IRC-Galleria

Oli taas huono aamu. Nukuin yön vähän huonosti ja aamulla kissat yritti raastaa hermoja. Mua väsytti ja oli siinä hilkulla, ettei hermot ihan menny. Onneks nousin ylös sen verran ajoissa, ettei tullu kiire lähtee töihin. P oli taas kiltti ja teki mulle eväsleivän valmiiks samalla, ku se teki itelleen aamupalaa. Sen pitäis olla näillä hetkillä lähdössä Kuusamoon työreissulle. Se jäi tekemään aamutoimiaan, ku mä lähdin töihin. Huomenna illalla se tulee takas. Mä ajattelin ottaa tän ja huomisen illan niin rennosti, ku ikinäkään. On semmonen olo, että täytyy saada vaan olla. Viikonloppu oli taas vähän levoton.

Perjantaina kävin tallilla ja P oli käymässä vanhempiensa luona. Ei me sit enää illalla mitään kummosempia tehty, P:kin tuli sen verran myöhään kotiin. Lauantaina sen piti tosiaan mennä 11 töihin hiomaan sitä järjestelmää, jota sen ja toisen työkaverin pitäis huomenna esitellä siellä Kuusamossa. P arvioi ja toivoi selviävänsä parissa tunnissa. Oltiin suunniteltu siivoavamme yhdessä. No, kello oli yli puol seitsemän, ku se tuli kotiin. Kyllä se siinä välissä sit pari kertaa soitteli, et ei hyvältä näytä. Mä aloin sit omia aikojani siivoilemaan. Tuuletin petivaatteet, vaihdoin lakanat, imuroin, pyyhin pölyt, moppasin ja pesin vessan. Kello oli yli puol viis, kun olin valmis. Lähin käymään yksin kaupassaki, ku P oli jumissa toimistolla. Kello oli kuus, ku pääsin sieltä kotiin. Purin kauppakassin ja aloin tiskaamaan. Ovi kävi, ku olin just saanu viimiset tiskit huuhdeltua ja kaappiin. Oli aika maansa myyneen näkönen mies eteisessä. Olin luvannu jättää sille jotain siivottavaa, mut olis tuntunu ikävältä antaa toisen alkaa siivoomaan sen jälkeen, ku se on ollu seitsemän tuntia töissä, lauantaina. Sen sijaan tehtiin yhdessä herkullista salaattia ja katottiin telkkaria. Piti lähtee kävelylleki, mut P nukahti sohvalle jo yheksän jälkeen. Se oli hiukan hellyyttävän näkönen. Nukku koira kainalossa. Kissatki oli levittäytyny sohvalle. Kaikki mun miehet siinä, minä niiden keskellä =) Mä kattelin vaan tyytyväisenä elokuvaa.

Nno. Eilen käytiin kattoos sitä taloa, josta jo aiemmin kirjotin. Kävi ilmi, että se vaatis jonkun verran remontointia. Siinä oli silti siitä huolimatta puolensa ja puolensa, mut en kyllä usko, et siitä kauppoja tulee. Kodinhoitohuoneesta ei ollu kulkua ulos. Se "toinen" ovi ulos oli keittiössä. Siitä pääsi terassille. Sitä oltiin käytetty pääasiallisena kulkureittinä. Sen kyllä huomas, ei oikeen parketti ollu tykänny hyvää. Lattia siitä oven lähettyviltä ja vähän kauempaakin oli niiiiiiin naarmuilla ja kupruilla. En tajua, ettei niille ihmisille oo tullu mieleen ees laittaa siihen mitään mattoa!! Olis ollu hiukan lattiaystävällisempi vaihtoehto. Eli olis ollu sitten keittiön lattian remontointi edessä. Jos siihen olis ajatellu laittavansa uuden parketin, olis täytyny vaihtaa lattia koko asunnossa, ku kyseessä oli saneerausparketti, jota ei voi hioa. Laatta olis ollu toinen vaihtoehto, se taas vaatis lattialämmityksen ja sitä rataa. Kaapeissa oli toivomisen varaa, tiskialtaan alla olevan kaapin ovet ei ees pysyny kiinni, taisivat olla sen verran kosteita. Ei tiedä sit, mitä ylläreitä siellä syvemmällä mahtais olla.

