IRC-Galleria

On ollu tosi kaunis viikonloppu. Eilinen meni kyllä ihan kaikissa hömpötyksissä, mut ehdittiin sentään iltasella käydä kävelylenkillä. Kaupungillaki käytiin kääntymässä - tosin vaan ostamassa karkkia ja hakemassa Junuksesta kebaaaaaashia. Ja oli sit niin hyvä pitakebab, etten muista semmosta koskaan syöneenikään! Me päätettiin siinä syödessä kattoo Ihmeperhe, joka oli meiltä joskus aiemmin jääny vähän vaiheeseen. Mä tietysti taas nukahdin kesken elokuvan, vaik tällä kertaa ehdin pysyy hereillä paljon pidempään ku viimeks :D Ehkäpä voisin katella sen loppuun tänään, ku ei mulla illalla tallin jälkeen kuitenkaan mitään ihmeempiä ole.

P lähti kahdeltatoista Kuusamoon ja tulee huomenna kotiin. Oon niin tyytyväinen, ettei se oo missään oikeissa reissuhommissa (näitä viis viikkoo Mongoliassa jne.), se ei olis kivaa ollenkaan. Mun on tosi hankala olla yksin kotona. Johtuu varmaan siitä, et asumus on sen verran iso. En viihtyny lapsuudenkodissakaan yksin varsinkaan pimeeseen vuodenaikaan. Pikkuyksiöissä tunsin oloni vähän turvallisemmaks. Onhan mulla noi eläimet täällä seurana, mut ei se oo sama, ku et olis joku, kenen kans voi jutella ja puuhastella kaikkee, et mielikuvitus ei pääse ihan niin villisti laukkaamaan :) Onneks Heku ei kovin herkästi hauku mitään ääniä, se varmaan ajais mut hulluuden partaalle. Ovikellon se kyllä ilmottaa ja niin se saa tehdäkin, mut olisin aivan hermoheikko, jos se haukahtais jokaselle rasahdukselle ja kolahdukselle.

Mä lähden syyskuun ekana v-loppuna Ypäjälle katteleen suomenhevosten kuninkaallisia. Pipo esiintyy siellä myös. Täytyy nyt jaksaa pari viikkoo puunata, kiillottaa, hoivata ja jumpata sitä oikein ahkerasti, et se on sit tosi komee h-hetkellä.

Juhlapaikka-asioita pitäs saada vietyy vähän eteenpäin ja olis miljoona muutaki juttuu. Must silti tuntuu, et otan tänään ny vaan ihan rauhallisesti ja kattelen huomenna sit uudelleen noit muita asioita sikäli mikäli töissä olis jossain kohtaa sellanen väli, et olis aikaa. Haluaisin kuitenki jonkun verran noit asioit pohdiskella ihan P:n kans yhdessä, mut kai niit on ihan tarpeeks pähkäilty sillai, et kykenen jotain juttui toimittamaan ihan keskenäniki. Pakko olis saada asiat rullaamaan tai tulee vaan kiire. Jos tulee kiire, ni tietää, et kenelläkään ei oo kivaa. Mut nyt ei kyl jaksa keskittyy.

Perjantai oli piiiitkä päivä. Olin töis kahdeksalta ja arvelin, et hankala ja mahdollisesti pitkä päivä tulossa. Oli tarkotus saada pilotin väliversio siirrettyä asiakkaan palvelimelle. Luonnollisesti se oli vielä vähän kesken ja siinä matkan varrella ilmeni muutenkin kaikkia hämäriä virheitä ja ongelmia niinku yleensä käy, kun jollain asialla olis vähän hoppu. Suuri osa projektiryhmästäki oli lomalla tai reissussa. No, sain kaikki käymään ja käkättämään omassa kehitysympäristössä ja kävin sit pyytään työkaveria apuun, et saisin sen siirron tehtyä. Design ja kansiot tuli lähes ongelmitta ja saatiin ne myös ihan suht hyvin myös sinne asiakkaan koneelle. Siinä kohtaa sit meniki kaikki sekasin. Pitkällisen säädön jälkeen kaiken piti olla ok, mut siltikään järjestelmä ei pelittäny toivotulla tavalla. Istuin työkaverin kans johonki viiteen toimistolla ja sit todettiin, että ei se siitä parane. Ei jaksa siihen aikaan enää ajatella ja se häiriö johtuu jostain ihan tun pienestä jutusta jossain. Laitoin sitten vaan asiakkaalle ilmotusta, että palataan asiaan maanantaina. Saa ny nähdä mitä sen kans sit saa aikaseks. Ahdistaa jo valmiiks.

