IRC-Galleria

Ai nii.

Mimosa ja Iiro kävi eilen soittamassa mun ovikelloo. Ne on niin ihania lapsia. Ne toi mulle punasen sydänilmapallon, sain sen, kun oon kuulemma niin kiva. Iirolla oli ollu sellanen oranssi pallo, mut se oli puhjennu.

Iiro kyseli, missä mun auton avaimet on. Mä sanoin, et ne on piilossa.

...äiti järjesti mulle eilen synttärikahvit niillä. Olin lauantaina auttamassa voileipäkakun teossa ja eilen menin ajoissa tekemään coctailtikkuja ja auttamaan kattamisessa. Meillä oli mukavaa. Sisko haki äidin vanhemmat meille aika ajoissa, ehdittiin siinä hassuttelemaan ennen muiden vieraiden tuloa. P tuli seuraavana. Lopuks tuli isän vanhemmat, täti miehineen ja tädin tytär lapsineen. Isän äiti oli jo heti naama väärinpuolin, kun näki koiran. Aattelin, että kai se siitä, kun ei Heku oo sellanen, et se väkisin tuuppaa ihmisten luo, ku se on itekin niin arka. Mut ei!

Mummun täyty sitten taas vaihteeks pilata tunnelma. Se on ihan käsittämättömän röyhkee ihminen, oikeesti. Se tulee toisten kotiin vieraaks, kun kutsutaan ja koko sen ajan se kehtaa tuoda esille sen, miten olosuhteita ei oo luotu hänelle jotenkin suotuisaksi. Siis mummu vihaa kaikkia pieniä, karvasia eläimiä. Kissoja ja koiria, ja kaneja. Maailman sivun se on niitä ällötelly, mut nykyään se on käyny ihan sietämättömäks. Kaikki tämä alko 2006 jouluna, kun se halus kesken juhlanvieton lähtee kotiin, kun "tuli mitta täyteen". Kissa juoksi sen ohi parin metrin päästä, ja se oli sit siinä. Eilen äiti oli järjestäny ja laittanu kaikki niin hienoks ja tuntu, et vois olla mukavaakin, mutta mummu valitti koirasta koko ajan. Hyi älkää vaan tuoko sitä mun lähelle. Voi kauhee, voin ihan pahoin kun se noin kauheesti haukkuu (ja tuffa sano sille, että kyllä se on kuule parempi, et alat ny vaan voimaan hyvin). Kattokaas nyt, kun lapsikin pelkää haukkumista (eikä edes pelänny, säpsähti kerran).

Ymmärtäisin asian, jos Heku olis joku innokas ja yltiöutelias pentu, joka välttämättä haluaa tutustua kaikkeen ja kaikkiin ja olis mahdollisesti vähän turhan päällekäyvä, mutta kun se on niin arka eikä väkisin yritä mennä kenenkäään oudon lähelle! Mummu koki, että se pyöri hänen jaloissaan koko ajan, vaikkei se kyllä paria metriä lähempänä käyny kertaakaan. Mä jouduin sitten kesken kakunsyönnin viemään koiraa pois, kun se kitisi siitä niin suureen ääneen. Kyllä harmitti. Lähtiessä mummu sano vielä hei kaikille, hei sulleki, ja sulleki, mut koiralle en sano kyl mitään. Kummisetä (mummun nuorempi poika, isän veli) sano sille, et tarvi siitäki ny sit taas huomauttaa. Sen huomaa, et tuffa ja kummisetä kärsii mummun käytöksestä, niilläkin menee fiilis pilalle, ku toinen kiukuttelee. Ei se vaan ymmärrä.

