IRC-Galleria

Osupa yks tapaus silmiin tos aamusella. Miksköhän ihmisil on semmone tapa, et kun keskustelussa käy ilmi joku asia, minkä joku haluaa tai aikoo hankkia niin alkaa sellanen kuorolaulu "emmä ainakaan missään nimessä semmosta haluais"? Onko jotenkin hienoa väheksyä toisen toiveita? Siis kyllä varmaan voi mielipiteensä tuoda julki, mutta eikö sitä vois edes yrittää esittää toisin - vaikka sanomalla, että varmaan tosi hieno idea, mutta ei ehkä itse koe sitä omakseen tai että onpa sun tyylinen juttu?! "Sillon ku mää hankin sitä, ni oli ainaki iha ehdoton ei tommosil, mitä sä haluat"... kenel tollasest oikeesti tulee hyvä mieli? Tää toistuu vaatteis, tavarois, ihan missä vaan. Usein. Olis iha kiva tietää, et mistä tollanen käytös oikeen johtuu. Toisinaan jää harmittamaan, ku joku on innoissaan uudesta asiasta ja sit se lytätään kerrasta.

---

Ystävä lähetti mul eilen viestin joskus puol kymmenen aikaan illalla. Viestin sisältö oli lyhyesti se, että mitä teen ja voinko lähteä sen luo, koska kohta alkaa tuntuu siltä, et vois vaikka hypätä parvekkeelta. Se on pari viikkoa sit eronnu seurustelukumppanistaan. Tiesin, et se on aika rikki, koska ne eros jo keväällä, palasivat yhteen ja nyt erosivat taas. Tää ihminen ei oo koskaan ollu kova avautumaan noista asioista ja surru mieluummin ihan itekseen. Viestistä sit tiesin, et nyt on tosi paha paikka. Lähdin siltä istumalta. Tunsin kyl oloni niin voimattomaks, ku toinen itki niin, ettei meinannu pystyy puhumaan. Olin sen luona parisen tuntia ja tilanne onneks rauhottu ja hän pysty kertomaan, mitä oli tapahtunu ja sai muutenkin sit puhuttua niitä asioita läpi. Yhdessä sit hämmästeltiin, et miten ihmiset ja niiden toiveet ja haaveet vaan yhtäkkiä voi muuttua. Nää oli yhdessä yhteensä puoltoista vuotta ja nyt yhteenpalaamisen jälkeen ihan vakavissaan suunnittelivat yhteisen asunnon ostoa ja perheen perustamista. Yhtäkkiä toinen osapuoli ei sit halunnutkaan enää mitään. Ja nyt mies on jo uudessa suhteessa. Kieltämättä siinä hiipi mieleen, että tämäki tilanne on pedattu valmiiks. Sanoin ystävälle sitten, että itkut varmaan on itkettävä, ei olo muuten lähde kohenemaan. Toivottavasti surun jälkeen tulee älytön kiukku, että pääsee potkimaan itteensä eteenpäin. Suht rauhallisin mielin päätettiin meidän juttutuokio ja toivon tosiaan, että hän on saanu yönsä nukuttua ja olo on edes vähän parempi. Ja kun yleensä kaikki paska tuppaa kasautumaan niin oli olemassa pari muutakin raskasta asiaa, jotka vetää mieltä entistäki matalammaks. Munkin oli tosi hankala kotona nukahtaa, kun kelailin noita juttuja ees ja taas. Mut eiköhän se siitä hiljalleen.

Selviydyin toimistolle asti. Olo ihan ookoo - nuhasuihke on ystävä. Nyt oon sit vaan ihan pihalla noista työhommista, ku muut on niit pari päivää tehny ilman mua. Enköhä täst kohta pääse kärryille. Pitäis vaan kovasti asiakkaan palvelimella testata järjestelmää, ku sitä esitellään tänään. Ku jaksais..

Juhlapaikast oli tullu vihdoinki se virallinen tarjous. Kuulostaa oikein hyvälle, vaik yks pieni virhe siel näky olevan. Mietitään sitä ny iltaan asti, et jos tulee vielä jotain muuta mieleen, mut kyl melkein tolla silti mennään.

Edelleen. Poissa töistä edelleen. Ei häävii oo. Kiukuttelin itteni kyl hammaslääkäriin silti aamulla, et saa sen pois alta. Siel ny pysty olee iha suht hyvin sen 20min. Poistettii hammaskivee. Veri vaa lensi =)

Kipeenä. Kotona. Kauhee nuha. Yhyy :(

Joo, ehdottomasti nuhaa. Oon iha ryytyny, mut kiukulla töissä, ku on oikeesti hommii.

