IRC-Galleria

miiainen

miiainen

I'm a queen. I got this shit handled.

Selaa blogimerkintöjä

<3Perjantai 09.04.2010 12:48

Mul on niin hieno harrastus!

Eilen oli tunti ja olin oikein tyytyväinen siitä, että hevonen oli jo edeltävällä tunnilla verryttelemässä ja sillä ratsasti tyttö, joka ei antanut sen vaan laahustaa kaula pitkällään. Heti alkutunnista oli sai-raan hyvä fiilis ja hevonen liikku niiiiiin kivasti. Ja sit alettiin tekeen sellasta kiintoisaa neliöharjotusta.

Eka tehtiin vaan hyvät, napakat kulmat neliöön ja sitten alettiin tehä sulku- ja avotaivutusta sivuilla. Lyhyiden sivujen puolella tehtiin sulkutaivutus, ratsastettiin kulma ja pitkien sivujen puolella avotaivutus. Sama tehtiin käynnissä ja ravissa ja minä reippaana tyttönä heitin jalustimetkin mäkeen, että saan paremmin istuttua ison hevosen kyydissä.

Sit se alko esittää passagea (ei nyt ehkä ihan sellasta, mitä jossain Grand Prix -ohjelmissa näkee, mut selkeesti kuitenkin). Ehkä jotain kymmenkunta askelta tuli, opettaja hurras ja sano, et eks oo kivaa! Mut ei siinä sit enää oikein multa taivutukset samaan sotkuun luonnistunu. Oli silti ehkä hienointa ikinä <3

Ja siis
perusravi: http://www.youtube.com/watch?v=7xJG21B383Y
passage: http://www.youtube.com/watch?v=fsNPY9CoROE

Miksi koira on parempi kuin mies?Torstai 08.04.2010 13:24

- Koirat ikävöivät sinua kun lähdet
- Koirilla ei ole ongelmia osoittaa kiintymystään julkisesti
- Koirat myöntävät mustasukkaisuutensa
- Koirat eivät kehuskele sänkykumppaneillaan
- Koirat eivät pelaa peliä kanssasi - paitsi ehkä noutamista, mutta silloinkaan ne eivät naura sille miten ja millä heität
- Hyvännäköiset koirat eivät itse tiedä olevansa hyvännäköisiä
- Koirat ymmärtävät, mitä EI tarkoittaa
- Koirat eivät korjaile juttujasi kun kerrot niitä
- Koirat eivät huomauttele ajotyylistäsi
- Koirat tarkoittavat rakkautta suudelmillaan
- Koirat huomioivat sinua yhtä paljon kuin sinä niitä, jopa enemmän
- Koirat kuuntelevat sinua aina kun puhut niille

Me ostettiin eilen Hekulle uus aktivointilelu (http://www.petpdc.com/files_dev/products/21/brick-large.jpg). Vielä se ei ihan täydellisesti sitä hoksannu, mutta nyt saa ainakin joka päivä harjotella. Eipä tollasesta lelusta paljoo iloa oliskaan, jos sen heti ekalla kerralla ratkasis. Tossa kyllä oli pari lisäpalikkaa hankaloittamaan sitä peliä, mutta koitetaan niitä sitten vasta, kun helpoimman vaihtoehdon ratkasu onnistuu nopeesti :)

Heku innostu siitä laudasta kyllä heti, ja se touhus sen kimpussa ihan hirveellä vimmalla vaikka kuinka kauan. Oikein näki, miten aivot raksutti. Ja kyllä se oli aika väsy sen kaiken miettimisen jälkeen. Väsynyt koira on onnellinen koira <3

Rrrrrrh.Tiistai 06.04.2010 12:33

Ois noi pääsiäispyhät voinu jatkua vielä vaikka seuraavan kuukauden, oli niin rauhallista ja mä nautin. Olin äidin ja isän luona kylässä perjantaista sunnuntaihin. Pitkästä aikaa sellanenkin oli ihan kivaa, nukuttiin siskon kanssa vierekkäin vuodesohvalla ja koira siinä meidän vieressä lattialla omassa pedissään :) Syötiin hyvin, ehdin nähdä yhtä ystävääki oikein kunnolla, käytiin vähän pääsiäismarkkinoilla, katottiin elokuvia ja lojuttiin. Leffat haettiin oikeen vuokraamosta, koirakin oli (ihan luvan kanssa) siellä mukana niitä valikoimassa. Saaliiks jäi The Reader ja Changeling. Suosittelen kumpaakin.