Äitii oli eilen niin harmittanu, et se oli itkeny. Toinen mummu soitti mulle vielä myöhemmin illalla ja jutteli kauan. Sen äänestä kuuli, et se oli ihan hiiltyny. Mut se sano, et ei välitetä, pidetään kaikki maailman eläimet, ku ne on meille tärkeitä. Sit se sano, et oon löytäny niin ihanan pojan, et mun täytyy pitää siitä kiinni. Mul meinas tulla poru, ku tiedän kyl millanen helmi mulla on. Kaikki vieraat tykkäs P:stä. Tai ainaki kaikki ne, jotka sen kans jutteli... Pari ihmisistä oli taas niin fiksuja, et "jaa, joku outo ihminen, hiihdänpä tästä nopeesti ohi etten joudu esittelemään itseäni". P oli niin kohtelias kuitenki, et meni sit ominpäin esittäytymään. Ihan mahtava ihminen. Rakastan sitä maailman eniten.

Nyt mun täytyy alkaa töihin ennen ku alan vollottaa.

P lähti. Tää on ihan kamalaa, ku tuntuu, ettei vois hetkeekään olla erossa. Toinen on reissussa sentään vaan yhden päivän! Ei sillä, etteikö täs nyt pystyis olemaan, mut tuntuu vaan oudolta, kun toisen kans on viettäny päivät läpeensä. Ei tää silti huonoo tee, mut on se nyt hiukan karheeta, ku toinen könyää lauantaiaamuna kahdeksalta ylös lämpimästä sängystä ja lähtee mäkipyöräreissulle. Mä olisin mieluummin pitänyt sen täällä!

En oikeen edes tiedä mitä tänään hommailis. Toki vois siivota, mut imuroin eilen töistä tullessa niin en millään viittis nyt alkaa uudestaan, tääl on ihan kohtalaisen siistiä kuitenki. Voin imuroida huomenna aamupäivällä sit, jos on pakottava tarve. Äitiäki meen auttamaan leipomuksissa vasta kuuden aikaan illalla, kun se tulee jostain reissusta.

Tietty vois lähtee kaupungille hengailemaan, mut siel on aina se rahanmenetysvaara.

Naapurin nuorelle parille on syntyny vauva. Odottelinkin, että koska se tapahtuu. Näin sen perheen tossa töistä tullessa, ystäväni Mimosa huusi, et "MIIIIIAAA!! Arvaas mitä! Meil on syntyny pikkusisko!". Kysyin, et onks nyt hienoo, niin se sano "Joo, se on niin söpö" =)

Yks naapurin pikkutyttö itse asiassa kerto tosta vauvan syntymisestä jo eilen "Mimosalle on tullu vauva... nyt niiden perhees on kolme lasta paitsi et se yks on vielä vauva" =)))

Sil tytöllä oli muutenki kauheesti kysymyksii. Se kyseli multa ja P:ltä kaikenlaista eilen, kun oltiin lähdössä tallille ja kun tultiin takas. Mihin te meette? Miks? Asutteks te täs? Kui mont kissaa teil oikeen on? Onks teil vaan yks koira? Tuleeks se koira mukaa? Miksei? Ai? Mitkä noiden kissojen nimet on? Mikä koiran nimi on? Miks toi koira tekee noin? Miks se on noin pieni? Eiks se pysty raapimaa? Minkä takii se on noin pieni? Mis noi kissat nukkuu? Mikä toi kissa oli! Nukkuuks ne saunas vai? Entä mikä ton kissan nimi on? Ai onks teil sauna? =) Sit se kerto puolen elämää siinä muutenki, hauska tyttö, mut en tunne sitä vielä kovin hyvin. Sen perhe on vasta hetki sitte muuttanu tähän. Se on ainaki nuorempi, ku Mimosa, kun sil on tommonen kyselyikä.

Must tuntuu, et meen ny hetkeks maate. Vähä semmone nuupahtanu olo, en jaksa lähtee ees tallille.

Tapaan ehkä P:n vanhemmat ens viikonloppuna, huisaa! Toivottavasti ne ei ainakaan kauheesti vihaa mua. Oon kuitenki tämmönen tyttö, jolla on värikäs tukka ja huulilävistys.