No, mietitään ny kuitenkin vielä, jos mietityttää. Äsken laitoin kyselyn yhdestä asunnosta, jota yritettiin muutama viikko sitten päästä kattomaan, mutta esittely oli huonoon aikaan. Odottelen tässä nyt, jospa se välittäjä vaikka vastais.

Käytiin mun vanhempien luona eilen P:n kanssa sen asuntoesittelyn jälkeen. Äiti oli innoissaan. Se halus tehdä meille ruokaa. P lähti välillä käymään taas töissä, mut tuli sit takas syömään. Meillä oli niin mukavaa, et unohdin vallan sen, et olin suunnitellu meneväni tallille. Emmä sit enää viittiny lähtee, kun oli sen verran myöhä. P kävi kotona pakkaamassa tavarat Kuusamon reissua varten ja mentiin sit mun luo. Sen jälkeen meniki lähes koko ilta pipariks. Äiti lahjotti mulle tuplapeiton ja -lakanoita sänkyyn. Vaihdoin tietysti ne heti, mut sit en saanu vanhaa täkkiä mahtumaan millään vaatehuoneeseen ja alko hermostuttaa. Menin sänkyyn makaamaan ja P tuli viereen. Vesitin oman mökötykseni puhumalla jotain hölmöjä niin, että alko kauheesti naurattaa. Se meni sillä, kunnes sit äiti soitti P:lle, et mun kännykkä oli unohtunu niille. No, sekös sit sieppas. Mä olin ajatellu, et joo, käydään kävelyllä ja tehdään sit täks päiväks ruoka valmiiks, mut sit mun piti lähtee hakeen sitä puhelinta ja jotain muuta kamaa, mitä unohdin porukoille. P lähti koiran kans lenkille. Olin jotenki niin väsyny ja harmistunu, ettei tosikaan. Löin jauhelihat pakkaseen ja painelin ulos. Sit, ku pääsin takas, nyhjötin takki päällä sohvalla vaikka kuinka kauan. Sen verran ryhdistäydyin, et vaihdoin vaatteet ennen Nelosen leffan alkua. Kyl se siit sit taas helpotti. P tuli viereen ja mä sain könytä sen kainaloon. Se osaa aina olla oikeessa paikassa oikeeseen aikaan.

Must on niin ihanaa, ku se ei hermostu, vaik mä hermostun. Mä tiedän kyllä, et se ei nauti tilanteesta, mut se pysyy rauhallisena. Se tietää, etten oo sille vihanen. Kyllä se hämmästelee, et miten mun hermot repee aina niin pienistä ja turhistakin jutuista, mut se antaa mun pärrätä rauhassa ja tulee sit hetken päästä halimaan. Just semmosta mä tarviin, mieluummin, ku sitä, et silläki menis hermot. Jos vaikka ajan kans tää kiukustelu vähenis. Mä en haluais olla tämmönen, mut en silti osaa ohjailla itteeni. Toisten ihmisten kans oon silti ollu sellanen, et oon kehittäny riidanaihetta ja nimenomasesti halunnu tapella. P:n kans tällasta ei tapahdu. Mulle se kertoo aika paljon musta ja yleensä meistä. Siin ihmises on jotain niin erityistä. Se on niin hyvä.

Ääh. Oon tarinoinu taas niin, että sormet on puuduksissa. Aattelin alottaa varsinaiset työt siivoomalla taas sähköpostilaatikkoani ja sit tutkimalla, mitkä muut hommat jäi kesken viime viikolla. Kyllä mä sit ehdin taas juosta noiden muiden perässä kyselemässä, et mitä mun kuulus tos yhdessä taskissa tehdä.

Koulu alkaa tänään 13:30. En jaksais mennä, mut täytyy. Koulun jälkeen käyn ostamassa vähän lisää Teemoja itelleni. Sen jälkeen meen kotiin, päästän eläimet ulkoilemaan ja aion ite ottaa ihan rauhassa. Käyn illemmalla koiran kans kävelyllä ja sit voidaan kattoo yhdessä Ruma Betty ja Täydelliset Naiset. Huomenna voisin ommella ne pirun napit niihin takkeihin.