Toisaalta oli ihan kiva sunnuntaina päästä jo kodin omaan rauhaan, vaik en niin hyvin pimeessä talossa viihdykään. Oma perhe vaan alkaa jossain kohtaa käymään hermoille, jos on tarpeeks kauan samoissa tiloissa :D Mulla oli onneks kirjaki kylässä mukana, niin sain uppoutuu siihen, kun ei huvittanu seurustella. Mul on ny kesken Haydenin Tiikerin lapsi. Äidille lainasin just Sähkökissan. Vähän ehkä ärsyttää, et oon lukenu noi kirjat aika sekalaisessa järjestyksessä. Alotin Sähkökissasta, sit luin Aavetytön ja Häkkipojan, ja nyt ennen Tiikerin lasta luin Lapsi muiden joukossa ja Auringonkukkametsä. Vielä ois hyllyssä jäljellä Toisten lapset. Aavetyttöö ja Häkkipoikaa mulla ei oo omana, pitäs ehkä hankkia. Ja sit puuttuu Hiljaisuuden lapset, Pöllöpoika ja Nukkelapsi.

Ulkona on kauhee sumu ja mua hajottaa. Ei huvittais olla töissä eikä tehdä mitään muutakaan.

P.S. Milano tj 26.

Hieno tallipäivä.Torstai 01.04.2010 13:00

Olin eilen ratsastamassa yhen rästitunnin. Olin tiistaina merkannu itteni keskiviikon 19-20 tunnille ja valkannu hevosen, jonka listan mukaan piti olla myös 18-19 tunnilla. Menin tallille, hevonen ei ollut tunnilla eikä karsinassa. Se oli vielä ulkona. Tallista en löytänyt ainuttakaan riimunnarua, joten olin sitten ilman.

Matkalla perimmäiseen tarhaan kuraa oli noin nilkkaan asti ja sitten huomasin, että toinen kenkä vuotaa. Perkeleen sukka kastui. Hevosia oli portilla tyrkyllä kaks, mut onneks sain vaan sen yhden turvallisesti portista ulos. Se yritti siinä isoimman kuralammikon kohdalla lähteä riekkumaan, kun kaveri viereisessä tarhassa otti vauhteja. Tässä ois ollu se riimunnaru kätevä, ettei ois tarvinnu pelkässä riimussa roikkua... hevosella kuitenkin säkäkorkeus 175cm ja kun se nostaa päänsä ylös niin hehe.

Tallissa sitten aloin harjailla hevosta ja pahin ketutus kastuneesta sukastakin oli mennyt jo ohi. Sitten ovesta ilmestyy tätiratsastaja, joka hihkaisee, että voi kun kiva, kun hänelle on hevonen tuotu valmiiksi sisälle. En tiedä, luuliko se, että mä sitä häntä varten siinä harjaan. Sanoin sitten, että eikös sun pitänyt olla sillä 18-19 tunnilla ja et oon ite menossa siihen seuraavalle. Täti alko sitten kitisemään, että "Voi paska sentään, kun *ratsastuksenopettajan nimi* sanoi maanantaina, että voin tulla kummalle tunnille vaan ja kävin nyt sitten pääsiäistä varten kaupassa". Ahaa. Ehdotin, että mennään katsomaan tuntilistaa ja siellä oli vielä kaks hevosta vapaana.