Voi hitsi. Tänään on hyvä päivä. Se on pitkälti eilisen ansiota, ja sitä paitsi mulla oli tänään hyvä aamu, ei hermostuttanu yhtään mikään. Päätin, että en hermostu. Kuinka ollakaan kaikki suju ihan hyvin, ei tarvinnu tapella hiusten eikä vaatteiden tai minkään muunkaan kanssa. Ja P oli taas niin ihana! Onko parempaa, ku aamulla katella maailman ihaninta miestä vessassa harjaamassa hampaita, pelkissä boksereissa =) <3

Eilen P oli kattomassa mun tuntia. Se otti valokuviaki. Ei olla kyllä vielä katottu, et millasia otoksia se sai aikaseks. Mun hevonen oli kyllä vähän villinä ja mua meinas aika paljon naurattaa. Oli kyllä hyvä tunti, harjoteltiin kokoomaan ravia ja laukkaa. Kika oli menny jo yhden tunnin, ja ne teki siinä paljon pysähdyksiä ja laukannostoja pysähdyksestä, eli se oli aika silleen hyvin viritetty :D Se on silti onneks semmonen, et vaik se olis kiihtyneessäki mielentilassa niin se rauhottuu aika nopeesti kuitenki. Joo, oli kivaa!

Kävin heti tunnin jälkeen suihkussa ja sit katottiin Lostia. Mua alko sen jälkeen nukuttaa sit niin paljon, ettei koskaan. Torkuin sohvalla, vaik piti tehdä iltapalaa ja olisin halunnu olla hereillä ja P sit sano, et hän menee tekemään sitä iltapalaa ja heitti peiton mun jalkojen päälle, et saan jatkaa torkkumista =) Ihana! Sit se kyseli kaikenlaista siihen iltapalaan liittyen, en muista mitä, ja mä mumisin jotain vastaukseks. Se teki ruisleipiä, joihin se laitto juustoa, makkaraa ja paistettua kananmunaa. Oli sit muuten hy-vää. Emmä pystyny tekemään muuta, ku hokemaan, et onpa hyvää ja oot ihana. Sit mua alko uudestaan nukuttaa ja se väkisin raahas mua hammaspesulle. Päästiin ihan ajois nukkumaanki, ei kello ollu ees kahtatoista.

Mä kävin tänää aamul koulus. Siel meni 25min. Onneks ens viikolla alkaa tunnit kunnolla, ketuttaa tommosen ajan takii ylipäätään lähtee koululle, ku ei siel tapahdu mitään. Nimenhuuto ja sit opettaja kertoo, mitä opintojaksolla opitaan ja that's it. Töissä en oo oikeestaan saanu aikaseks mitään. Täytys tota järjestelmää edelleen testata, et vois korjata vikoja ja juttuja, mut emmä tiä, kun ei huvita. Testaus on niin rasittavaa. Varsinkin nyt, ku mulle on edelleen jotenki epäselvä tää koko järjestelmä. Pläh.

Huomenna meen auttamaan äitiä leipomuksissa. Se halus järjestää kakkukahvit mun synttäreiden kunniaks sunnuntaina ja kysy, et jos voisin auttaa tarjoilujen kanssa. Sain jopa suostuteltuu P:n tulemaan sunnuntaina, vaikka meille tulee oikeen sukulaisiaki.

Ei oo oikein tuottelias olo nyt. Vähä tekee huanooki. Järjestelmää tarvis testata, testata, testata, mut ei millään jaksa huvittaa. Lisäks en oo ihan kärryillä noista kaikista toiminnoista, vaik luulinki, et oon.

Illalla on sentään ratsastustunti, ja töllöstä tulee Lost. Ei mee ihan koko päivä harakoille =)

Meni muuten eilinen Greyn Anatomia ihan ohi! Ähyhyy :( En saanu itelleni sitä nauhalle, ku nauhotussysteemi ei toiminu halutulla tavalla ja piti soittaa äidille, et laittaa sen tallennukseen, mut sit ku oltiin siinä just P:n kans lähös kauppaan ja oli jotain sähläystä niin se unohtu ja voi räkä!! En oo jaksoakaan missannu siitä sarjasta ennen tätä ja nyt mua kyl vähän harmittaa!