Töistä kotiin päästyäni totesin, että koira on kakannu eteisen maton täyteen. Sille ei maittanu aamulla ruoka ja sit oli menny maha sekasin. Siinä siivotessa vielä astuin yhden kakkalätäkön (nimenomaan lätäkön) päälle, mut sainpahan kuitenki maton puhtaaks. Siitä sit kiireellä vaatteet vaihtoon, koira kainaloon ja kaupungille siskoo treffaamaan. Suunnistettiin kirjakauppaan ostamaan kaverille läksiäislahja. Ostettiin sille "opi ymmärtämään venäläisiä"-tyylinen kirja. Se oli täydellinen löytö! Kaverin luona kateltiin vähän elokuvaa, syötiin poppareita ja odotettiin viimeistä vierasta saapuvaksi. Sit herkuteltiin falafeliä, salaattia, lohkoperunoita ja paahtoleipää. Jälkkäriks oli porkkanakakkua. Juteltiin kaikkia kivoja tyttöjen juttuja, vähän vakavia ja sit vähän vähemmän vakavia asioita. Meil oli tosi mukavaa. Loppuillaks mentiin vielä Havanaan istumaan. Koira kyllä vietiin välissä kotiin =) P oli jo nukkumassa sitten, ku tulin ite kotiin. Ne oli pomon kans ehtiny Porin koneeseen, ku sitä vähän jännättiin, et miten käy. Pomo on aiemmin kahtena kertana kahdeksasta ehtiny siihen koneeseen, muilla kerroilla on sit tultu taksilla! Uni maittoi meille molemmille ihan urakalla. Ja oli niin kiva nukkua <3 Sit otettiin muutenki joku ylirento aamu, köllittiin ja hempeiltiin. Ja katottiin jotain ohjelmaa Eiffel- tornista. Sain tuliaisiks Yves Saint Laurentin tuoksun ja kirsikkateetä. P oli löytäny myös kiintoisaa kaakaojauhetta: Aztec chilli with added cinnamon :)

Päivän paras:
Koira oli ulkona. Se meni kuusen juurelle piehtaroimaan. Se näytti niin innokkaalta, et menin kattomaan mitä se on sieltä löytäny. Ehehehe, oman kakkansa. Siinä hän sit oli tyytyväisenä kieriny, naama ja kylki oli ihan ruskeena. Ja eiku pesulle. Hän seiso kiltisti pesuhuonees, ku mä suihkutin ja saippuoin. Tuntu kyl tos, et sen poski haisee edelleen, mut tuli ainaki isoimmat pestyy pois. Heku on kyl sellanen kakkamaakari. Jossei se kieri omassa kakassaan, se käy varastamassa kissankakkaa hiekkalaatikosta. Huvinsa kullaki...

Ei oikeen tahtonu tulla uni silmään eilen.

Kohti Winchesteriä. Myöhään perjantaina tulee takasi. Olin kyl aamulla niin unessa, et hyvä ku just tajusin, et se on lähdössä. Kukuin ite johonki yhteen, ku vartosin kissoi sisälle ja kissalapsi anto kyl odottaa itteensä melko kauan.

P sano mulle aamulla, et ei se jaksas odottaa sitä, et ollaan naimisissa <3

Huomasin just, et meidän jääkaappi on edelleen täynnä olutta, lonkeroa ja siideriä. Lauantaina oli vieraat vähän liianki kiltisti tuonu omia juomia mukana =) Mut eipä se mitään, ei tarvii ihan hetkeen kyllä ostella mitään lisää. Lahjakski tuli yks valkkaritonkka, pari valkkaripulloo ja yks shampanjapullo.

Aloin tos tekee vähä iltapalaa, mut tulin koneel venailee, et P tulee sisälle. Paljuu tultii äsken hakee ja se meni nostoavuks sinne. En viittiny alkaa väkertää vielä noit leipii, ku kananmuna ehtis jäähtyy. Hedelmät ja vihannekset laitoin valmiiks ja vein lasitki pöydän ääreen odottamaan :> Koitetaan viettää tässä sellanen lepposa ilta, ku P lähtee huomenna Winchesteriin pariks päiväks. Taksi tulee 05:15. Ja sunnuntaina se lähteeki sit Kuusamoon. Kiirettä pitää, ni siks pitää koittaa vähä nyt ottaa rennosti ja herkutella <3

Ja mun kaveri lähtee Moskovaan sunnuntaina! Sil on jonkin sortin läksiäiset perjantaina sitte. On se vaan aika tyttö, menee ihan mihin vaan. Vilpittömästi kyllä ihailen tollasta rohkeutta ja tiedonjanoa :)

Olen avaruuksien kissa, olen kissa ihmeellinen.
Olen unien, tähtien kissa, tulin takaa pilvien.
Minä rakensin teille talon,
jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden, mutta
palaan uniinne toisinaan.

~ Kaarina Helakisa

Ai, ai. Kolmanneks meni, ei ihan huonoin prosentein, mut kuus ratsastajaa vielä jäljellä. Eikä noi lauantain pisteet ollu mitkää sai-raan hyvät. Iha hyvä rata noin niinku muuten, mut pari pientä rikettä. Harmi! Ei varmaan mitalia tule, mutta noilla suorituksilla voi silti olla tyytyväinen.