Tää nainen oli ilmeisen tyrmistynyt siitä, että olin muka jotenkin röyhkeästi hänelle tarkoitetun hevosen varannut (tietenkin, kun siinä kohdalla oli tyhjä ruutu) itselleni ja hoki suureen ääneen vaan "Voi voi sentään, onpas tää nyt harmillista" vähän jotenkin pahotellen, että mä en pääsekään tunnille, kun hän tarvii sen mun varaamani hevosen. Ei siis elettäkään, että ois sanonu "No mä otan sit vaikka ton toisen". Tuumasin, etten jaksa alkaa kinaamaan, koska se täti oli niiiiiin yhteystyöhaluton, ja sanoin, että voin sit vaikka vaihtaa, jos nyt ihan pakko on. Täti sano siihen, että kovin mielellään hän tänään ratsastamaan kyllä pääsisi. Ihmettelin edelleen, että miksei niillä muilla hevosilla ois voinu ratsastaa? Miks piti väkisin se tietty saada, varsinkin, kun mun nimi siinä kohdalla jo oli? En muutenkaan tajua, miten jollekin tulee mieleen, että ei etukäteen yhtään ilmoita tulevansa tunnille eri aikaan kuin normaalisti. Mistä kaikki muut sen vois tietää? Tuolla käy kuitenkin niin paljon porukkaa, että päällekkäisyyksiä tulee ihan varmasti.

Otin sitte hiukan vastentahtosesti toisen hevosen, joka oli alkutunnista tosi raskas. Sillä oli joku alotteleva täti mennyt edellisen tunnin ja hevosella oli selkeesti palanut käpy eikä se halunnut kuunnella mitään. Ei siihen meinannu saada mitään kontaktia ja mulla oli jo valmiiks hermo kireellä. Onneks puolivälissä se alko toimia hiukan paremmin ja lopputunti meniki oikeesti tosi hyvin.

Mut voin kertoo, et mua se perkeleen tätiratsastaja vitutti vielä kotonakin.

Milano tj 33!Maanantai 29.03.2010 15:00

Yritetään saada lippuja Santa Maria delle Grazieen katsomaan Da Vincin Viimeistä ehtoollista. Saas nähdä kuinka käy, on vissiin kohtalaisesti tunkua sinne.

Muuten sit vaan lähinnä ahdistaa. En tykkää olla yksin kotona, en tykkää olla töissä, en saa illalla unta ja valvon. Vähän sellanen tunne koko ajan niinku joku istuis rinnan päällä eikä saa kunnolla happee. Inhottaa nukkuu isossa talossa yksin. En jotenkaan uskalla nukahtaa. Sit pitää vaan olla hereillä niin kauan, et nukahtaa väkisin. Vois sitä kivemminkin olla. Mut sitkeesti on vaan oltava.

[Ei aihetta]Torstai 25.03.2010 13:11

Käytiin eilen hakemassa mummulasta hilloja, mehuja ja pakastemarjoja. Mummu oli kova pakastamaan marjoja, ja vähintään yhtä kova tekemään mehuja ja hilloja. Ensin otin pakkasesta ykstoista rasiaa marjoja.. oli mustikkaa, mansikkaa ja vadelmaa. Ja pakastettua omppuhilloa. Kellarissa oli sitten kaappi pullollaan hillopurkkeja ja kaikenlaisia mehuja. Otettiin kuus pulloa mehuja, vähän kaikenlaisia laatuja: mansikkaa, vadelmaa, vadelmakarviaista, punaherukkaa... Ja samoin otettiin kuus purnukkaa hilloja. Omenahilloa, mansikkahilloa, vadelmahilloa, mustikkahilloa ja karviaishilloa. Hiukan piti sovittaa niitä meidän jääkaappiin, mutta lopulta ne mahtu sinne niin hyvin, että enemmänkin ois voinu ottaa :) Tuli samalla heitettyä taas jotain kaapin perälle unohtuneita vanhoja ruoka-aineita pois. Onneks sellasii ei kauheen paljoo kuitenka kerry.