Nii joo. P lupas tulla tänäänki mun mukaan tallille, ja jättää puhelimen autoon. Ku viimeks se sai vähän palautetta käytöksestään.

Olinpa taas tehokas. Tulin kotiin, ku P lähti kivelle. Päästin kissat ulos, latasin pyykkikoneen täyteen ja pistin sen päälle, laitoin tiskit likoomaan ja imuroin. Nyt on tiskauksesta kädet vähän kuivat, täytyis rasvata. Sit tos ohimennen järjestelin vähän muutenki. On vähän parempi fiilis, kun täällä on jutut järjestyksessä.

En tiedä miks mua jotenki väsyttää koko ajan. Tai ei ees väsytä, mut tavallaan on semmonen raskas olo, vaik mieltä ei paina mikään eikä muutenkaan tunnu siltä, et tää koulu ja työ ynnä muu olis jotenkin raskasta tässä vaiheessa. Semmonen vähän kiree fiilis henkisesti ja fyysisesti melkein nonstop. Aika ikävää. Jotenkin mua kyllä stressaa tää asumiskuvio just tällä hetkellä. Kauhee huoli kissoista ja sit on jotenkin hektistä, kun haluan sit vähän väliä tietysti käydä niistä täällä huolehtimassa. Enkä ees oo montaa päivää silleen pois, kyllä ne pärjää, kun pari kertaa päivässä täällä sit käyn, mut jotenkin vaan tuntuu, ettei ehdi sillai lepäämään. Ennen tulin töistä kotiin siivoomaan ja rötväämään, nyt on vähän enemmän puuhastelua. Aina vähän niinku menossa, mikä sinänsä ei oo huono asia ollenkaan, mut voisin kuvitella, et se on joku osasyy tähän väsyneisyyteen. Ehkä en vaan oo vielä tottunu tähän. Mun pää vaan väsyy siitä, kun mun pitää ajatella, mitä tavaroita täytyy ottaa mukaan ja mitä vaatteita aion käyttää, ja onko koiralla tarpeeks safkaa ja onko shampoot ja hiuslakat mukana... Osaan kyllä pakata, mut tämmöselle ihmiselle ku minä, se on ajoittain raskasta puuhaa. Nyt mulla on kyllä semmonen semi-nuhakin, joten sekin varmaan väsyttää.

Kyl tää täst. Onneks P ymmärtää. Tai ainakin se näyttelee hyvin. Se on kyllä ihan uskomaton ihminen. Se on niin hyvä. Sen kans on niin hyvä olla. Sen seurassa on aina rauhallinen olo, vaik sit toisaalta välillä se saa mut hekottamaan ihan maha vääränä. Me ollaan molemmat kyllä aika hönöjä, onneks ollaan löydetty toisemme. Elämä olis muuten ihan kummallista. Jotenkin kaukasesti muistan ajan ennen P:tä. Ihan ihmeellistä! Eihän tässä oikeesti oo vierähtäny vielä kahtakaan kuukautta ja musta tuntuu, että oltas tunnettu ja eletty yhdessä vuosikaudet.

Nyt mun tuli kauhee ikävä sitä. Onneks nähdään taas joskus parin tunnin päästä =)

Eilen tuli kauhee turhautuminen ennen ravintolaan lähtöä. Vaatteet oli huonoja, hiukset oli huonosti, kämppä oli sekanen, koira oli sotkenu, kissat pyöri jaloissa, ja päläpälä. P pysy rauhallisena ja kysy vaan, että voiko jotenkin auttaa. Toisinaan mietin, miten voin olla niin helvetin tollo!!! Toinen on järjestäny ohjelmaa ja kaikkee, ja mä vaan pärisen. Uskomatonta toimintaa. Vähän häpesin itteeni. P lähti sit etukäteen jo, kun se kävi matkalla jossain, ja mä menin sen luo Hekun kans vähän myöhemmin. Onneks ehti verenpaine siinä sit laskee ja ku päästiin Galleen, niin kaikki ärtymys kyllä hävis ihan täysin.

