelin, että kai se siitä, kun ei Heku oo sellanen, et se väkisin tuuppaa ihmisten luo, ku se on itekin niin arka. Mut ei!

Mummun täyty sitten taas vaihteeks pilata tunnelma. Se on ihan käsittämättömän röyhkee ihminen, oikeesti. Se tulee toisten kotiin vieraaks, kun kutsutaan ja koko sen ajan se kehtaa tuoda esille sen, miten olosuhteita ei oo luotu hänelle jotenkin suotuisaksi. Siis mummu vihaa kaikkia pieniä, karvasia eläimiä. Kissoja ja koiria, ja kaneja. Maailman sivun se on niitä ällötelly, mut nykyään se on käyny ihan sietämättömäks. Kaikki tämä alko 2006 jouluna, kun se halus kesken juhlanvieton lähtee kotiin, kun "tuli mitta täyteen". Kissa juoksi sen ohi parin metrin päästä, ja se oli sit siinä. Eilen äiti oli järjestäny ja laittanu kaikki niin hienoks ja tuntu, et vois olla mukavaakin, mutta mummu valitti koirasta koko ajan. Hyi älkää vaan tuoko sitä mun lähelle. Voi kauhee, voin ihan pahoin kun se noin kauheesti haukkuu (ja tuffa sano sille, että kyllä se on kuule parempi, et alat ny vaan voimaan hyvin). Kattokaas nyt, kun lapsikin pelkää haukkumista (eikä edes pelänny, säpsähti kerran).

Ymmärtäisin asian, jos Heku olis joku innokas ja yltiöutelias pentu, joka välttämättä haluaa tutustua kaikkeen ja kaikkiin ja olis mahdollisesti vähän turhan päällekäyvä, mutta kun se on niin arka eikä väkisin yritä mennä kenenkäään oudon lähelle! Mummu koki, että se pyöri hänen jaloissaan koko ajan, vaikkei se kyllä paria metriä lähempänä käyny kertaakaan. Mä jouduin sitten kesken kakunsyönnin viemään koiraa pois, kun se kitisi siitä niin suureen ääneen. Kyllä harmitti. Lähtiessä mummu sano vielä hei kaikille, hei sulleki, ja sulleki, mut koiralle en sano kyl mitään. Kummisetä (mummun nuorempi poika, isän veli) sano sille, et tarvi siitäki ny sit taas huomauttaa. Sen huomaa, et tuffa ja kummisetä kärsii mummun käytöksestä, niilläkin menee fiilis pilalle, ku toinen kiukuttelee. Ei se vaan ymmärrä.

Äitii oli eilen niin harmittanu, et se oli itkeny. Toinen mummu soitti mulle vielä myöhemmin illalla ja jutteli kauan. Sen äänestä kuuli, et se oli ihan hiiltyny. Mut se sano, et ei välitetä, pidetään kaikki maailman eläimet, ku ne on meille tärkeitä. Sit se sano, et oon löytäny niin ihanan pojan, et mun täytyy pitää siitä kiinni. Mul meinas tulla poru, ku tiedän kyl millanen helmi mulla on. Kaikki vieraat tykkäs P:stä. Tai ainaki kaikki ne, jotka sen kans jutteli... Pari ihmisistä oli taas niin fiksuja, et "jaa, joku outo ihminen, hiihdänpä tästä nopeesti ohi etten joudu esittelemään itseäni". P oli niin kohtelias kuitenki, et meni sit ominpäin esittäytymään. Ihan mahtava ihminen. Rakastan sitä maailman eniten.

Nyt mun täytyy alkaa töihin ennen ku alan vollottaa.