Pitäis varmaan nyt sitten alkaa kiisseli- ja leivontatalkoisiin, että saadaan tuliaiset käytetyks. Vois niitä sitten lisääkin vielä hakea, jos niitä ei oo ehditty heittää pois. Oli vähän huolta siitä, että mihin ne kaikki marjat ja hillot laitetaan, kun ei tuffa välitä niistä eikä se muutenkan pystyis sellasia määriä yksin syömään. Sääli heittää nimittäin niin paljon hyvää syötävää roskikseen. Mummu pakkas marjat rasioihin aina niin tunteella. Aina oli vadelmat ja mansikat suorissa riveissä, eikä koskaan jäänyt yhtään tyhjää tilaa rasiaan :)

Ehkä keitänkin mannapuuroa ja laitan siihen vähän mummun vadelmia <3

Sisko tuli eilen Suomeen. Oon onnelline :)

[Ei aihetta]Maanantai 22.03.2010 11:36

Rakas mummu kuoli lauantai-iltana. Ajatelkaa: täytän tänä vuonna 26 ja vasta nyt menetin ensimmäisen mummuni.

Äiti soitti perjantaina kertoakseen, että mummun kunto oli romahtanut, ihan vain, että tietäisin ja olisi mahdollisuus käydä häntä vielä katsomassa jos haluaisin. Olihan mummun kunto hiipunut jo pitkään, mutta sitten se huononi radikaalisti. Kipulääkkeitä piti antaa niin paljon, ettei mummu juurikaan enää ollut edes hereillä. Itse tein sen päätöksen, että en enää mennyt sairaalaan. Mummu kyllä toivoi, ettei hän joutuisi olemaan viimeisinä aikoinaan yksin, mutta tiesin, että äiti istuu siellä hänen vierellään. Itse en olisi pystynyt enää mummua sairaalassa kohtaamaan. Viimeiset vierailut tein suoraan mummulaan, kun mummu oli kotilomalla. Silloin hän jaksoi vielä olla hereillä ja hiukan jutellakin. Ehdin kertoa, että mummu on minulle tärkeä ja että hän oli hyvä mummu. Näistä kyläilyistä minulle jäi hyvä ja levollinen mieli, eikä mitään jäänyt sanomatta.

Eilen päivällä äiti sitten soitti, että mummu oli nukkunut pois lauantaina illalla kymmenen aikoihin. Äiti oli isän kanssa viettänyt paljon aikaa sairaalassa perjantaina ja lauantaina, ja kaikki oli mennyt olosuhteisiin nähden hirveän hyvin. Mummu oli saanut kuolla nukkuessaan, kuten hän itse oli toivonutkin, eikä joutunut kärsimään kovia kipuja hyvän lääkityksen ansiosta. Puhuin äidin kanssa puhelimessa tosi pitkään ja hän kertoili kaikkia mummun kanssa juttelemiaan asioita. Jäi sellainen olo, että kaikki tosiaan oli tehty ja sanottu, kaikki oli valmista, ja nyt, kun mummu on poissa, on kaikilla helpottunut, mutta tietysti surullinen olo. Äiti kertoi mummun kyselleen, mitä lähdön hetkellä mahtaa tapahtua ja miten kaikki menee. Äiti oli sanonut, että mummu varmasti vain väsyy päivä päivältä enemmän ja lopulta nukahtaa, eikä enää herää. Ja sitä mummu tosiaan myös itse toivoi, että hän saisi nukkua pois rauhassa.

Kiitos mummulle siitä, että hän oli niin vahvasti mukana minun ja siskoni elämässä. Hän oli meille se ihana mummu, jolla oli aina laatikossa kasapäin karkkia ja pakkasessa Ville Vallattomia meidän kyläilyjen varalle ja jonka kanssa saimme osallistua leipomiseen ja ruuanlaittoon. Sellainen mummu, joka opetti meitä kutomaan ja virkkaamaan, antoi aina penkoa omia korulaatikoitaan ja leikkiä löytämillämme koruilla, vei kaupungille, otti yökylään ja antoi meidän puljata tuntikaupalla kylpyammeessa ja levittää kylpyvaahtoa ympäriinsä. Sellainen mummu, joka syötti meidät aina ihan ähkyyn vieraillessamme hänen luonaan. Mummu oli aina perillä siitä, mitä meidän kunkin elämässä oli meneillään. Hän kysyi aina, mitä meille kuuluu ja halusi tietää pienimmätkin käänteet, mitä meille oli tapahtunut. Ja aina hän halasi meitä ja kertoi, miten tärkeitä me olemme hänelle. Ihana mummu <3