Syötiin lankkuhärkää kahdelle. Mä join lasillisen viiniä ja maistoin P:n olutta. Se oli ihan juotavaa. Ruoka oli hirmu hyvää ja sitä oli riittävästi. Liha oli niiiin mehevää ja kaikki oli hyvää. Otettiin kyllä jälkkäriäki, kun ei oltu liian täynnä. Mä otin Gallen jäätelöä ja P otti suklaa-cappuccinojäädykettä. Sit täyty tietysti syödä ristiin, et makuelämyksestä tuli mahdollisimman laaja. Se jäädyke oli hyvää, mut oon enemmän kyllä jätskin ystävä. Ja siinä jätskiannoksessa oli keksimuruja! Myöhemmin illalla käytiin Hekun kans pidemmällä kävelylenkillä ja oltiin tosi rakastuneita =) Yks ohjelmanumero siirty myöhempään ajankohtaan, ku meitä alko hirveesti nukuttaa.

Kävin koulussaki tänään, siellä ei tapahtunu juur mitään. Opettaja kerto kurssin sisällöstä 20min ja piti nimenhuudon. Tulin sit kodin kautta töihin, ku halusin käydä moikkaamassa kissoja. Niillä oli siellä kaikki ihan hyvin ja kämppä oli muutenki järjestyksessä. Melkein voisin illalla käydä kotona pesemässä pyykkiä, jos P lähtee kiipeemään.

Nyt olis kuitenki lounasaika!

Olipas taas koulupäivä. Myöhästyin 5min ja tunti kesti... no, tunnin. Joo. Sit ajoin takas töihin, ja matkalla mun eteen sattu taas kaiken maailman urpot. Yks meinas vaihtaa kaistaa mun päälle - tööttäsin sille, perkele - ja toinen, joka yritti fiksusti vaihtaa kaistaa (ja jolle tein tilaa), jäi vaan junnaamaan paikalleen ja kukaan ei päässy etenemään. Äeäeäeeäeä!!!11 Opeteltais ajamaan.

Sit menin samalla reissulla hakemaan Wikholmilta lounassalaatin, ettei tarvii uudestaan lähtee mihinkään hillumaan, niin yhret teinit tukki koko käytävän Iso-Karhussa ja yks nainen yritti ajaa mun yli lastenvaunuilla. EI MUA HAITTAA!!!!!

Toivon todella, et se mun muffinssikakku on syötävää tai muuten tulee kyllä itku. Kauheen raskas päivä ollu henkisesti, kai mua sit vaan väsyttää. Yhden aikaan alettiin P:n kans nukkumaan, ku ilta meni siinä leipoessa ja ruokaa tehdessä niin haluttiin sit nyhjätä vielä hetki ihan rauhassa. Tietysti kissat kohnotti joskus viiden jälkeen taas ja nukuin koko aamuyön vähän huonosti. Olin kiukkunen ja vieläki vähä meinaa harmittaa. Eiköhän tää tästä silti iltaa kohden mee ohi, on kaikkee mukavaa tiedossa kumminki.

Alko todella hyvin taas tää aamu. Väsytti ja kaikki otti päähän. P pysy rauhallisena ja pääsin töihin hengissä. Hy-vä.

Leivoin eilen kakun. Toivottavasti se on hyvää. Hiukan epäilyttää, vaikka valmistusvaiheessa ei mitään ongelmia tai outouksia tullutkaan. Tein sen kakun muffinssireseptillä, niin joku epäilys tuli.

Mun tarttee mennä kouluun!