Nyt on tilauksessa n. 25 timangia ens keväälle ;)

Helsingissä oli mukavaa. Kiertelin yksin pari tuntii ja kävin tsekkaamassa about kaikki mahdolliset kaupat sillä välin, ku pojat oli hifistelemässä hifimessuilla. Kenkiä lähinnä etsiskelin, mut en yksiäkään kelpuuttanu. Toppaliivin ostin, kun halvalla sai ja sellasta oon havitellu jo iät ja ajat. Käytiin yhdessä syömässä kaason ja bestmanin kanssa ja ehdittiin viel kahvilleki. Oli oikein kivaa ja näytti siltä, että kaaso ja bm tulevat ihan hyvin toimeen keskenään - ei tartte sitä enää jännätä :D Vaik rehellisesti sanottuna en kyllä jännännytkään, kun molemmat tiedän ja tunnen kuitenkin. Just parhautta. Päivä oli pitkä ja koiraki vissiin oli melkein luopunu toivosta, kun mentiin hakeen sitä vasta kymmenen aikoihin. Voi sitä riemua, kun se hokas, et ei me oltukaan jätetty sitä lopullisesti!

Tänään aamulla heräsin kurkku kipiänä ja nyt niiskututtaa. Toivottavasti ei mee pahemmaks. Piti mennä ratsastamaan, mutta päätin sen jättää sit väliin ja pesin sen sijaan Pipon suitset. Sen tallireisun jälkeen vein P:n Zilpalle ratsastamaan. Heppana oli Reiska, mulle vähän uus tuttavuus, mut voi että se oli symppis :D Kenttää kiertäessä se vaivihkaa järsi riimunnarua ja touhus kaikenlaista. Se oli kuitenki ihan tosi kiltti ja keskitty suurimman osan aikaa työhönsä hyvin. P selviyty ihan mainiosti, meni selkään ihan tosta vaan ja pienen ohjeistuksen jälkeen käänteli ja ohjas heppaa aika hienosti! Raviakin vähän kokeiltiin, mut se oli kuulemma jotenkin tuskaisaa... Pari kuvaaki sain napattua muistoksi. Tosin P sano, ettei se ollu ollenkaan kamalaa ja lupautu kokeileen joskus toisteki, et ehkä tulevaisuudessa saan siitä semmosiaki kuvia, joissa se ratsastaa ihan omatoimisesti :)

Ratsastautumisen jälkeen käytiin vielä Pomarkussa ja ja ja. Nyt ollaan kotona. Tuuli oli tiputellu lähes kaikki loput omput puusta ja niit on ny sit ämpärillinen kuistilla. Täytyy alkaa tekee paistosta ja piirakkaa, et saa ne kaikki hyödynnettyä :) Tuuli oli tiputellu myös meidän pensasaidasta lähes kaikki lehdet, joten haravointiurakkaakin ois tiedossa täs lähipäivinä. Puista ei oo lehdet viel suuremmin varissu. Kyl ne viel kerkee.

Huomenna olis vissiin työpäivä. Mistäköhän johtuu, ettei millään viittis taaskaan? Kaikki ne paskat hommat jälellä.

Ratsastustunti oli ihan kiva.

Illalla tehtiin pannarii :>

Huomenna Helsinkiin!

Ei vaan kulje, ei millään. Kaikki motivaatio ihan kateissa eikä työnteko huvita tippaakaan. En mä tiedä miks on koko viikon ollu näin nahkee olo. Ku kattoo tota tehtävälistaa tossa, näkee, et ei olis isoja hommia, mut ei vaan saa aikaseks. Nyt on kyl jo suurin osa niistä tehtynä, et ei sinäsä tässä mitään hätää, mut ittee vaan ärsyttää tämmöne jumiutuminen. Voi olla, et ens viikko on taas normaali! Tänään pääsen ainaki ratsastaan, samoin sunnuntaina. Toivottavasti se vähän tyhjentää päätä. En oo meinaan puoleentoista viikkoon kerinny kunnolla tallille - kiitos työ - ja sen kyllä huomaa.

H&M:n paketti olis noudettavissa. Jotain mukavaa sentään tässäkin päivässä sen ratsastustunnin lisäks :)

Sunnuntaina vien P:n ratsastamaan!

Kippokutsut oli hyvät. Tilasin anoppikokelaalle kuorintaveitsen ja itelle semmosen kastikekulho+kauha -setin. En olis edes muuten tilannu, mut just eilen vaniljakastiketta tehdessä tuli heti mieleen, et ei satu olemaan pientä kastikekauhaa eikä myöskään mitään kunnon kastikekulhoa. Täl kertaa sentää pysy ostokset jopa alle 40euron eikä lähennelly sitä 120 euroo niinku kevääl :D No, viime purkkibileist tilasin kyl niin paljon sellasii säilytyskippoi, et ei semmosii tosiaan enää tarvitsekaan...

Mut tarttisko joskus järjestää omatki kippokutsut?

7 RISKIT JA NIIDEN HALLINTA

...

7.2 Testaajan sairastuminen

Riskin kuvaus:
Testaaja sairastuu niin, ettei pysty suorittamaan testausta, jolloin testaus viivästyy.

Riskin ennaltaehkäisy:
Valitaan testaajalle varahenkilö. Syötetään testaajalle omena päivässä.

Hallinta:
Korvataan sairas testaaja varahenkilöllä. Hoivataan sairastunut testaaja terveeksi.


Näin meillä! :D