TV2 klo 14:15 kouluratsastuksen finaali GP Kür, Kyra ja Max klo 15:50 =)

Hirveetä spekulointii heppaihmisten keskuudes tost Anky van Grunsvenista. Et harjottaako se ihan hyväksyttäviä treenikeinoja (rollkur) hevosten kans. Ja et joko se pärjäis Isabell Werthille. Emmä sit tiä, mut kyl munki silmään Ankyn ratsastus joskus näyttää tosi väkinäiseltä ja jotenkin oudolta, jopa kisasuorituksissa. Tietty enhän _minä_ voi tietää _mitään_, kun en _kisaa_ enkä varsinkaan kisaa _GP-tasolla_, ja sitä paitsi voiko harjotusmetodi olla huono, jos sillä pääsee niin mahtaviin tuloksiin? No emmää sit tiedä, mut kai tämmösil sunnuntairatsastelijoillaki voi olla silmät päässä? Siis tokihan nuo aina radalla toimii eri tavalla ku verkassa ja kotona treeneissä, mut ku eräillä se toiminta on niin räikeesti erilaista ja näyttää oikeesti pahalta. Okei, Anky pärjää ja on varmasti taitava, ei se voi kaikkea väärin tehdä, mut joskus musta on näyttäny aika kyseenalaselta ne hänen metodinsa.

Onks se sit tarkotus, et hevosta kiristellään niin paljon ennen varsinaista suoritusta, et siellä se lentää onnellisena, kun kerrankin ois tilaa liikkua? Mut hei, onhan niit hyvii tuloksii saatu dopingillaki! Ja on se varmaan tosi terveellistäki... Kyl se on sillai, et hevoset on kuitenki yleisesti ottaen niin nöyriä eläimiä loppujen lopuks, et todennäkösimmin ne ei ala taistella vastaan vaan nöyrtyvät ja turtuvat tehtäväänsä, mikäli kokevat, että protestointi aiheuttaa aina jonkin asteisen selkäsaunan. Et miten vaan helpommalla pääsee, käy. Eikä semmost oo niin kiva katella ku sellasta, että hevosta kohdellaan ns. työtoverina eikä työvälineenä. Vaik toki on niinkin, että ei hevoselle aina vaan pidä ehdotella, et hei tekisiks tällee tai tällee, vaan joskus pitää käskeä ja komentaa, että menee perille. Hevonen on sen verran iso eläin, että se ei silti tee tasan mitään, mikä siitä tuntuu tosi pahalta ja siinä ei ratsastajalla paljoo sanomista ole. Se lienee hiuksen hieno raja, missä kohtaa hevonen saadaan a. alistumaan tai b. raivostumaan.

No emmä kyl tiä, mitä mä täs edes paasaan.

Se vei multa yöunet. Mentiin puoliltaöin petiin ja P käänsi kai kylkeä joskus kahden aikoihin. Samalla mä havahduin siihen, että yövalokin on vielä päällä. Sammutin sen ja aloin kuunnella, et vettä sataa vissiin enemmänkin. Kodinhoitohuoneessa oli ikkuna auki ja lähdin sit kattoon, et josko kissat tulis sisälle nukkumaan ja saisin sen luukun kiinni. Elvis oli tullu sisälle pitään sadetta, pää oli vaan ikkunasta ulkona. Honkaset oli sitkeesti ulkona. Pistin hetkeks ikkunan kiinni ja kyl siihen sit muutaman hetken päästä muodostu jono, et oltais tulossa sisälle. Siinä sit huomasin, et salamat välähteli aika tiuhaan tahtiin ja sade ylty. Sit alko jyristä ja mun unista ei tullu seuraavaan pariin tuntiin mitään. En siis oo mikään erityinen ukonilman ystävä. P koitti siinä vähä rauhotella, mut sit se jossain vaihees nukahti ja pyörin sit itekseni sängyssä ja välillä kävin kattelees ikkunasta salamointia. Ja heräsin joskus kolmen jälkeen sekä vähän ennen viittä. Aika väsy oli siinä kohtaa, ku kello soitti.

Nyt ois kohta aika lähtee hakemaan lounasta eikä mulla oo yhtään nälkä. Oon viimisen viikon aikana syöny niin vähän, et tuntuu niinku mahalaukku olis kutistunu. Ei oikeen ees tee mieli mitään. Syötävä kuitenkin on, että katotaan nyt, mitä kaupasta löytyy.

Tänään on ratsastuspäiväki. Ainaki toivon mukaan. Jos illalla sataa, en taida vaivautua, mut muuten kyllä meen. Eilenkin oli tarkotus, mut jotenki noi tuparit vei aikalailla kaikki mehut eikä vaan kyenny lähteen tallille ennen puolta kahdeksaa. Lisäks tänään odottais vielä pienimuotoset siivoustalkoot, ku on vähän lauantain jäljiltä jutut levällään. Mutku ei vaan jaksa! Tällä viikolla aion kyllä iltasin vaan OLLA enkä liikauta eväänikään paitsi tallipäivinä. Kyl joskus täytyy huilatakki.