[Ei aihetta]Tiistai 16.03.2010 13:08

Rukalta selvitty ilman loukkaantumisia :)

Lento keskiviikkona oli tunnin verran myöhässä, koska kone oli ylibuukattu. Harmillisen myöhään siis päästiin perille, mut eipä se sit kuitenkaan kauheesti haitannut, kun saatiin seuraavana aamuna nukkua ihan rauhassa. Mua hiukan kyllä jännitti, että miten pärjäilen siellä isoissa rinteissä... tai lähinnä, että miten mun jalat pärjää :D

Ekana päivänä lähdettiin puolen päivän aikaan rinteeseen. Laskin aika hissuksiin, kun koitin sääliä reisilihaksiani. P opasti mua helpompiin rinteisiin ja niissä sit oikeestaan kaikki päivät viihdyin. Pari kertaa käväsin vähän hankalammassa mäessä ja se piisas hyvi :) Iltapäivisin pidettiin ruokatauko siellä kämpällä ja lähdettiin uudestaan laskemaan. Perjantaina oli vielä yömäki. Muut lähti sillon päivälläkin ruuan jälkeen mäkeen, mutta mä pidin taukoa, kun jalat oli niin väsyneet. Lepäilin kaveripariskunnan koiran kanssa sitte kahdestaan sohvalla. Yömäessä oli ihan hauskaa, mut mä olin niin väsy, et kaatuilin ihan miten sattuu. Ja jouduin laskemaan punasia rinteitä pari kertaa, hrrr.

Tosiaan, ehkä toi kolme päivää oli hiukan ylimitotettu mun kunnolleni, mutta oli se silti ihan kiva loma! Monta kertaa kyllä kiukuttelin rinteessä, kun väsymyksen takia ei mikään onnistunu. Sukset lepatti ja meni ristiin, mä kaaduin enkä millään jaksanu pungertaa itseäni ylös. P reppana sai suurimmat ryöpytykset niskaansa, mut onneks se anto mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sano vaan "Juujuu, kyllä mä tiedän", kun pärräsin kesken laskun, että MÄ LOPETAN, MÄ VIHAAN TÄTÄ :D

Lauantaina oli aika rento päivä, käytiin laskemassa muutama tunti ja siinä välissä pidettiin makkaranpaistotaukokin. Oli aika pilvinen sää ja satoi lunta niin se oli aika mukavaa. Muina päivinä paistoi aurinko. Multa jäi IceBar näkemättä, mutta ehkä ehdin nähdä sen sitten joskus toiste. Lauantai-iltana mentiin syömään oikein kunnolla Riipisen riistaravintolaan. Ja syötiin itsemme semmoseen ähkyyn, että ei oo tosikaan :D Alkuun kaikille tuli friteerattuja muikkuja yhteisesti, sitten viralliseks alkupalaks savuporo-sienikeittoa ja pääruuaks savustettua rautufileetä, perunamuusia ja sienikastiketta. Oli muuten aivan sai-raan hyvää. Pakko oli ottaa jälkkäriäkin, koska listalta löyty niin herkullisen kuulonen vaihtoehto: lakkakaramellikastikkeessa haudutettua leipäjuustoa. Listalta ois löytyny vaikka mitä mielenkiintosta lihaa, oli hirveä, villisikaa, karhua, metsäkaurista, jänistä, teereä ja metsoa... ja ne tiesi kyllä hintansakin. Mut ehkä sitä joskus vois koittaa vaikka villisikaa!

Tuliaisiakin löyty. Ostin uuden Sweetin kypärän ja heräteostoksena KariTraan kivan (vaaleenpunasen!) huivin sen alle, ja yhen Burtonin collegepaidan. Jotenki on alkanu kertyyn tota vaaleenpunasta varustetta. Laseissa on pinkit linssit ja strappi, kypärässä on pinkkii, huivit on pinkit, paita on pinkki :D Enää puuttuu kokopinkki laskupuku :´D

Kotimatka taittu autossa ja yllättävän nopeesti. Ei tuskastuttanu yhtään. Oltiin Porissa yhdeksän aikoihin, eli meidän osalta ei menny ees kovin myöhäseks. Kaverit tosin joutu ajamaan vielä Helsinkiin. Eilen sit ketuttiki tulla taas töihin.

