IRC-Galleria

Meinasinpa ajaa kolarin tänään. Ja melkein kahdesti. Emmä tajua mikä ihmisiä vaivaa. Mikonkadulla vähän kaivetaan ja yhtäkkiä jengi ei osaa enää ajaa.

Tää ensimmäinen täpärä tilanne oli seuraava: Ajoin Mikonkatua vesitornille päin, vasenta kaistaa (koska Valtionsillalle pääsee ainoastaan vasenta kaistaa ja olin viisaasti valmiiks siinä) ruotsalaisen koulun kohdalla. Vieressä ajo nainen Volvolla. Ihmettelin, miks se vilkuttaa vasemmalle. Aattelin, et kai se ajatuksissaan vilkuttaa kaistanvaihtoa vähän ajoissa. Himmasin vähän. Keskellä risteystä se vaan käänsi auton mun eteen siitä oikeenpuoleiselta kaistalta ja meni vasemmalle. Ei varmaan monesta sentistä jääny kiinni etten törmänny. Tööttäsin ihan niin perkeleesti. Jouduin kyllä jarruttamaan niin lujaa, et koululaukkuki putos penkiltä. Se naishenkilö kyllä hämmensi koko risteyksen siinä. Ja mä kiroilin.

Toinen tilanne: Ajoin edelleen Mikonkatua. Olin melko lähellä sitä viimistä risteystä ennen Cornersia (se kebab-paikka). Vasemmalla kaistalla edelleen. Oikeella kaistalla ajo joku vanhahko täti sitikalla, ja se alko sit hyvissä ajoin ennen sitä risteystä vilkuttaa vasemmalle. Oletin tietysti, et se vaihtaa kaistaa ja tein tilaa. Eeeei, hän ajo edelleen oikeeta kaistaa. Hidastin lisää varmistaakseni, et se olis tajunnu mun tekevän sille tilaa. Ei menny jakeluun. Siinä risteyksessä on niiden kaistojen välissä liikennemerkki, jonka tämä täti-ihminen sitten kätevästi ohitti oikealta, minkä jälkeen siirtyi edelleen vasemmalle vilkuttaen vasemmalle kaistalle. En meinannu lainkaan ymmärtää sen merkintantoja ja taas oli liki, etten jääny alle. Tässä tilanteessa tosin olin oikeesti varuillani, ettei ollu tiukka paikka lainkaan. Joo. Sit se täti ajeli siinä ihan rauhallisesti kolmeekymppiä. Viidenkympin alueella. Etapin valoissa päätin kääntyy oikeelle, kun se jatko suoraan. Olin jo keränny semmosen angstin, etten vaan pystyny ajaa sen perässä enää hetkeekään.

Kouluun päästessä olin niin täynnä kiukkua, et kädet tärisi.

Koulun jälkeen kävin sit lepposasti ostamassa taas astioita. Sitte, ku pääsin kotiin, menin ulos ja istutin muutaman syyskukan mun puupurkkiin. Innostuin lisäks vielä harjaamaan laatat, haravoimaan ja siistimään pihaa. Vierähti siinä melkein tunti.

Katoin Tuhkimotarinan ja sit P soitti, että ne on ollu jotain puolisen tuntii perillä Kuusamossa ja se oli kävelyllä autossa istumisen jälkeen. On se ihan mukavaa varmaan haukata hiukan happea semmosen matkan päätteeks. Ne oli sit kohtapuoleen menossa syömäänki.

Tuntuu tosi oudolta täällä kotona nyt, kun ei oo juttu- ja nyhjäyskaveria. Ollaan yleensä P:n kans työpäivän jälkeen makoiltu puolisen tuntia sängyllä ja juteltu päivän jutut halki. Se on oikeesti terapeuttista. Tosin juteltiin me äsken puol tuntia puhelimessa =) P lupas huomenna soitella sitten, ku se osaa arvioida mihin aikaan se on kotona. Mä sen sijaan lupasin tehdä siks ruuan, ku sillä on kuitenkin nälkä. Lihamakaronilaatikkoa, aurinkokuivatulla tomaatilla ja normaalia (?) suuremmalla määrällä mausteita.

Tänään soitti sen eilisen talon välittäjä. Kyseli multa, että mitä ajatuksia se meissä herätti ja pitäiskö sitä vielä mennä uudemman kerran paremmin katsomaan. Mä lupasin, että otetaan häneen sitten yhteyttä, jos siltä tuntuu, kun sen talon miettiminen jäi vielä vähän kesken ja nyt P on siellä reissussa, niin ei pääse ennen ku loppuviikosta. Samoin sit yhdestä toisesta talosta oli välittäjä vastannu kyselyyn ja nyt odotellaan, et jos päästäs kattomaan sitä taloa keskiviikkona tai perjantaina. Se on hauska nähdä. Sen talon saunassa on torso. Muutenkin erikoinen se saunaosasto. Etuovessa oli siitä asunnosta kyllä muilta osin aika kehnot kuvat, joten enemmänkin sen takia kiinnostaa nähdä kyseinen talo. Odotellaan.

On tää elämä jännää =)

Putos yks aika iso kivi sydämeltä tänään. Kiitos J. Hyvä, kun saatiin puhuttua asia halki.