Wohoo!Keskiviikko 10.03.2010 09:56

Muutama tunti enää töitä ja sitten lähden POIS, hahahahahahaaaa!

Eilen meni vähän liian myöhään ja nyt kyllä väsyttää ihan sikana. Mikäköhän siinäkin on, ettei vaan pysty tekeen asioita ajoissa? Osan kamppeista ois voinu pakata jo vaikka sunnuntaina, tai vähintäänkin maanantaina, mut eilen illalla ne vasta pakattiin. Tietysti meillä oli molemmat vielä harrastuksissakin, mäkin olin kotona vasta joskus kahdeksan aikaan. Sitten pitiki kaikki tehdä hirveellä vauhdilla, että ois jotakuinkin ajoissa päässy petiin. Vietiin siis koira hoitoon (jäi muuten ihan tyytyväisenä sinne <3), käytiin suihkussa ja pakattiin kaikki vaatteet. Oli se kyllä olevinaan niin hankalaa. Olin kantanu kassin viereen jo kaikki urheilukerrastot, fleecet, laskusukat ja alusvaatteet. Illalla kiikutin siihen toppa- ja kuoripuvun. No sit piti alkaa se arpominen, että mitä kaikkii kerrastoja ottaa mukaan, montako fleeceä tarvii, mitä ottaa laskuvaatteiden lisäks mukaan ja mitä pukee matkalle. Kyllä siinä toista tuntii sitten vierähti. Ja lopuks piti vielä laskeskella, et mukana on polvisuojat ja laskulasit ja varalinssit ja sykemittarit ja kännykän laturit ja ja ja.

Iltapalastaa ehdittiin vasta kymmenen jälkeen. Meinasin suurin piirtein nukahtaa rahkakippani ääreen, mut silti piti sitkeesti katsoo vielä Matkaoppaita nauhalta (on muuten ihan hillittomän hauska ohjelma). Puol kahdeltatoista oli pää tyynyssä, joten mikäs sen ihanampaa ku herätä aamulla sitten jo ennen kuutta. Jehei. Lähin P:n kanssa samaan aikaan kotoa, kun se lähti työreissuun, joten olin taas jo seiskan aikaan töissä. Ei tässä nyt sit montaa tuntii enää oo. Toivottavasti saan jotain järkevää tässä ajassa aikaseks.

[Ei aihetta]Tiistai 09.03.2010 12:22

Olin eilen niiiiin väsyny.

Tulin töihin jo seiskalta, kun heitin P:n bussipysäkille. Se lähti Helsinkiin. Työpäivä meni tavalliseen tapaan, lähinnä päin persettä :) Mut pääsin sentään lähtee hiukan aikasemmin kotiin. Otin hiukan plussaa ja lähdin vasta kakskyt vaille neljä.

Leikin koiran kanssa pihalla jonkun aikaa ja se juoksi ihan villinä ympäri tonttia. Nyt se nauttii, kun pääsee juoksemaan hangella, se kantaa semmosta pientä sinttiä niin hyvin. Paitsi sitten, kun se alkaa juosta ihan tosissaan, se uppoaa :D No, hän sai siinä purettua hiukan energiaa ja loppuilta istuttiinki sit sohvalla. Meil oli laatuaikaa: katottiin Isännän ja koiran käytöskoulu, Nätti nakuna, Perho tuli taloon ja jotain muutaki vielä. Kissat nukku jaloissa ja koira sylissä. Kauheen kiva niin, kun tänään illalla ei kauheesti ehdi niitä helliä. Sports Resortiakin pelasin, siitä ei tullu mitn, ku olin niin väsy.

P teki mulle voileipiä :> Ja toi kukkiaki! Nostin ne keittiön pöydältä työtasolle ja toivon, että ne on siinä vielä, kun mennään kotiin. Kissat on nimittäin aina kauheen kiinnostuneita kaikista rehuista.